LINA RISLACHIN PÄIVÄKIRJA
ja sen tausta
Lina Rislachi piti päiväkirjaa Kajaanissa marraskuun 11. päivästä 1852 joulukuun 7. päivään 1853. Lina kirjoitti päiväkirjaansa kotikielellään ruotsiksi toukokuun 1853 loppuun asti, jolloin hän alkoi kirjoittaa merkintänsä saksaksi.
Päiväkirja on kirjoitettu kahteen pieneen vihkoon, joista ensimmäisen sivukoko on noin 11 cm x 14 cm ja toisen 11 cm x 16 cm.
Linan pientä, kaunista käsialaa
Lina jatkoi päiväkirjan kirjoittamista Kemiössä. Hänen Kemiön-kauden päiväkirjansa ensimmäinen osa alkaa maaliskuun alusta 1854 ja päättyy huhtikuun 22. päivään. Toinen osa alkaa elokuun 29. päivästä 1854 ja päättyy tammikuun 16. päivään 1855. Tässä on luettavana vain Kajaanin kaudella kirjoitettu päiväkirja.
Päiväkirjat olivat säilyneet Linan Selma-siskon tyttären Selma Aline Svanbergin (o.s. Hildéen) kirjoituslipastossa, josta ne otti aikanaan talteen hänen poikansa kirjailija-toimittaja Ensio Rislakki. Nykyään päiväkirjat ovat Ensio Rislakin perikunnan hallussa.
Päiväkirjan suomennokset
Kirjailija-toimittaja Ensio Rislakki, Linan siskon tyttärenpoika, julkaisi päiväkirjan lyhennettynä ja osin mukailtuna suomennoksena Uuden Suomen sunnuntailiitteissä 6.10.–24.11.1929. Sama suomennos julkaistiin uudelleen Kotilieden syksyn 1964 numeroissa 18–21 ja 23. Linan päiväkirja oli Ensio Rislakin innoituksena ja autenttisena tausta-aineistona, kun hän kirjoitti 1960- luvulla näytelmän Elias: näytelmä Elias Lönnrotin viimeisistä Kajaanin vuosista (Otava, 1968). Näytelmä on esitetty Tampereen teatterissa ja Rovaniemen
teatterissa 1974 ja Kajaanin kaupunginteatterissa 1975.
Tämä suomennos perustuu alkuperäiseen Lina Rislachin päiväkirjaan. Pohjana on ollut Ensio Rislakin lyhennetty suomennos, jota on täydennetty Kajaanin kaupunginkirjasto – Kainuun maakuntakirjastossa niiltä osin, jotka olivat aiemmin jääneet kääntämättä. Samalla on tehty pieniä kielellisiä ja sisällöllisiä tarkistuksia. Kääntämättä on jäänyt vain muutamia käsialaltaan ongelmallisia yksityiskohtia sekä joitakin viittauksenomaisia lukijalle avautumattomia kohtia, joiden merkityksen voisi tulkita vain Lina itse.
Päiväkirjan lukeminen
Päiväkirjassa on todella runsaasti henkilöiden nimiä. Linan keskeisten tuttavien henkilötiedot on esitetty Tuttavapiiri-henkilöluettelossa, joka löytyy tästä samasta kokoelmasta omana pdf-tiedostonaan. Toki päiväkirjassa esiintyy muutamia sellaisiakin henkilöitä, joiden henkilöllisyyttä ei ole saatu selvitettyä ja joista ei siten esitetä mitään taustatietoja.
Tämä versio Lina Rislachin päiväkirjasta on aiemmin julkaistu Kajaanin kaupunginkirjaston toimesta omana verkkosivustonaan, josta se on siirretty Digikirjastoon. Sivuston ja päiväkirjan rakennetta on muokattu Digikirjastoon paremmin sopivaan muotoon, mutta sisällöt ovat pysyneet samoina.
Päiväkirjaan on lisätty muokkausvaiheessa joitakin selvennyksiä henkilöistä ja paikannimistä. Nämä huomautukset on merkitty hakasulkeisiin. Päiväkirjan kuvituksena on käytetty muutamia vanhoja valokuvia Linan aikaisesta Kajaanista.
MARRASKUU 1852
to 11.11.
Seitsemästoista syntymäpäiväni! Nyt olisi varmaan paikallaan pikainen jälkikatsaus elämänkohtaloihini: Minun aikani alkoi Vöyrissä v. 1835. Kuudentoista kuukauden vanhana muutin Sotkamoon, missä elin kuusi ensimmäistä vuottani. Tämä on minun ensimmäinen elämänjaksoni, josta muistan vain joitakin hajanaisia tapahtumia: miten leivoin savesta leipiä ja rakensin hiekasta taloja, miten ajelin vihreissä vaunuissani, miten sanoin aamuisin hyvät huomenet isälleni, miten leikin Selma Emelien kanssa ja miten hän sitten sairastui ja kuoli.
Myös isäni kuoleman muistan. Sen jälkeen alkoi toinen jakso: koulunkäyntini Porissa, mikä eteni tasaista kulkua. Kesät vietettiin maalla (yhtä kesää en voi unohtaa – olin silloin 10- vuotias) ja lukukaudet koulussa, jossa elämääni astui hyvä ystävä, M. G. (Milli Grönfeldt) Teimme lyhyitä matkojakin: Lapväärtiin (hääreissu), Kaskisille, Kristiinankaupunkiin, Raumalle, Pyhämaalle ja Uuteenkaupunkiin. – Sitten seurasi tanssikoulujakso, joka oli lyhin, mutta hauskin näistä kaikista; silloin minusta alkoi kehittyä aikuinen nainen. Neljäs jakso siirsi minut Kajaaniin, missä parhaillaan olen. Tämä jakso on tärkeä kolmesta syystä:
1) Nyt olen jättänyt jälkeeni lapsuuden ja olen aikaihminen, vaikka minussa vielä onkin lasta jäljellä.
2) Koko meidän irtain omaisuutemme paloi Porin palossa 22. toukokuuta, mistä oli seurauksena se, että kaikki siihen saakka kuvitelmissani elelleet illuusiot poksahtivat.
3) Olen alkanut suurtyön: olen alkanut pitää päiväkirjaa. Rajoitun käsittelemään siinä lähinnä
"päivän kysymyksiä" ja tapahtumia, jotka eivät pienessä Kajaanissa tietenkään voi olla erityisen tärkeitä, sillä mietteet ja pohdinnat eivät ole minun asiani – valitettavasti. Kas niin!
Tänään on siis syntymäpäiväni. Rouvat Petterson ja Krank sekä Högmanit olivat meillä. Koska Marie ja minä olemme täällä Kaanaanmaassa ainoat tytöt, jotka ovat lukeneet kieliä, en hämmästynyt, kun August Holmström tänään pyysi minulta lainaan Kreikan kielioppia.
pe 12.11.
Hyvin levoton mieliala. Kylläpä olisinkin onnellinen, jos voisin vapautua itsekkyydestäni! Illalla olin Nordbergien luona, jossa minulla oli pitkä keskustelu Emilie Aejmelaeuksen ja Wahlgrenin kanssa mm. tähdistä ja revontulista.
la 13.11.
Setä Högman oli meillä – minä pidän hänestä.
su 14.11.
Tänään olen kirjoittanut Millille. – Minä olen jo kauan sitten tehnyt sen päätöksen, etten mene milloinkaan naimisiin, vaikka olisikin joku kylliksi hupsu, joka haluaisi ottaa minut. Huh! Se olisi mieletöntä! Ei, silloin minä sanoisin jyrkästi ei, vaikka olisin korviani myöten rakastunut.
Minun täytyy tunnustaa, että sydänparkani hyvin helposti alkaa käydä presto-tahdissa, mutta
rakastunut en vielä ole, en todellakaan. Minulla on vielä tämä "elämän kaunein arvoitus"
ratkaisematta.
ma 15.11.
Rouva Levonius ja hänen tyttärensä Edla olivat täällä aamupäivällä. Illalla tulin pois Högmaneilta hilpeän kesyttömässä mielentilassa tanssien pitkin katua; nyt olen kirjeessä henkäissyt ulos vallattomuuteni Emma Ståhlbergille, joka on hyvin herttainen tyttö. Tästä neronleimauksesta minun pitäisi kyllä kirjoittaa päiväkirjaani enemmänkin, mutta on jo niin myöhä, ettei minulla ole nyt aikaa kirjoittaa siitä. Vahinko!
ti 16.11.
Aamupäivällä sidoin laatikonavaimeni nauhalla ranteeseeni ja silloin sanoi Marie-sisareni: "Nyt sinä näytät siltä kuin haluaisit avata sydänlokerosi ja lahjoittaa sydämesi jollekin." Sen jälkeen irrotin sen ranteestani. – Rouva Repó ja Högmanit olivat meillä.
Iltapäivällä istuin neulomassa ja tulin ajatelleeksi viskaali Wahlgrenia ja sitä, miten saan aina merkillisen vastustamisen hengen ylleni, kun tanssin hänen kanssaan katrillia tai kotiljonkia.
Kun hän alkaa keskustella jostain asiasta, jota en useinkaan ole aikaisemmin lainkaan ajatellut, otan heti ilmasta vastustavan mielipiteen ja sitten alkaa väittely, josta on ainakin se hyöty, ettei nukahda tanssiessaan. Kuten hän itse sanoo, minä olen usein piikitellyt ja suututtanut häntä (aiheettomasti?) mutta hän on myös kostanut sen (arpajaistanssiaisissa).
Hän on sitä paitsi sanonut minulle monta kertaa suuria totuuksia, joista en ole pitänyt. Mutta ihmeellisintä on se, ettei häneen voi koskaan suuttua. Sen jälkeen, kun hän on julkituonut ihmetyksensä sen johdosta, että hän, joka on niin "harmiton persoona", aina joutuu riitaan kanssani, olen solminut rauhan, ehkä vain välirauhan. Eräänä päivänä puhuimme Nordbergien luona kreikan kielestä ja hän selosti minulle, mitä 'onomatopoeettinen' tarkoittaa. "Kun kreikkalainen sanoo esim. 'talatta', on se aivan kuin laineet lyövät näin" – ja sitten hän teki kuvaavan liikkeen kädellään. Mutta palatkaamme aaltoihimme joskus toisella kertaa...
