Kaavoitus- ja rakennustoimen seuranta 1990

Selvitys 31991

Kaavoitus- ja

rakennustoimen seuranta 1990

,...

r--

rr=- ^~

rr- ^~

...

... _~ -

1--

9 F=- ^{r - - -},__ ^-

1 -

-

~ Ii='" lr= ^{r==- F-}

-

-

t-- ^fo- t-- Ie- 1-=

1988 1989 1990 1991

20 2416 21 23 17 24 23 16 33 27 17

Selvitys 3 1991

Ympäristöministeriö Kaavoitus- ja rakennusosasto

Kaavoitus- ja

rakennustoimen

seuranta .1990

Seuranta 1990 pähkinänkuoressa

Informaatio-ohjaus korostuu

Kaavoitus- ja rakennustoimen hallinnossa opastava ohjaus on vähitellen korvaamassa norminantoa. Koulutus- ja tiedotustoiminta oli vilkkaampaa kuin yhtenäkään aiempana vuonna. Ministeriö ja lääninhallitukset järjestivät lähes 80 koulutustilaisuutta, mikä on kaksinkertainen määrä edellisiin vuosiin verrattuna. Ministeriö tuotti pääosin tutkimus-

ja kehittämistoiminnan kautta yli 40 julkaisua.

Rakentaminen tasaantui - hallinnolla huippuvuosi

Vaikka rakentamisen määrä on tasaantunut, viime vuosi oli kaavoituksen ja rakentami- seen hallintoon vaikuttavilta osin edelleen ennätyksellinen. Rakennuslupia myönnettiin lähes 85 000 hankkeelle, kaavoja ratkaistiin 2 300 ja poikkeuslupia 10 000. Toteutettiin lainsäädäntöhankkeita ja hallintokokeiluja, jotka vaikuttavat tuntuvasti viranomaisten toimivaltasuhteisiin ja tehtävien jakautumiseen.

Kuntien itsenäinen päätöksenteko lisääntyy

Rakennuslain uudistukset ja vapaakuntakokeilu näkyvät tehtävien jakaantumisessa kuntien ja valtion viranomaisten kesken. Kaavoista ratkaistiin suoraan kunnissa yli viidesosa ja poikkeusluvista 7 %. Vapaakunnat ratkaisivat itsenäisesti jo yli 40 % kaavoista ja poikkeusluvista noin neljäsosan.

Kestävä kehitys - rantojensuojeluohjelma

Yleiskaavoitus vilkastuu

Rakennuslakiin otettu vaatimus kestävän kehityksen turvaamisesta merkitsi avausta maankäytön suunnittelun uusille sisältöpainotuksille. Kaavoitus on todettu keskeiseksi välineeksi ympäristönsuojelullisten tavoitteiden toteuttamisessa. Rantojensuojeluohjelman aikaansaaminen oli merkittävä ensiaskel kestävän kehityksen tiellä. Valtioneuvoston joulukuussa 1990 vahvistamaan valtakunnalliseen rantojensuojeluohjelmaan sisältyy 127 luonnoltaan valtakunnallisesti arvokasta aluetta. Maamme rantaviivan kokonaispituudesta ohjelma kattaa vajaat viisi prosenttia.

Yleiskaavoitus vilkastui edelleen. Yleiskaavoitusta on jo 95 %:ssa kunnista. Yleiskaavoit- tavien kuntien lukumäärä lisääntyi kymmenellä vuoden aikana. Yleiskaavoja on laadittuna 1 700 ja tekeillä lähes 500. Tekeillä olevien yleiskaavojen määrä kasvoi viidenneksellä.

Rakennuskieltoalueet yleiskaavan laatimiseksi kaksinkertaistuivat Yleiskaavoituksen entistä korostuneempi ohjausvastuu siirtyi vuonna 1990 lääninhallituksille. Ensi sijassa niille kuuluu yleiskaavojen vahvistaminen siihen liittyvine neuvottelumenettelyineen.

Rantakaavoitus jatkuvassa nousussa

Kiinnostus rantakaavojen laatimiseen on huimassa nousussa. Vuonna 1990 hyväksyttiin lähes 400 rantakaavan laatijaa ja kaavoitettavaa aluetta. Aiempina vuosina laatijoita on hyväksytty keskimäärin 200-250.