Illalla olin Margrite Michelssonin luona mutta tulin aikaisin kotiin, jonne olivat tulleet Högmanit ja tohtori Lönnrot rouvineen. Mainiota!
ke 17.11.
Nyt olemme läpäisseet Marien kanssa suurenmoisen kokeen! Me olemme kahden viikon ajan eläneet vain vedellä ja leivällä! Ja tämä vain sen vuoksi, jotta ihmiskunta saisi nähdä, että me emme ainoastaan "voi tehdä mitä tahdomme", vaan myöskin "tahdomme mitä voimme". – Postissa tuli Porista paketti, joka sisälsi paperia, nyörejä ym.
to 18.11.
Olin iltapäivällä ompelemassa täkkejä Högmaneilla.
pe 19.11.
Herra S. kävi lyhyellä vierailulla. Sietämättömän ikävä sää ja mieliala. Illalla olivat meillä Högmanit, Nordbergit ja Emma Ståhlberg. Marie löi minut ällikällä.
la 20.11.
Lähdin Emman kanssa Paltamoon. Aioin mennä Hanna Forbuksen luo mutta juutuin pappilaan.
Nukuin yhdessä Emman kanssa ja me juttelimme kello neljään aamulla. Mutta mitä?
su 21.11.
Edelleen Paltamossa. Illalla vierailimme Wegeliuksilla, mistä kävelimme kotiin kirkkaassa kuutamossa. "Harmaassa menneisyydessä" en lainkaan pitänyt kuutamosta – mutta niin voi maku muuttua!
ma 22.11.
Kävelimme Levoniusten luo Auralaan, joka sijaitsee yhden neljänneksen päässä kaupungista.
Siellä olivat myös Aejmelaeuksen tytöt ja Emma, samoin kuin Augusta Ståhlberg (F.
Aejmelaeuksen morsian), joka on hyvin hiljainen, pieni ja laiha mutta mielenkiintoisen näköinen. Jäin Maria L:n luo yöksi. Hän on Emman ohella suosikkejani. Hän sanoi kerran olevansa "puhdas ja kirkas", ja sen minä hyvin uskon.
ti 23.11.
Aamulla saavuin kotiin. Illalla olimme vieraskäynnillä insinööri Kyanderin perheessä. He ovat nuori pariskunta, joka kuitenkin on jo useasti saanut kokea avioliiton proosaa...
ke 24.11.
Meidät oli kutsuttu apteekkari Malmgrenille. He ovat aikaisemmin olleet ankaria pietistejä, mutta nyt alkavat he yhä enemmän palata takaisin maailmaan ja sen iloihin. Heidän poikansa opiskelevat ja heidän tyttärensä Marie lukee saksaa minun johdollani. He ovat verrattoman kohteliaita – tänään he antoivat minulle lahjaksi sakset.
to 25.11.
Marie ja minä lähdimme Jeannette Berghin luo, kun äiti ja täti menivät Hövelöön. Äiti toi teoksen "Wår samtid".
pe 26.11.
Tänään sain valmiiksi tusinan liinoja, jotka ovat olleet työn alla jo kauan. Illalla oli kutsut pormestarin luona. Siellä oli paljon vieraita, niiden joukossa mm. inhottava kapteeni Ö.
[merikapteeni Johan Jakob Ömansson], oikea narri, joka kuvittelee olevansa runoilijakin.
Hänen runoutensa taso arvosteltakoon seuraavasta tuotoksesta, jonka hän on kirjoittanut omasta nimestään:
Mitt första är en ö, mitt andra är en man, mitt tredje är en son.
Ensimmäinen on ö (saari) toinen on man (mies) kolmas on son (poika)
la 27.11.
Uudistin ruskeaa takkiani. Itkin hetkisen surullisille tai paremminkin ikäville ajatuksilleni – ja nauroin sitten sydämeni pohjasta Marien hulluille "vertauskuville".
su 28.11.
Kolea sää. Olin kotona koko päivän ja luin teosta "Wår samtid".
ma 29.11.
Ei mitään huomionarvoista. Illalla teimme kävelyretken pitkälle sillalle, joka on Koivukosken ja Ämmäkosken välissä. Siellä on ihana kävellä silloin, kun hiljaisuus on laskeutunut maan päälle ja korva ei erota mitään muita ääniä kuin kosken ikuisen kohinan, kun kuu kohoaa hämärän metsän reunasta ja heijastaa valoaan kuohuihin, kun puut rannoilla ja vanhat rauniot koskessa muodostavat kauniita, tummia varjoja. Täällä runoilijatkin saisivat oivalluksia! Juuri tällaisena iltana minä ensi kerran (tosin kahden muun henkilön seurassa) astelin raunioilla; siellä on niin ritarillista käydä kuunvalossa.
ti 30.11. (Andreaksen nimipäivä)
Aamulla kävimme onnittelemassa apteekkari Malmgrenia, jonka nimi on Anders.
Iltapäiväksikin oli meidät kutsuttu sinne. Toiset lähtivät, mutta minä jäin kotiin kutojattaren kanssa, ja sitten sain melkein koko illan kertoa hänelle ja parille toiselle sotkamolaiselle eukolle Porin palosta... Mutta minun suomen kielen taitoni ei tahdo riittää!
JOULUKUU 1852
ke 1.12.
Ah, miten onneton olen!
to 2.12.
Nyt on melkein päätetty asia, että muutamme täältä Turun seudulle. Meidän muuttomme tapahtuu viimeistään ensi talvena. Kun ajattelen tätä, tulen niin iloiseksi mieleltäni ja kuitenkin – tiedän, että tulen paljon kaipaamaan Kaanaanmaata ja sen asukkaita. Ihmeellistä, mutta tässä asiassa on niin paljon vastakkaisia syitä...
pe 3.12.
Tänään luin tämän: "Ihmisrinnassa on alituinen taistelu järjen ja tunteen välillä. Nuoruudessa on tosin järjestetty sillä tavalla, että tunteella on ylivalta ja se hallitsee silloin niin kuin yksinvaltias, mielikuvitus ministerinään, jolloin ministeri usein on toimeliaampi kuin yksinvaltias. Myöhemmin, kun tunne on ihmiselle tehnyt kaiken, mihin se on kyennyt ja johtanut hänet tuhansiin hullutuksiin, jotka usein ovat olleet hyvää tarkoittavia ihmiselle itselleen ja koko ihmiskunnalle, astuu järki valtaistuimelle, suorittaakseen ne tehtävät, jotka tunne on laiminlyönyt, ja johtaakseen hänet 'oikealle tielle'." – – (Lindebäck) (Lainaus jatkuu, tekstiä kaikkiaan reilun sivun verran)
la 4.12.
Suuri päivä on koittanut: tänään on tyttöjen tutkinto! Ja minun täytyy asettua yleisön eteen tutkimaan oppilaitani saksan kielessä. Tunnen itseni kuitenkin, ihme kyllä, hyvin urheaksi. – Klo 11 illalla: Nyt on kaikki ohi! Täällä oli paljon kuuntelijoita (oikeammin katselijoita). Sen jälkeen kun täti oli lopettanut oman kuulustelunsa pieneen puheeseen, alkoi minun osuuteni.
Kaikki meni oikein hyvin, vaikka alussa ääneni vähän vapisi. Tohtori Lönnrot oli ainoa, joka osasi saksaa, ja hän sanoi minulle lopuksi jotain, joka maistui kiitokselta. – Emilie Aejmelaeus tuli meille yöksi.
su 5.12.
Marie Aejmelaeus, Emma ja Edla tulivat ja pitivät kissannaukujaiset ovella. Menimme päivälliselle Högmaneille, missä pidimme hauskaa mm. keksimällä kuva- ja tavuarvoituksia.
Iltapäivällä saattelimme heitä pitkälle Sotkamon tietä.
ma 6.12.
Malmgrenit, Kyanderit ja Högmanit olivat meillä.
ti 7.12.
Silittämistä, leipomista ym. sellaista, joka ei ole mitään "sielua ylentävää" touhua...
ke 8.12.
Illalla istuin yksin kotona, toiset olivat Högmaneilla. Yksinolossa on myös oma viehätyksensä, mutta sitä ei tapahdu usein, sillä aina ollaan minuakin kutsumassa seuraelämään. Totta kyllä, että minulla ei ole mitään sitä vastaan, että tanssin itseni väsyksiin, mutta en sentään jaksa olla mukana kaikissa kutsuissa vain sillä perusteella, että näyttää oikukkaalta, kun jää kotiin eikä ole "mitään syytä" siihen.
to 9.12.
Postipäivä, mutta minulle ei tullut mitään. Miten hitaita ovatkaan kirjeenvaihtotuttavani kirjoittamaan! Sietämätöntä!
pe 10.12.
Iltapäivällä oli meillä pitkä ja syvämietteinen keskustelu koululaitoksesta, lasten kasvatuksesta yms. Kävin myös kävelyllä.
la 11.12.
Kyllä hyvä ja iloinen mieli sentään on hyvä asia! Olisi hyvä, jos kaikilla olisi sellainen.
su 12.12.
Luin melkein koko päivän Nösseltin Historiaa, jonka olen ostanut omilla rahoillani. Illalla meillä oli Fredrique-täti, hän on todella "harmiton olento", jalat maassa ja epärunollinen.
ma 13.12.
Tänään tapahtui jotain hyvin hullunkurista, ensimmäisen kerran minun elämässäni sitä lajia.
Ah, niin hauskaa!
ti 14.12.
Äidin syntymäpäivä. Meillä kävivät pormestari rouvineen, Högmanit ja Davidin Greta.
ke 15.12.
Paljon melskettä – yksi tulee, toinen lähtee, kahvipannu on ainoa, joka pysyy aina valmiina paikoillaan! Täällä Kaanaanmaassa en ole löytänyt maito- enkä hunajavirtoja, mutta kahvi virtaa alituisesti.
to 16.12.
Ståhlbergin perheen [Sotkamon kirkkoherran perhe] nuoret – Emma, Sofi, Janne – ja eräs Wallin tulivat jo eilen meille kortteeriin markkinoiden ajaksi, ja tänään olemme kierrelleet puodeissa, joita on näillä markkinoilla uskomattoman paljon. Ostin joululahjoja ja tilpehööriä.
– Tänään kuulin Wallinilta, että Charlotta Fieandtin uskotaan olevan kihloissa Poppiuksen kanssa, mutta sitä en mieluusti uskoisi – sillä eiköhän sulho olekin "pelkkää kuvittelua"?
pe 17.12.
Oikein mukavaa, varsinkin iltapäivällä.
la 18.12.
Aamupäivällä matkustivat Ståhlbergit pois. Nyt minulla on niin kova kiire joululahjojen kanssa, että saan luultavasti valvoakin joitakin öitä, jotta saisin kaiken valmiiksi.
su 19.12.
Minulla olisi paljonkin kirjoittamista, mutta kyllä Emma on oikeassa: ei pidä kirjoittaa kaikkia ajatuksiaan paperille, vaikka omistaakin lukittavan laatikon – mistä Marie on minulle kateellinen.
ma 20.12.
Olen huomannut, että Kajaani on sittenkin vaikuttanut minuun edullisesti, ainakin joissakin suhteissa. Nyt välitän paljon vähemmän pukeutumisestani ja tälläytymisestä kuin pari vuotta sitten. Olisi onnellista, jos minun muutkin vikani vähitellen hioutuisivat pois. Minä annan
"luonnon vaikuttaa"...
ti 21.12.
Hyvin melankolinen sää. Olen tänään kuitenkin järjestellyt kokonaisen rojukopin ja saanut valmiiksi myssyn, mutta nyt kello on jo 1 ja on aika mennä pehkuihin.
ke 22.12.
Voi tuota Marieta, voi tuota Marieta!
to 23.12.
Kiirettä, kiirettä joululahjojen kanssa.
pe 24.12. (jouluaatto)
Jouluaatto! Vietimme sen Högmaneilla ja minulla oli hauskaa. Joululahjoja sain paljon enemmän kuin olisin tarvinnut tai osannut odottaa – kolmetoista lahjaa, niiden joukossa kaksi kirjettä, joista toinen Milliltä ja toinen – Gustaf Estlanderilta. Täti oli ottanut sen toissapäivänä postiljoonilta yllättääkseen minut aattona.
la 25.12. (joulupäivä)
Högmanit ja Batu-täti olivat meillä päivällisellä.
su 26.12. (tapaninpäivä)
Tänään meidät on kutsuttu kahville Auralaan [henkikirjoittaja Levoniuksen talo]. Siellä on nyt vieraita: eräs kapteeni Sevon ja kaksi Caloniuksen mamsellia, joiden vuoksi tanssit on nyt järjestetty. – Siellä ei ollut niin mukavaa kuin odotin, ja se on kummallista ottaen huomioon, että siellä oli vain nuoria.
ma 27.12.
Aamupäiväkahvilla Gretan luona. Iltapäivällä lähtivät äiti ja täti vierailulle Nordbergeille, mutta Marie ja minä saimme luvan jäädä kotiin. "Sepä ihanaa!" sanoin minä Marielle, "nyt sinun täytyy ilahduttaa minua", sillä olin ollut eilisestä alkaen huonolla tuulella. Mutta ilonpidosta ei
tullut mitään, kun Marie alkoi lausua: "Der Liebe schönste Blüthe, ist Freude nicht, ist nur ein freudger Schmerz." Silloin muistin itsekin: "Ich habe genossen das irdische Glück, ich habe gelebt und geliebet" – ja tämä ei karkottanut alakuloisuuttani. Meidän lausumisemme keskeytti Nordbergien palvelija, joka toi terveiset, että meidän täytyy lähteä heille. Me lähdimme.
[Saksankieliset säkeet ovat Friedrich Schillerin.]
ti 28.12.
Entrée-tanssiaiset kaupungissa. Hyvin hauskaa, kuten miltei aina tanssiaisissa. Monet valot, musiikki, ihmiset, vilkkaus ympärilläni tekevät minut niin iloiseksi, niin vallattomaksi – haluaisin ottaa koko maailman syliini, enkä saa mahtumaan omaan rintaani iloni suurta määrää. Mutta tästä kai olen saanut sen syytöksen, että vaikutan teennäiseltä. Minä aivan kuin putosin pilvistä maan päälle, kun ensi kerran sain kuulla tämän; minä todella murehdin sitä. Mutta sitten tein valintani enkä enää ajatellut koko asiaa vaan ajattelin, että olkoon! Ja nyt ei minua kuulemma enää pidetäkään teennäisenä. On se ihmeellistä!
ke 29.12.
Aamupäiväkutsut pormestarilla, jossa olivat Ståhlbergit ja Högmanit sekä W. Päätimme lähteä iltapäivällä Paltamoon, minkä myöskin teimme, vaikka minun olisi tehnyt mieli jäädä kotiin – en tiedä, miksi. Kokoonnuimme Wegeliuksille, missä tanssittiin, leikittiin ja pidettiin hauskaa.
Hauskin oli kuitenkin paluumatka; minä ajoin Emman seurassa ja vähän väliä pysäytimme hevosen voidaksemme "tehdä kysymyksiä" toisillemme. Sanalla sanoen: minun ei tarvinnut katua matkaani.
to 30.12.
Aamupäivällä menin kiireesti Flandereille, missä Ståhlbergin tytöt olivat kortteerissa. He olivat jo lähtövalmiina, joten lähdin saattamaan heitä pitkin Sotkamon tietä Batu-tädin kanssa.
pe 31.12.
Varhain aamulla tuli pappilasta tieto, että Alexandra-tädille oli syntynyt tyttö. Olen koko päivän ommellut tälle uudelle tulokkaalle. Högmaneilla oli ollut aikomus tulla meille illalla, mutta nyt he eivät tulekaan, ja sen sijaan me olemme vieneet sinne ruokaa, kahvia, teetä, joulukuusen yms. viettääksemme illan heillä.
TAMMIKUU 1853
la 1.1. (uudenvuodenpäivä) Päivällisellä Högmaneilla.
su 2.1.
Aamupäivällä apteekkari Malmgrenin luona, jossa keskusteltiin vilkkaasti yhdestä jos toisestakin aiheesta. Illalla Kajaanin nuoret kokoontuivat Margrite Michelssonin luo.
ma 3.1.
Pitkästyttävää ja kurjaa.
ti 4.1.
Aamupäivällä kävimme Karolineburgissa [maanmittari Malmgrenin talo] toivottamassa hyvää uutta vuotta.
ke 5.1.
Loppiaisaaton ilta Högmaneilla.
to 6.1. (loppiainen)
Marie ja minä lähdimme aamupäivällä pyntättyinä Nordbergeille antaaksemme erään heidän oppilaansa – nimeltään Nylander, iältään 19 vuotta – jolla on suuri usko omiin kykyihinsä, tehdä meistä muotokuvan [ilmeisesti sama muotokuva, joka on nähtävillä Linan elämä - osiossa].
pe 7.1.
Pienen serkkuni ristiäiset. Kaikki kaupunkilaiset oli kutsuttu. Marie ja minä olimme tyttökummeina. Pienokaisesta tehtiin "Carolina Adelaide".
la 8.1.
Iltapäivällä tulivat meille Marie, Gustaf ja Augusta Aejmelaeus. Myöhemmin oli vuorossa kävelyretki, mutta monta päivää on ollut niin synkkää, pimeää ja kylmää, että ei ollut mukava kävellä.
su 9.1.
Iltapäivällä, kun olin kotona Selman kanssa, tulivat meille yllättäen Levoniuksen tytöt ja Batu- täti. Sain Nösseltin Historian luetuksi loppuun.
ma 10.1.
Hämärän tultua menin Högmaneille (jossa äiti on edelleen), mutta minua tultiin noutamaan, kun meille oli tullut vieraita, nimittäin Ståhlbergin nuoret, jotka jäivät meille yöksi.
ti 11.1.
Aamulla klo 5 jatkoivat vieraat matkaansa Ouluun. Aamupäivällä kävivät vierailulla rouvat Lönnrot ja Kyander, iltapäivällä olin talkoissa tohtori Lönnrotin luona.
ke 12.1.
Koko päivän Lönnroteilla. Selin luki ääneen Thomassonin [runoilija Pehr Thomasson] runoja.
Illalla meitä tultiin noutamaan kotiin, mutta vain minä noudatin käskyä. Meille tulivat Wahlgrenit, Nordbergit ja pormestarin rouva.
to 13.1.
Sillä aikaa kun olimme tohtorin luona, oli meillä kotona käynyt vieraita etelästä. Oli perin harmillista, kun äiti ei lähettänyt noutamaan meitä, sillä harvoin täällä tapaa sellaisen, joka on ollut Porissa! Yöllä hän matkusti jo pois Kajaanista.
pe 14.1.
Kudoin koko päivän tohtorinnan mattoa, mutta se ei tullut vieläkään valmiiksi.
la 15.1.
Aamupäivällä matto tuli vihdoinkin valmiiksi. Illalla kävin kävelyllä "katselemassa kuuta" ja kirjoittelin muistokirjoihin yms.
su 16.1.
Kirjoitin Millille - ensimmäistä kertaa ilman konsepteja. Rouva Levonius tuli kahdella hevosella hakemaan joitakin meistä päivälliselle luokseen. Loput menevät Högmaneille. Isoäiti ja äiti lähtivät, ja kun iltapäivällä lähdin heidän peräänsä, oli minulla oikein hauskaa.
ma 17.1.
Jeannette Berghin luona.
ti 18. 1.
Kutonut Jeannette-tädin morsiuspeitettä.
ke 19.1.
Kutonut ja kutonut edelleen, jo toista peitettä. Hämärissä teimme kävelyretken Iisalmen tietä pitkin ja ihmettelimme, miten lumi näytti kuopissa ihan taivaansiniseltä. Mutta se on ehkä ihan tavallista.
to 20.1.
Augusta ja Alba olivat meillä ja auttoivat kutomaan tädin morsiuspeitettä. Aamupäivällä kävivät vierailulla Nykoppit sekä setä Högman, joka palasi tänään Kuopiosta kotiin.
pe–la 21.–22.1.