Ympäristöministeriö

Kaavoitus- ja rakennusosasto Selvitys 3 1991

Valtion painatuskeskus Helsinki 1991 ISSN 0786-5228 ISBN 951-37-0608-7

Julkoisija

Ympäristöministeriö

Tekijät (toirnielimestä: toimielimen nimi, puheenjohtaja, sihteeri)

Ympäristöministeriö

Kaavoitus- ja rakennusosasto

Julk;:m,un n1rni (myos rotsinkielinen)

Kaavoitus- ja rakennustoimen seuranta 1990

Kuvailulehti

Julkaisun päivämäärä

21.5.1991

Julkaisun laji

seurantaraportti

Toimeksiantaja

Toimielimen asettamispvm

Uppföljning av planläggnings- och byggnadsväsendet 1990

Julkt:nsun osat

Tiivistel mä

Raporttiin on koottu tietoja kaavoitus- ja rakennustoimesta vuodelta 1990. Tiedot ovat lähinnä suoritteisiin liittyviä tietoja. Painopiste on ympäristöministeriön kaavoitus- ja rakennusosaston, lääninhallitusten kaavoitus- ja asuntotoimistojen sekä seutukaavaliittojen toiminnan kuvauksena. Vuoden 1990 tietojen lisäksi kehitystä selvitetään myös pidemmällä aikavälillä.

Julkaisu sisältää tietoja muun ohella - seutu- ja yleiskaavoituksesta,

- asema-, rakennus- ja rantakaavoituksesta, - poikkeusluvista,

- rakentamismääräyksistä ja -ohjeista, - rakennusalan tyyppihyväksynnästä, - rakennussuojelusta,

- maa-ainesasioista, - kun tien maapoli tiikasta, - kansainvälisestä yhteistyöstä, - koulutuksesta ja

- henkilökunnasta.

Maankäytön suunnittelua ja rakentamista koskevien tietojen lisäksi julkaisussa on käsitelty koerakentamista, tietojärjestelmiä, ministeriön tutkimus-, kehittämis- ja julkaisutoimintaa sekä vapaakuntakokeilua.

Raportti on järjestyksessä kolmastoista.

Avainsannt (nsiasanat)

kaavoitus rakentaminen maankäyttö

Muut ticLlot

Surjan nimi jn numero

ympäristö

yhdyskuntasuunnittelu maa-ainekset

Selvitys 3 1991. Ympäristöministeriö, kaavoitus- ja rakennusosasto

Kokonaissivumäörä

187

Jakaja

Valtion painatuskeskus

412196 p

ISSN

tilasto

hallinnolliset tiedot seuranta

0786-5228

ISBN

951-37-0608-7

Hinta Luottamuksellisuus

Kustantaja

Valtion painatuskeskus

3

Utgivare

Presentationsblad

Utgivningsdatum

Miljöministeriet 21.5.1991

Författare (uppgifter om organet, organets namn, ordförande, sekreter&e) Typ av publik;1tion

Miljöministeriet

Planläggnings- och byggnadsavdelningen

Uppföljningsrapport

Uppdragsgivare

Daturn för tillsättandet av organet

Publikal1on-(aven clen f1nska t1teln)

Kaavoitus- ja rakennustoimen seuranta 1990

Uppföljning av planläggnings- och byggnadsväsendet 1990

Publikationens delar

fleferat

Rapporten innehåller uppgifter om planläggnings- och byggnadsväsendet under år 1990.

Uppgifterna anknyter närmast till uppgifter om prestationer. Tyngdpunkten ligger på beskrivandet av miljöministeriets planläggnings- och byggnadsavdelnings, länsstyrelsernas planläggnings- och bostadsbyråers samt regionplaneförbundens verksamhet. Förutom för uppgifterna för år 1990 redogörs även för utvecklingen på längre sikt.

Rapporten innehåller uppgifter om bl.a.

- region- och generalplanläggning,

- stads-, byggnads- och strandplanläggning, - undantagslov,

- byggbestämmelser och -anvisningar, - typgodkännanden inom byggnadsbranchen, - byggnadsskydd,

- marktäktsärenden,

- koinmunernas markförvärv, - internationelt samarbete, - utbildning och

Förutom uppgifter om markanvändningsplaneringen och byggande behandlas i publikationen försöksbyggande, datasystem, ministeriets forsknings-, utvecklings- och publiceringsverksam- het samt försök med frikommuner.