Kutonut ja vain kutonut peitettä niin että se on nyt valmis.
su 23.1.
Lukenut läpi Morgonbladin vuosikerran 1848. Jeannette Bergh kävi täällä vieraisilla.
ma 24.1.
Kotona koko päivän – kurjaa ja nukuttavaa.
ti 25.1.
Täti Flander vieraskäynnillä yhdessä oman vieraansa, erään neiti Lindströmin kanssa, joka on 19-vuotiaana nuoruutensa kukoistuksessa.
ke 26.1.
Iltapäivällä olin Marien kanssa pormestarin luona. Rouva Nykopp ja neiti Fernberg olivat täällä.
to 27.1.
Valmistellut juhlapukua huomiseen juhlaan.
pe 28.1. (Kaarlen nimipäivä)
Kaarlen päivä ja ristiäiset Aejmelaeuksilla. Pienokainen sai hienon nimen: Alma Carola. Neljä tyttökummia, yksi niistä olin minä. Kuvernööri Lavonius ja kaikki tarkastusherrat läsnä... Hyvin hauskaa – kuitenkin olen pahoillani jostain syystä!
la 29.1.
Aamupäiväkahvilla Högmaneilla, missä oli myös pastori Keckman. Iltapäivällä olin Malmgreneilla pormestarin ja nuorten herrojen seurassa. Myöhemmin kävin kävelyllä.
Wahlgren oli mairea.
su 30.1.
Carin Lindströmin ja Jeannette Bergh kävivät aamupäivävierailulla. Kävin kävelyllä, mutta muuten olin koko päivän kotona ja luin teosta "Thaddeus af Warschau" [kirjoittanut Jane Porter].
ma 31.1.
Aamupäivällä oli rouva Repó meillä. Kun hän oli lähtenyt, tulivat raatimies Bergh ja setä Högman ja kysyivät, onko kahvia. Iltapäivällä istuin tädin kamarissa työni parissa ja annoin ajatusteni toistaa hauskat joulunajan hetket. Mutta nyt alkavat vakavammat ajat.
HELMIKUU 1853
ti 1.2.
Tänään aloitin koulunpidon. Minulla on viisi oppilasta: kolme Högmanin tyttöä, Marie Malmgren ja Selma. Parasta opettamisessa on se, että se ei tunnu minusta lainkaan ikävältä. Ennen yhdeksää olin vähän aikaa Carin L:n luona ja tulin kauhean hämilleni pormestarin vuoksi.
ke 2.2.
Isoäiti, äiti ja täti olivat rouva Wahlgrenin luona. Minä olen ollut kotona Marien kanssa ja kuunnellut hänen suurenmoisia suunnitelmiaan maapallon varalle.
to 3.2.
Aloitin koruommelten teon suureen työhöni.
pe 4.2.
Levoniukset olivat Wahlgrenien luona ja minut ja Marie tultiin myös noutamaan sinne. Siellä oli jokseenkin hauskaa, mutta kävelyllä ei ollut hauskaa, sillä "usein käy niin, että muistellessaan jälkikäteen äsken käytyä keskustelua huomaa melko varmasti, että jokin asia unohtui sanomatta tai että sen olisi voinut sanoa paremmin tai että jotakin ei olisi pitänyt sanoa lainkaan".
su 6.2.
Kirjoitin tänään Gustafille ja luin Andersenin molemmat "Paronittaret".
ma 7.2.
Aamupäivällä Nordbergit olivat meillä ja iltapäivällä me heillä. Päättänyt tavata viskaali Wahlgrenin Pöllövaaralla – 50 vuoden kuluttua!
ti 8.2. (laskiaistiistai)
Laskiaistiistai. Laskin ensin mäkeä Pöllövaaralla, jonne herrat olivat uskomattomalla vaivannäöllä tehneet radan, koska näköala sieltä on niin kaunis, ja sen jälkeen jatkettiin laskemista kaupungin mäissä. Loppuillan olin Malmgreneilla.
ke 9.2.
Nyt sain lopultakin kirjeen Marie Lillialta. Kaikki kaupungin nuoret tytöt olivat meillä.
to 10.2.
Todella huonolla tuulella – minun vanha heikkouteni!
pe 11.2.
Tänään Jeannette-täti tuli takaisin Paltamosta, jossa hän on ollut maanantaista lähtien.
la 12.2.
Luulenpa, että vanhoilla ihmisillä on usein saavuttamattomampia haaveita kuin nuorilla!
su 13.2.
Lukenut Schillerin näytelmän "Don Carlos", johon olen hyvin ihastunut. Nösselt kylläkin riistää lukijoiltaan heidän hyvän käsityksensä näytelmän sankarista! Mutta tässä asiassa haluan uskoa enemmän Schilleriä kuin Nösseltiä.
ma 14.2.
Vierailulla pormestarin luona.
ti 15.2.
Tulin ajatelleeksi epäluuloisuuden ja korkean iän epämiellyttävyyttä. Herra, älä anna minun elää kovin vanhaksi!
ke 16.2.
Illalla kävelimme Karolineburgiin pyytääksemme Augusta Malmgrenia, joka aikoo matkustaa Savonlinnaan, ostamaan meille kukkia tädin häitä varten.
to 17.2.
Selma oli hiukan sairas.
pe 18.2.
Meidät kutsuttiin Högmaneille, missä oli rouva Fernberg sisarineen.
su 20.2.
Olin juuri alkanut lukea kirjaa "Die Räuber" [Friedrich Schillerin teos], kun Carin Lindströmin tuli meille. Lähdimme kävelemään kuutamoon.
ma 21.2.
Olen istunut ja ommellut. Tulin ajatelleeksi Charlotta Fieandtia, ja mieleeni palasi koko joukko vanhoja muistoja. Kunpa saisi vielä nähdä Porin ja Thorsnäsin samassa kunnossa kuin ennen vanhaan!
ti 22.2.
Tähän asti ovat kaikki ne musikaaliset nautinnot, jotka Kajaani on tarjonnut, rajoittuneet tuulten suhinaan ja koskien kohinaan, mutta nyt on rouva Magnussen saapunut kilpailemaan niiden kanssa.
ke 23.2.
Kirje Milliltä. Olin konsertissa.
to 24.2.
Matkustanut nykyisestä olinpaikastamme tulevaan, Vestanvikiin – kartalla. Rouva Jernberg ja Aurora Ståhlberg olivat meillä. Illalla klo 9 tulivat rovasti Ståhlberg ja Sofi meille kortteeriin markkinoiden ajaksi.
pe 25.2.
Paljon väkeä ja paljon hälinää, sillä on markkinapäivä. Illalla meillä olivat mm. Jernbergit, Högmanit, rouva Thauvon, Marie Aejmelaeus ja Carin Lindström.
la 26.2.
Ståhlbergit lähtivät pois tänään puolenpäivän aikaan.
su 27.2.
Nordbergien luona "tarpeettomia, tyhmiä kyyneleitä", mutta nyt en osaa enää tanssia, en seistä, en kävellä oikein. Se on surullista!
ma 28.2.
Marie Aejmelaeus tuli viipyäkseen meillä muutamia päiviä. Hän aikoo ommella samanlaisen tyynyn kuin minkä täti sai joululahjaksi mamselli Renvallilta.
MAALISKUU 1853
ti 1.3.
Nykoppit ja Augusta matkustivat Savonlinnaan.
ke 2.3.
Pormestarin perhe oli meillä.
to 3.3.
Me olimme pormestarin luona.
pe 4.3.
Karolineburgissa.
la 5.3.
Marie Aejmelaeus ja minä olimme hetkisen Kyanderien luona. Jeannette-täti on harmissaan minulle siitä, että minä en ole mikään "fennomaani".
su 6.3.
Aamulla Paltamosta tultiin noutamaan Marieta, ja minä ajoin hänen kanssaan pappilaan – isoäiti ja äiti kyydissä. Iltapäivällä lähdimme äidin kanssa pappilasta käymään visiitillä kruununvouti Ståhlbergin luona. Myöhemmin olin hetken aikaa Forbusten luona, josta palasin kotiin setä Högmanin kanssa.
ma 7.3.
Iltapäivällä täti Ståhlberg matkusti Muhokselle tyttäriensä luokse.
ti 8.3.
Olin kotona Selman kanssa, kaikki muut olivat Kyandereilla. Illalla kävin kävelyllä Carin Lindströmin kanssa.
ke 9.3.
Jokaisella on tässä elämässä kärsimyksensä, taito on siinä, että osaa kärsiä oikealla tavalla!
to 10.3.
Tämä torstai viime vuodelta on elävästi muistoissani! Silloin oli Fredrique Ståhlbergin häät; ah sitä aikaa! Mutta se oli silloin!
pe 11.3.
Päivälliset Högmaneilla piispa Frosterukselle, joka on saapunut tänne tarkastamaan koulua.
Minä istuin mummon huoneessa voidakseni selvemmin kuulla kaiken, mistä näin korkean
herran seurassa puhuttaisiin, ja nähdäkseni, miten Aleksandra-täti toimitti emännän tehtäviään pöydässä. Minun täytyy sanoa, ettei tämä keskustelu ainakaan ylittänyt odotuksiani.
la 12.3.
Marie ja minä yritimme mennä tapaamaan Erik-setää, jota olemme odottaneet saapuvaksi näinä päivinä, mutta mitään ei kuulunut ainakaan vielä.
su 13.3.
Kotona – lukenut eläinkunnasta ja kirjoitellut kaikenlaista.
ma 14.3.
Äiti ei voi kovin hyvin; kyse on luultavasti vilustumisesta. Erik Högman matkustaa Ouluun ja tuli käymään meillä heittääkseen hyvästit.
ti 15.3.
Äiti on sairastunut pahemmin. Iltapäivällä tuli Erik-setä, ja illalla kaikki Högmanit olivat luonamme teellä.
ke 16.3.
Elise Bergh, joka myöskin aikoo matkustaa Ouluun, oli meillä jäähyväisvierailulla Jeannette Berghin kanssa. Myös Hanna Forbus, josta olen enteillyt saavani mukavan ystävän, käväisi täällä kiireisesti. – Kirje Gustaf Estlanderilta!
to 17.3.
Aamupäivällä tohtorinna Lönnrot oli meillä. Äiti on pikku hiljaa toipumaan päin.
pe 18.3.
Marie oli Alba Masalinin luona ja menin hakemaan häntä iltahämärissä. – "Rakastavaiset"
[Jeannette-täti ja Erik Högman] olivat teellä ja iltapalalla.
la 19.3.
Marian ilmestyspäivä. Högmanit meillä päivällisellä. Iltapäivällä kirjoitin kirjeen Marie Lillialle.
su 20.3.
Jotain suurta! Jotain huomattavaa! Jeannette-täti ja Erik-setä kuulutettiin tänään. "Ottakaa toisenne sitten Herran nimessä! Ja pitäkää hyvänänne!" – Söimme päivällisen ja vietimme
koko illan Högmaneilla. Näin siellä jotain, mikä ei ollut kaunista – mutta näin käy aina tässä maailmassa kun nuo "ruusunpunaiset päivät" ovat kerran ohitse!
ma 21.3.
Fredrique Wåhlberg, Emma Ståhlberg (he ovat nyt tulleet Oulusta), täti Flander, Carin Lindström ja Högmanit olivat meillä iltapäivällä.
ti 22.3.
Nordbergit ja Batu-täti kävivät täällä aamupäivällä ja rouva Kyander iltapäivällä onnitellakseen tätiä.
ke 23.3.
Aamupäivällä täällä kävivät rouvat Bergh ja Repó, mamselli Bergh ja pastori Forbus.
Iltapäivällä täällä olivat rouva Levonius ja Marie, täti Aejmelaeus ja Emilie, rouva Thauvon ja neiti Grundström, Carin Lindström ja Erik-setä (olisi kyllä hyvä, jos hän olisi hieman suulaampi).
to 24.3.
Onnittelijoita aamupäivällä: tohtorinna Lönnrot ja viskaali Wahlgren. Tämä viimeksi mainittu on käynyt Oulussa ja tullut niin sekavaksi (ei tiedetä, mistä syystä), että hän esim. on hajamielisyydessään tilannut häävaatteensa Kuopiosta eikä Oulusta! Mutta toivokaamme, että hän jälleen tulee selväpäiseksi, ellei muusta niin – kahvista täällä Kaanaanmaassa. – Augusta Malmgren palasi kotiin, mutta ei tuonut minulle mitään. Surullista!
pe 25.3. (pitkäperjantai)
Pitkäperjantai. Aamupäivällä kirjoitin Millille. Iltapäivällä ajelimme Erik-sedän kanssa hänen pienellä hevosellaan. Luin "Kabale und Liebe" –teoksen [kirjoittanut Friedrich Schiller].
la 26.3.
Aamupäivällä täällä olivat Malmgrenit. – Högmanin tytöt, Selma ja Emilie Halleén valvoivat koko yön nähdäkseen pääsiäistrullin. Minä päätin kummitella heille, sillä kello kaksitoista oli heidän määrä sammuttaa valo. Sen teinkin: puin ylleni suuren, tumman mekon ja viitan ja lähdin pihamaalle ikkunan ulkopuolelle. Sieltä aioin salaperäisenä aaveena astua sisälle heidän kamariinsa... mutta he olivat ripustaneet saalin ikkunan eteen ja istuivat valoisassa huoneessa kahvipöydän ääressä. Silloin luhistui minun hyvä suunnitelmani! Sen jälkeen en ollut lainkaan uninen, mutta minun täytyi lähteä yöpuulle.
su 27.3. (1. pääsiäispäivä)
Kun avasin silmäni, vedin heti esille kaksi paperilappua, joissa oli kirjaimet R. E. Kukahan se on? Päivällisellä Högmaneilla. Iltapäivällä tein kävelyretken Carin Lindströmin, Edla
Levoniuksen ja Jeannette Berghin seurassa. Tämä viimeksi mainittu pyysi minua luokseen – minä lähdin – ja sitten me juttelimme kahdestaan ainakin kolmen tunnin ajan. (Minä kyllä huomasin, että hän mielellään olisi halunnut ruveta "uskotukseni" – mutta minä en uskalla, sillä "hän on vaarallinen ystävä", sanoi joku.) Myöhemmin illalla olimme jonkin aikaa raatimies Berghin luona, jonka tytär on matkustanut Ouluun katselemaan suurta avaraa maailmaa.
ma 28.3. (2. pääsiäispäivä)
Toinen pääsiäispäivä. Aamupäivävierailulla kävivät insinööri Kyander, postimestari Nykopp ja kapteeni Ömansson, jonka sanotaan olleen loukkaantuneen ja vimmoissaan meille ja päättäneen kostaa koko meidän huonekunnallemme – ja hassuinta on se, ettemme lainkaan tiedä, mistä syystä. Mutta nyt näytti hän leppyneen jälleen. Se on varmaankin äidin ansiota. – Iltapäivällä luin Schillerin teokset "Der Neffe als Onkel" sekä "Parasit". Toiset olivat tohtori Lönnrotin luona. Hanna Forbus kävi meillä.
ti 29.3.
Marie piti aamupäivällä pitkiä esitelmiä saksaksi tulevista romaaneistaan, tulevista aviollisista kohtauksista Jacob Estlanderin ja hänen puolisonsa välillä yms. Rouva Halléen, puhtainta proosaa, kävi täällä onnittelemassa. Iltapäivällä saapui kruununvouti Ståhlberg, erittäin kohteliaana, myöskin onnittelemaan, mutta täti oli juuri matkustanut Paltamoon "sulhaisensa"
kanssa. Myöhemmin tuli Carin Lindström; hän on hyvin hilpeä ja iloinen.
ke 30.3.
Nämä Schillerin sanat putkahtivat tänään mieleeni: "Unrecht leiden schmeichelt grossen Seelen."
to 31.3.
Nyt olen lopultakin saanut valmiiksi loppumattomalta tuntuneen työni. Onnittelijoita:
pormestari Flander rouvineen, raatimies Bergh ja Jeana Hortling, lisäksi iltapäivällä apteekkari Malmgrenin rouva.
HUHTIKUU 1853
pe 1.4.
Huisketta ja sumua ja humua.
la 2.4.
Samaa kuin eilen... Vieläkin käy onnittelijoita: Wegeliuksen tytöt.
su 3.4.
Carin Lindström, Augusta Malmgren ja Högmanit olivat meillä. Minulla oli niin hauskaa, että olin ihan hämmästynyt.
ma–ti 4.–5.4.
Vieraat on kutsuttu, kokoonnutaan Repójen luokse, kaikki on järjestyksessä.
ke 6.4.
Häät!!! Kahdeksan morsiusneitoa, kaksi sulhaspoikaa. Ei mitään erikoista kerrottavaa...
to 7.4.
Sukulaiset ja matkustavaiset oli pyydetty lounaalle Repóille. Hyvin ihmeellinen ilta – en tuntenut itseäni!
pe 8.4.
Jokseenkin suuri seurue pyydetty aamiaispäivällisille Högmaneille. Hyvin hauskaa! Emma ja minä... joimme itsemme humalaan. Olen miltei epäillyt, etten milloinkaan menekään päästäni sekaisin, sillä kestän niin paljon, mutta nyt join 14 lasia punssia – ja sillä oli toivottu seuraus.
Illalla pidettiin tanssiaiset Bergheillä. Miten herttainen onkaan Fredrique Wåhlberg! Minä ihailen häntä ja vieläpä hänen miehensäkin miellyttää minua nyt enemmän kuin aikaisemmin. Minä tanssin ja tulin "sinuksi" Wåhlbergin kanssa. Tältä päivältä on minulla paljon muistoja ja sen vuoksi tämä oli ihana päivä.
la 9.4.
Tänään ovat kaikki matkustavaiset lähteneet. Jeannette-täti lähetti jo tavaransa Ouluun.
su 10.4.
Nuoripari teki jäähyväisvierailuja kaupungissa. Illan me "talonväki" vietimme Karolineburgissa.
ma 11.4.
Setä ja täti kävivät jäähyväisvierailuilla Paltamossa. Iltapäivällä myös äiti, Marie ja Selma menivät sinne, ja minulla oli hauskaa yksin kotona.
ti 12.4.
Aamupäivällä Pöllövaaralla. Iltapäivällä pormestarin luona.
ke 13.4.
Högmanit ja meidät oli kutsuttu Nordbergeille pikku illalliselle.
to 14.4.
Antanut "apuani" kykyni mukaan, sillä huomenna matkustavat vastanaineet.
pe 15.4.
Äiti pyysi n. 30 henkeä matka-aamiaiselle pappilaan, ja kaikki nämä lähtivät Paltamoon asti saattamaan. Päivä oli hieman erikoinen: vähän vakavuutta, vähän kahvia, vähän tanssia, vähän viiniä, pieniä puheita, vähän itkua, ja sitten jälleen tanssia, puheita, itkua jne.
iltakuuteen asti. Loppuosan päivästä vietimme Forbuksen perheessä. Nyt minulla on, tai tulee olemaan, hieman ikävä olo – mutta mitäpäs siitä...
la 16.4.
Minulla oli kauheasti tekemistä, jotta olisin saanut kamarimme jotakuinkin mukavaan kuntoon, missä kyllä onnistuinkin.
su 17.4.
Ai että on mukavaa, kun on oma kamari! Olivia Nordberg lähti matkoille, Alba M. oli meillä.
Kävimme kävelyllä.
ma 18.4.
Hyvin iloisella mielellä! Ilolle (Schiller):
Freude, schöner Götterfunken, Tochter aus Elysium,
Wir betreten feuertrunken, Himmlische, dein Heiligtum. – –
(An die Freude -runoa saksaksi kaikkiaan puolitoista sivua)
ti 19.4.
Halleénit kävivät jäähyväisvisiitillä. "Doch Tränen gab der kurze Lenz mir nur." [Säe Schillerin runosta Resignation.]
ke 20.4.
Sain kirjeen, että Marie Krapelienillä on pieni tyttö. Marie ja minä kävimme Flandereilla, isoäiti ja äiti Wahlgreneilla.
to 21.4.
Kävimme Repójen luona. Yöllä teimme Carin Lindströmin ja Marien kanssa jotakin ennenkuulumatonta, romanttista, runollista, ihmeellistä – en oikein tiedä, mitä sanoja siitä lausuisin! Me olimme keskiyön aikaan kuutamossa kolmisin – Pöllövaaralla! "Paradieseskinder, Fantasien!"
pe 22.4.
Meidät oli kutsuttu Nykoppien luokse. Marie ja minä ostimme teoksen "Celias minnen" [Axel Gabriel Ingeliuksen teos].
la 23.4.
"Ikävä" kehkeytyy vähitellen – tänään annoin äidin tietää siitä.
su 24.4.
Päivälliset Högmaneilla. Kirjoittanut kirjeen Gustafille. Lopun iltaa lukenut teosta "Guvernanten Celias minnen", joista pidän hyvin paljon.
ma 25.4.
Rouva Wahlgren, täti Nordberg, Batu-täti ja Högmanit meillä.
ti 26.4.
Olen kahden vaiheilla, jatkanko enää tämän päiväkirjan pitämistä, nyt kun olen lukenut Celian muistokirjan. Olisihan se kuitenkin jotakin, jos olisi mistä tallentaa tuollaisia muistiinpanoja.
ke 27.4.
Illalla lähdin kanavasillalle ja kävelin aina koskelle asti – tämä tapahtui ensimmäisen kerran tänä keväänä, sillä tähän asti on ollut lunta niin runsaasti. Minä istuuduin kivelle, käsi poskea vastaan, katsellen tummaa järven aaltoa, joka niin majesteetillisesti vierii korkealle sinkoilevan vaahdon alla. Tämä kohta koskessa on mielipaikkani, ja jos minun joskus täytyisi hukuttautua, niin tällä kohtaa olisi ihaninta heittäytyä kuohuihin. Olin jo näkevinäni itseni valkoisiin puettuna makaavan suuren ja kauniin kuohun keskellä ja häviävän syvyyteen! – Tällaisia ajatuksia tulee väliin mieleeni – ne ovat ihania, mutta niin sekavia, etten osaa oikein selittää niitä.
Kuva: Kajaanin kaupunginkirjaston kokoelma
Koivukosken kanavasilta oli 1800-luvulla suosittu nuorison kokoontumispaikka.
to 28.4.
Carin Lindström oli meillä. Kävimme kävelyllä ja suunnittelimme ensi kesän Piippolan- matkaamme. Se on kylläkin vielä hyvin kuvitteellisessa muodossa!
pe 29.4.
Miten ihania päiviä tällä viikolla onkaan ollut! Auringonpaistetta, leutoja tuulia ja sininen taivas aivan kuin kesällä! Vielä ovat jäät vahvoja ja enemmän näkyy lunta kuin paljasta maata, mutta kevät on jo saapunut... Ja tuo leppeä, raikas tuuli aivan kuin kietoutuu lempeästi sydämen ympärille siten että syvällä sisimmässä on niin pirteä mutta samalla niin herkkä olo.
Nämä ovat "kevättunteita", joita en milloinkaan aikaisemmin ole kokenut – aikaisemmin olen rakastanut eniten kesää ja synkkää syksyä.
la 30.4.
Palautin Lars Stenbäckin runokirjan, joka on ollut meillä lainassa muutamia päiviä. Marie otti tilalle muita kirjoja tohtori Lönnrotilta, joka tänään matkustaa Helsinkiin.
TOUKOKUU 1853
su 1.5.
Äiti ja minä kävimme Paltamon pappilassa, jossa tanssittiin ja leikittiin ja pidettiin hauskaa, vaikka yksikään kavaljeeri ei tanssinut.
ma 2.5.
Tänään olin harmissani itselleni eräästä syystä... Wahlgren, jolla on ollut lainassa "Celias minnen", lähetti sen takaisin ja oli pyytänyt tiedustella, onko mamselleilla yhtään kirjaa, jota viskaali ei olisi lukenut! Minä vastasin "ei", mutta heti, kun lähetti oli lähtenyt, kaduin hirveästi sitä, etten ollut antanut tämän mukaan "Guillaume Telliä" [Schillerin Wilhelm Tell –teoksen ranskannos] ja "Elisabethia" moneen paperiin käärittynä sanakirjan kera. Sen siitä saa, kun on hidasjärkinen – mutta että minä viitsinkin merkitä muistiin tuollaisia joutavanpäiväisyyksiä.
ti 3.5.
Nyt pitäisi kai laulaa näin [Laulun säe on Sakari Topeliuksen vappurunosta På hoppets dag vuodelta 1844, tässä myös Uuno Kailaan suomennoksena]:
Nu är vår, nu uppgår hoppets stjerna en maj för jorden och en maj för anden.
[Maan kevät on ja hengen, vahvuudelle nous toivon tähti, silmut puhkeavat.]
Mutta luonto ei laula vielä näin, on niin kylmää ja kolkkoa...
ke 4.5.
Iltapäivällä olin Högmaneilla ja autoin Alexandra-tädin takin ompelussa. Nyt on jo ilta eikä postia vaan kuulu.
to 5.5. (helatorstai, Alexandran nimipäivä)
Helatorstai. Aamupäivällä kävimme onnittelemassa Aleksandra-tätiä. Äiti antoi hänelle nimipäiväkranssin kuten tavallisesti sekä yöpuvun. – Kirje Jeannette-tädiltä ja Milliltä. Ah, sitä Milliä, ei hänkään uskalla paljastaa sydäntään paperilla! No niin, en minä sitä ihmettele. – Illalla Högmaneilla, jossa oli koko joukko kaupunkilaisia. Kävelyretki pitkälle sillalle.
pe 6.5.
Aioimme mennä Karolineburgiin, mutta tytöt olivat tulleet pormestarin luokse, jonne mekin sitten päädyimme.
la 7.5.
Olen ommellut hyvin ahkerasti. Sen jälkeen otin mukaani lukemista ja menin kanavalle. Luin ensiksi siellä ja vielä pitkään illalla kotona sytytettyäni valot. Sitten kun väsyin, piti minun lopulta heittäytyä Morfeuksen käsivarsille.
su 8.5.
Kirjoitin Jeannette-tädille. Muun ajan olen lukenut. Iltapäivällä meillä oli täti Nordberg.
ma 9.5.
Pormestarin rouva ja Carin Lindström olivat meillä, myöhemmin tulivat myös Repót.
Kävelyretki pitkälle sillalle, linnanraunioille, Auralaan, Ömanssonin laivalle ja lopuksi Koivukoskelle. Se on kyllä kaikista kaunein!
ti 10.5.
Margrite Michelsson vieraili meillä. Hän on kylläkin, niin kuin Marie sanoo, hieman kuin "elävä kuollut".
ke 11.5.
Neulonut leningin Selmalle. Kirje Gustaf Estlanderilta. Miten hän onkaan – ikävystyttävä!
to 12.5.
Tohtorinna Lönnrot, Malmgrenit sekä Carin L. meillä. Olisin onnellinen, jos minua voisi kiinnostaa keskustelu "jos jonkinlaisista päivän pikku-uutisista".
pe 13.5.
Illalla luin Johanna Schopenhauerin kirjan "Clara" ulkona kosken partaalla.
la 14.5.
Luin saman kirjailijan teokset "Snöraset" ja "Antonio Solario".
su 15.5. (1. helluntaipäivä)
Aamulla Karolineburgiin lainaamaan Runebergin runoja. Sitten istahdin kanavan varrelle putouksen kupeeseen lukemaan "Jouluiltaa". Olin ensi kerran kevätasussa – vaaleanpunaisessa, päässäni olkihattu. Ah, niin idyllistä – mutta sehän kuuluu kevääseen.
Illalla hetkinen Nordbergien luona, sitten kävelylle. (Me kävelemme joka ilta kanavasillalla, mutta kirjoitan sen muistiin vain silloin, kun joku tekee meille seuraa.)
ma 16.5. (2. helluntaipäivä)
Aamupäivällä olin kirkossa. Mielestäni kaikki oli niin juhlallista. Iltapäivällä tulivat Carin, Alba ja Augusta sekä Edla Levonius meille. Menimme kävelylle. Kumpanakin helluntaipäivänä on tuuli ollut leppeä ja taivas sininen.
ti 17.5.
Iltapäivällä käväisin isoäidin ja äidin kanssa Lönnroteilla.
ke 18.5.
Kirje Jeannette-tädiltä kaikille yhteisesti. Täti Nordberg, Batu-täti, rouvat Wahlgren ja Nykopp ja Högmanit meillä.
to 19.5.
Rovasti Ståhlberg meillä muutamia minuutteja kiittääkseen hääpidoista. Hän on... miltei liian kohtelias; minä en voi pitää hänestä niin paljon kuin täytyisi – vain sen vuoksi.
pe 20.5. (Carolinan nimipäivä)
Nimipäiväni. Högmanit, Alba ja Augusta, täti Flander ja Carin, Batu-täti sekä Jeannette B.
olivat täällä aamupäivällä. Setä sanoi: "Viisautta ja Herran pelkoa"... Ah, niin!
la 21.5.
Viime yönä olin lapsenvahtina pienelle Nanny Flanderille.
su 22.5.
Kirjoitin Gustaf Estlanderille. Illalla on kaupungissa tanssiaiset ja minä menen tietenkin sinne.
ma 23.5.
Ah, niitä tanssiaisia en unohda milloinkaan niiden ennenkuulumattoman omalaatuisuuden vuoksi! Väkijoukko koostui 4 herrasta, 4 rouvasta, 2 kavaljeerista, 4 neidistä ynnä muutamasta lapsesta. – Illalla luin jälkimmäisen osan "En nyckfull qvinna" -kirjasta [Emilie Flygare-Carlénin romaani] istuen kanavan varrella putouksen äärellä. En tiennyt, että minulla oli katselijoita: Wahlgren ja Lagus olivat tähystäneet minua.
ti 24.5.
Miten ihana onkaan täällä ulkona! En ole aikaisemmin pitänyt kuusesta, mutta kyllä nuo pienet, suorat nimipäiväkuuset portaitten edessä ovat suloisia. Kenties se loukkaa niitä, jos sanon, että ne ovat minun "rakastettujani", mutta usein olen niihin tänään luonut katseeni.
ke 25.5.
Högmanin mummu oli meillä aamupäivällä – harvinaisvieras! Carin Lindström oli täällä iltapäivällä ja me lähdimme sitten yhdessä mamselli Fernbergin luokse antaaksemme tämän
"raottaa tulevaisuuttamme verhoavaa huntua" eli proosalla sanottuna – povata meille, minkä hän tekikin – tosin hyvin epärunollisesti ja arkipäiväisesti.
to 26.5. (Wilhelminan nimipäivä)
Wilhelminan päivä, vieraana Michelssoneilla. Kun illalla saavuin sieltä kotiin, häpesin, sillä olin ollut hyvin vallaton. Sinun, päiväkirjani, täytyy saada kuulla siitä! Olin edellisenä iltana lyönyt Carin Lindströmin kanssa vetoa siitä, että minä kysyisin Lagukselta (tuntematon lukiolainen, joka on saanut myötätuntoni sen johdosta, että hän asuu talvesta lähtien ankaran rehtori Helanderin luona), onko hänen nimensä... Amor.
pe 27.5.
Olen luvannut Carin L:lle ja Jeannette Berghille kertoa, jos minä joskus voisin luopua vapauden periaatteistani, niin että minä – voi ihmeitten ihmettä! – menisin kihloihin! – Tulin juuri sisälle pienestä puutarhastamme, joka on nyt sellaisessa järjestyksessä kuin se voi olla.
la 28.5.
Iltapäivällä lähdin Batu-tädin kanssa Paltamoon, missä ensin kävimme Forbuksilla. Perheen poika, ylioppilas Karl, oli juuri saapunut kotiin yhdessä messukasukan kanssa, mutta oli aivan yhtä kitsas jakamaan Helsingin-uutisia kuin hänen ylhäinen matkatoverinsakin.
su 29.5.
Iltapäivällä menimme sieltä Aejmelaeuksille. Tulimme kotiin klo 12 yöllä tyytyväisinä retkeemme.
ma 30.5.
Helsingissä on tänään promootio [filosofian maisteriksi promovoitiin mm. Gustaf Estlanderin veli Jakob, joka oli ollut Gustafin mukana Kainuun retkellä kesällä 1852] – tärkeä, eloisa ja hauska – ja minä istun täällä selaillen kirjoja voidakseni sillä lailla karkottaa sen synkkämielisyyden, jonka tämä sateinen ja kolea päivä on minuun istuttanut.
ti 31.5. (Petronellan nimipäivä)
Augusta Malmgrenin nimipäivä. Me "teimme kokeita". Nyt olen päättänyt alkaa pitää tätä hassunkurista päiväkirjaa tai albumia, miksi sitä sanoisikaan, saksan kielellä, ja olen vakuuttunut, ettei se menetä mitään tässä vaihdoksessa.
KESÄKUU 1853
ke 1.6.
Tänään olen saanut kokemuksen, tosin pienen, maailman kieroudesta. Ah, miten pieniä ihmiset voivatkaan olla! Mutta mitä huomaankaan? Alan filosofoida heti, kun alan käyttää saksan kieltä! – Täti Nordberg, Högmanit ja Jeannette Bergh olivat meillä. Kirjaan edelleen muistiin vierailut, jotta voisin aikanaan Turun liepeillä muistella, miten vietimme aikaamme Kajaanin korvessa.
to 2.6.
Tänä aamuna vein Nordbergeille takaisin kirjan "Setä Tuomon tupa" [Harriet Beecher Stowen teos]. Se on kaunis kirja. Alba oli täällä vähän aikaa.
pe 3.6.
Isoäiti ja äiti olivat Wahlgreneilla. Illalla Carin, Alba, viskaali ja minä menimme kävelylle Pöllövaaraan.
la 4.6.
Tänään kävin Lönnroteilla. Olen tehnyt heidän tytölleen tonttunuken. Rouva oli hyvin kohtelias.
su 5.6.
Tänään palasi tohtori Lönnrot takaisin Helsingistä mukanaan veljenpoikansa. – Kirjoitin pitkän kirjeen Millille. – Meillä on ollut Lönnrotilta lainassa "Nordens Mythologie" [N. F. S. Grundtvigin teos] sekä saksalainen tietosanakirja. Mikä vahinko, etten voi lukea niitä enää!
ma 6.6. (Gustafin nimipäivä)
Setä Högmanin nimipäivä. Me kaikki olimme siellä sekä aamu- että iltapäivän.
ti 7.6.
Tänään kirjoitin Emma Ståhlbergille. Hän on hyvin rakastettava tyttö. Minä en täysin tunne hänen luonnettaan, mutta koko hänen olemuksessaan on jotain... Olen verrannut häntä kevyeen pilveen, josta huokuu sielukas harmonia hiljaiseen, kauniiseen kesäiltaan. Hyvin runollisesti sanottu tosin, mutta sellaiseksi olen hänen sielunsa kuvitellut.
ke 8.6.
Puutarhamme ensimmäinen kukka on tänään puhjennut! Koko Högmanin perhe oli meillä iltapäivän.
to 9.6.
Illalla, kun olimme saapuneet kotiin maisteri Krankin luota, läksin minä yksinäni vastakkaisella rannalla olevaan metsään – on tehtävä aika pitkä kierros, sillä jos mielii kulkea sitä ilmasiltaa myöten, jonka minä yhdessä monen toisen kanssa olen rakentanut, täytyy olla hyvin eteerinen olento. Isä, tämä oli ensi kerta, jolloin tänä keväänä katselin ihanaa kevättäsi vihreässä asussaan ja huudahdin: "Ah, miten ihana ja suloinen maailmasi onkaan!" Tämä yksinkertainen kukka on muisto tästä illasta [kukka ei tallella].
pe 10.6.
Wahlgren, Carin, Alba ja Augusta kävivät tänään Auralassa sanomatta sanaakaan meille matkastaan, vaikka minä olin läsnä silloin, kun matkasta päätettiin. Mitätön pikkuasia tietenkin, mutta pikkuasiat johtavat usein hyvin vakaviin ajatuksiin... Minä olen hiljaa itkenyt.
la 11.6.
Marie ja minä lähdimme tänä kauniina iltana kävelemään metsään – tapasimme Jeannette Berghin – ihailimme sitten yhdessä nyt niin mahtavan Koivukosken hohtavia vesihelmiä, jotka auringon laskiessa loistavat kuin timantit. Sitten istuuduimme nuorten koivujen varjoon ja minä luin Estlander-serkkujen lähettämästä kirjasta ääneen "Onko tieteellä isänmaata"
[Topeliuksen runo].
Postikorttikuva: Kainuun Museo
Koivukosken kuohuja ja vesihelmiä
su 12.6.
Oi miten on kuumaa! Tulin juuri kirkosta. Olisipa mukavaa, jos voisi joskus muulloinkin osallistua ruotsinkieliseen jumalanpalvelukseen. – Selma voitti silkkisen hatun arpajaisista, jotka Batu oli järjestänyt köyhän rouva Pettersonin hyväksi.
ma 13.6. (Edlan nimipäivä)
Edla L:n nimipäivä. Batu (nyt sanon häntä "sinuksi") sisarineen, Carin, Margrite, Marie ja minä lähdimme jalkaisin Auralaan. Me kujeilimme, tanssimme, neuloimme, lörpöttelimme ja sitten yhden aikaan tulimme kotiin "Kyyhkysellä" [merikapteeni Ömanssonin laiva] – mukana oli tietenkin sen hallitsijakin. – Kirjoitan tähän sanan "Idiosynkrasie" [liikaherkkyys].
ti 14.6.
Tänään matkusti pois Carin Lindström – vahinko meille, sillä näin olemme kadottaneet uskotun seuralaisemme.
ke 15.6.
Emma ja Sofi Ståhlberg, Marie ja Emilie Aejmelaeus ja minä saimme yhteisen kirjeen Jeannette-tädiltä; viskaali vei sen jo tänään Sotkamoon. Täti Flander oli meillä.
to 16.6.
Kaikki koululaiset ovat saapuneet Kaanaanmaahan takaisin. – Kesäyöt ovat ihania! Tänään luin Bulverin "Godolphinin" [Edward Bulwer-Lyttonin teos] ja katselin auringonlaskun hehkua ennen kuin paneuduin levolle.
pe 17.6.
Koko päivän sateista. Minä en voinut oikein hyvin, olin illemmalla hyvin herkkä – minä suorastaan itkin – ja eksyin lopuksi ajatusten kaaokseen, jossa velloivat mm. uskonto, ihanteet, elämä ja onni...
la 18.6.
Runoutta enemmän kuin proosaa – meidän puutarhassamme! Se on jotain ihmeellistä maallisessa elämässä! Auttaakseni proosaa olen alkanut tänään kutoa.
su 19.6.
Ensiksi kirjoitin Jeannette-tädille ja söin päivällistä. Sitten kävimme kävelyllä "lehmuslehdossa"
Jeannette Berghin ja Marien kanssa, minkä jälkeen luimme vanhoja sanomalehtiä niin kauan kuin aurinko pysytteli ylhäällä.
ma 20.6.
Rouva Kyander (26-vuotias) kävi pienten poikiensa kanssa meillä. Edi on kysynyt äidiltään:
"Miltä näyttää taivaassa?" – Minä mietin tätä istuen jumalaisen kauniin Koivukosken äyräällä, mutta...
Kühne Seglerinn Fantasie Wirf ein muthloses Anker hie.
ti 21.6.
Toinen päivä on toisensa kaltainen, tavataan virheellisesti sanoa... Voi olla, ettei tapahdu mitään erikoista – mutta voivatko ajatukset olla eri päivinä toistensa kaltaisia?
ke 22.6.
Kirje Gustaf Estlanderilta ja Marie Lillialta. Rouva Repó ja Jeannette Bergh meillä.
to 23.6.
Illalla nousimme eräälle läheiselle vaaralle, missä sytytimme suuren kokon – luimme, joimme kahvia, katselimme näköaloja ja auringonnousua ja saavuimme kotiin kello viisi aamulla.
pe 24.6. (Johannes Kastajan päivä)
Juhannus – ulkona sataa ja minä olen maannut ja lukenut...
la 25.6.
Oppilaillani on tänään vapaapäivä. Olen kutonut koko päivän kankaita tulevaisuuden tarpeita varten. Pidän jo etukäteen neiti Renvallista.
su 26.6.
Aamupäivällä kirkossa. Iltapäivä kului minulta hyvin miellyttävästi – äiti, Marie ja Selma olivat lähteneet Paltamoon. Ensin olin juomassa kahvia Högmaneilla, missä olivat myöskin Thauvónit. (Thauvón on kunnollinen nuorukainen, 26-vuotias, ollut yhden vuoden naimisissa ja opettajana Torniossa. Hän on nyt nuorine rouvineen viettämässä lomaa Paltamossa. Rouva on kalpea ja vakava, sillä hän suree pientä poikaansa Hjalmar Mortimeria, joka jätti tämän maailman niin äkkiä – hän puhuu hiljaisella äänellä, on heikko ja alakuloinen.) Minä saatoin heidät Flandereille. Lopun päivää luin Schilleriä.
ma 27.6.
Tänään alkoi rippikoulu. Augusta ja Alba käyvät siellä.
ti 28.6.
Tänään olen mm. koettanut keksiä jotain huvittavaa sananlaskua, huudahdusta tai sanansutkausta, mutta ranskan, saksan ja ruotsin kielistä en löydä sopivaa tällä kertaa. Miten ikävää!
to 30.6.
Suuri, ennenkuulumaton ihme! Kaupunkiin on saapunut – sotilas.
HEINÄKUU 1853
pe 1.7.
Nyt olen vapaa kuin lintunen! Opetukseni on päättynyt, samoin kutominen. Tämän kesän, viimeisen Kaanaanmaassa, täytyy kulua hauskasti ja kevyesti, niin olen päättänyt.
la 2.7.
Luin teoksen "Representanten" [Emilie Flygare-Carlénin romaani], joka on aika mielenkiintoinen.
su 3.7.
Aamupäivällä kirkossa. Iltapäivällä olivat Flanderit, Högmanit, Nordbergit, Wahlgrenit, Jeannette, Edla ja Batu täällä. Oikein mukavaa.
ma 4.7.
Täti Nordberg kutsui meidät Niskaan, missä hänellä on niitty ja nätti mökki. Minulla on lupa ottaa se haltuuni niin usein kuin haluan.
ti 5.7.
Rouva Hortlingin nimipäivä. Menin sinne Selman ja Flanderien kanssa.
ke 6.7.
Iltapäivän Jeannette Berghin luona. Sieltä kotiuduttuani luin loppuun "Tant Pontypoolin" [G. P.
R. Jamesin novelli], mutta sitten en saanutkaan unta. Omantunnonvaivoja, kyyneleitä...
Aurinko oli korkealla taivaalla, ja minä pukeuduin ja lähdin Koivukosken rannalle kädessäni Uusi testamentti – ja rauhoituin. Sen jälkeen vaivuin uneen. Minä vanhenen... ah! "Ruusuinen ilon ja onnen aika" pakenee, oi, pysy vielä luonani!
to 7.7.
Marie ja minä olimme Karolineburgissa ja keilaradalla. Sen kyllä näkee selvästi, etteivät keilat meillä mene nurin, ei varsinkaan Augustalla. Mutta – mitä tehdä?
pe 8.7.
Kotitöitä.
la 9.7.
Suuri kunnia minulle! Tapasin nimittäin kadulla tohtori Lönnrotin, joka ojensi minulle kukkakimpun. Minä solmin siitä (aivan ihastuneena) kukkaseppeleen pääni ympärille. [Tällä kohtaa päiväkirjaa on vieläkin – yli 150 vuotta
tapahtuman jälkeen – tallella sininen kellomainen kukka, jonka Lina on siihen muistoksi kiinnittänyt. Kukka on ilmeisesti jonkin koristekrookuksen
luonnonmuotoja muistuttava variaatio, jolle ei enää löydy nykypäivän vastinetta.]
su 10.7.
Satoi melkein koko päivän, ja minä luin Schillerin "Geisterseher"-kirjaa.
ma 11.7.
Aamupäivällä olin äidin kanssa Lönnroteilla ja saimme Klopstockin teoksen "Oden", Kosegartenin "Poesieen" ja näytelmän "Evadne".
ti 12.7.
Romanttista! Liikkuu huhuja ryöväreistä, polttouhkauksista, ryöstöistä. Jonkun verran pelkoa ja varovaisuutta ovat nämä huhut aiheuttaneet.
ke 13.7.
Kello kahdentoista aikaan lähdin Aejmelaeusten kanssa Sotkamoon.
to 14.7.
Viime yön vietimme Durchmanien luona ja vasta illalla tulimme Ståhlbergeille, missä heti alkoi tanssi ja iloinen meno.
to 15.7.
Aamupäivällä vierailimme Sopalassa [suuri talo Sotkamossa, jonka isäntänä oli Matts Klemetti], iltapäivän olimme Durchmaneilla. Paluumatkalla järjestettiin kissannaukujaiset ja ilo oli ylimmillään.
la 16.7.
Nousimme Vuokatille – lauloimme, joimme kahvia ja punssia, tanssimme ja leikimme.
Minunkin nimeni hakattiin kallioon.
su 17.7.
Aamupäivällä kirkossa. Iltapäivällä "tableaux vivants" [elävä kuvaelma] ja tanssia "kunnes aurinko jälleen nousi".
ma 18.7.
Seppelöimme Fredrik Aejmelaeuksen ja Thauvonin ja tanssimme heidän ympärillään. Kello kahdelta lähdimme kotimatkalle Durchmaneilta, jonne Ståhlbergit olivat meidät saattaneet. Oli niin myöhä, kun saavuimme kaupunkiin, ettei laiva voinutkaan tulla kanavan läpi, ja niin jäivät kaikki (paitsi herrat) meille yöksi.
ti 19.7.
Varhain aamulla yövieraat lähtivät kotiin. Iltapäivällä kävin Flandereilla.
ke 20.7.
Kirje Milliltä – nyt olisin niin mielelläni hänen luonaan! Jeannette Bergh heitti meille hyvästit, ehkä ikuisiksi ajoiksi.
to 21.7.
Sen jälkeen kun olin saatellut Lampilaan Sofi Ståhlbergin, joka oli tullut eilen illalla Wahlgrenin kanssa Sotkamosta, lähdin äidin kanssa Karolineburgiin. Iltapäivällä olivat Celina ja Wahlgren meillä.
pe 22.7. (Magdalenan nimipäivä)
Menimme Flandereille onnittelemaan vanhaa rouvaa nimipäivän johdosta. Marie Levonius oli tänään noutanut Marie-siskon luokseen, ja illalla minäkin menin sinne yhdessä Wahlgrenin ja Celinan kanssa. Tätä iltaa en ihan heti unohdakaan!
la 23.7.
Hyvin surullinen! Illalla istuin kirjoittamassa ulkona lehmusmetsikössä.
su 24.7.
Kirjoitin kirjeen Gustafille ja Jeannette-tädille. Olin ilmoittanut Emmalle, että voisin olla häntä vastassa Niskalla, mutta minun pitikin lähteä käymään Kyandereilla, ja otimme siis Emman vastaan kotona.
ma 25.7.
Viskaali ja Celina kävivät täällä aamupäivällä. Sitten alkoi kova hakkaaminen ja louhinta. Marie on nimittäin löytänyt Koivukosken rannalta tavalliseen harmaaseen kiviainekseen sulautuneita pieniä, punaisia kiviä, joita hän sanoo "Marinteiksi" tai "Marioliiteiksi" – ne ovat hänen jalokiviään. Ståhlbergit menivät Paltamoon Jakobin luokse.
ti 26.7.
He lupasivat tulla tänään takaisin, mutta eivät ole sitä tehneet.
to 27.7.
Jo varsin aikaisin tuli Janne S. [Johan Gabriel Ståhlberg] meille. Iltapäivällä tulivat myös muut ja toivat mukanaan Levoniukset ja Aejmelaeukset. Illalla kaikki olivat Flandereilla.
pe 28.7.
Aamupäivällä olivat meillä kaikki Kajaanin nuoret paitsi Ståhlbergit. Kävimme lehmusmetsikössä. Iltapäivällä pidettiin tanssiaiset, jotka herrat olivat järjestäneet. Siellä oli hyvin hauskaa ja vilkasta. Vielä yöllä tanssimme ja lauloimme sillalla.
la 29.7.
Tanssimme vielä eron hetkeen saakka Öhrnien luona. Sitten söimme päivällistä Högmaneilla, ja illan me kaikki (paitsi Emilia ja Edla) vietimme Flandereilla.
su 30.7.
Aamu- ja keskipäivä Karolineburgissa. Illalla Kajaanin nuoriso oli meillä. – Hyvin kiireistä.
su 31.7. (Helenan nimipäivä)
Täti Flanderin nimipäivä: Helena. Emma, Janne, Oscar, Augusta, Alba, Celina, viskaali, Marie L., "Janne Kuhmosta", Marie ja minä olimme pukeutuneina ruotsalaisiin kansallispukuihin ja leikittelimme ja rupattelimme ja tanssimme juhannussalon ympärillä. Äiti oli kirjoittanut runon tilaisuutta varten ja senkin me lauloimme tädille, joka oli hyvin tyytyväinen ja liikuttunut.
Sieltä menimme jatkamaan hauskanpitoa Kyandereille, jonne meidät oli kutsuttu iltapäiväksi.
Marie L. lähti jo kotiin.
ELOKUU 1853
ma 1.8.
Aamupäivävierailu Wahlgreneilla, missä juotiin samppanjaa sarvista. Sen jälkeen mentiin keilaradalle. Kolmen aikaan viskaali, Celina ja me lähdimme vieraittemme kanssa Niskalle. Sen jälkeen kun olimme siellä juoneet kahvia, leikitelleet, laulaneet ja lausuneet hyvästit, lähtivät he matkaan ja ottivat Selman mukaansa. Kun palasimme kaupunkiin, olivat Thauvonit siellä.
Saatoin heidät juuri äsken veneellensä ja sitten kirjoitin tähän: äärimmäistä elämää tällä viikolla. Kerron tästä ehkä tarkemmin toisella kertaa.
ti 2.8.