Sidoantal

Distribution

miljö

samhällsplanering marktäkter

Språk

finska

Förlag

statistik

förval tningsuppgifter uppföljning

Esipuhe

Käsillä oleva vuosiraportti on koottu pääosin kaavoitus- ja rakennustoimen • hallinnon seurantatiedoista. Julkaisussa kuvataan erityisesti ministeriön kaavoitus- ja rakennusosaston sekä väliportaan hallinnon toimintaa vuodelta 1990. Se antaa kuvaa myös kuntien kaavoitustoimesta. Kehitystä on tarkasteltu paikoin pitemmänkin ajanjakson puitteissa.

Vaikka rakentamisen määrä on tasaantunut, viime vuosi oli kaavoituksen ja rakentamisen hallintoon vaikuttavilta osin edelleen lähes huippu. Raken- nuslupia myönnettiin lähes 85 000 hankkeelle, kaavoja ratkaistiin 2 300 sekä poikkeuslupia 10 000. Toteutettiin lainsäädäntöhankkeita ja hallintokokeilu- ja, jotka tuntuvasti vaikuttavat viranomaisten toimivaltasuhteisiin ja työtehtävien jakautumiseen.

Rakennuslain 1.9.1990 voimaan tulleen toisen osauudistuksen myötä mm.

kuntien omavastuinen päätöksenteko lisääntyi kaava- ja poikkeuslupa- asioissa, yleiskaavan asema korostui ja valtion viranomaisten tehtäväjako muuttui.. Koska uudistus tuli voimaan vuoden loppupuolella, sen vaikutukset näkyvät melko vähän vuoden 1990 seurantatiedoissa. Sen sijaar vapaakunta- kokeilun vaikutukset näkyvät jo selvästi. Rakennuslain Ultdistuksen ja vapaakuntakokeilun vaikutukset näkyvät mm. eri viranomaisten käsittelemien asioiden määrien muutoksina, osayleiskaavoituksen vilkastumisena, kaava- ja poikkeuslupapäätösten jakaantumisessa kuntien ja valtion viranomaisten kesken sekä järjestetyn koulutuksen määränä ja muuna informaatio-ohjaukse- na.

Seurantatietoja on koottu pitkään. Viime aikaiset lainsäädäntöuudistukset, lähivuosina käyttöön otettava tulosohjaus sekä kaavoitus- ja rakennusosas- ton toiininnan kehittämisprojekti suuntaavat seurantaa vielä kattavampaan ja erittelevämpään suuntaan. Tämä kehitys jo orastaa tässä raportissa.

Ministeriö toivoo julkaisusta olevan hyötyä oman hallinnonalan lisäksi myös toimialaa sivuavilla tahoilla. Palaute julkaisun sisällön edelleen kehittämi- seksi on tervetullutta.

Ympäristöministeriössä 21 päivänä toukokuuta 1991

V s. osastopäällikkö Ylijohtaja

Tarkastaja

l{~iGx.~

Mikko Mansikka

---~ ~ .. ---

Veikko Miettinen

Kaavoitus- ja rakennustoimen

seuranta

Sisällysluettelo

Esipuhe

Sisällysluettelo

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

6

Tiivistelmä

Yleiskatsaus 1990 Käsitellyt asiat

- lääninhallitusten kaavoitus- ja asuntotoimistoissa sekä YM:/KRO:n kaavoitustoimistossa käsitellyt ja vireillä olleet asiat

- toimivallan jako ja kuntien oikeus hyväksyä kaavan muutoksia alistamatta päätöstä vahvistettavaksi

Seutukaavoitus - seutusuunnitelma

- seutukaava 1, 2, 3 ja 4 Yleiskaavoitus

- yleiskaavoitustilanne 1.1.1991

koko kunnan alueen käsittävät yleiskaavat osayleiskaavat

vahvistetut yleiskaavat

yleiskaavavalitusten käsittely rakennus- ja toimenpidekiellot

yleiskaavallinen yhteistyö, yleiskaavaneuvottelut yleiskaava-avustukset

Asema- ja rakennuskaavoitus

- kaavoitetun alueen lisäys, kaavapäätökset - valituskaavat

- toimivaltajaon vaikutus - kaavojen sisällöstä

Rantakaavoitus ja lomarakentaminen

- rantakaavoitustilanne vuoden 1991 alussa ja vuonna 1990 vahvistetut rantakaavat

- lomarakentamisen poikkeuslupatiedot Poikkeusluvat

- vuonna 1990 ratkaistut poikkeusluvat - valituspoikkeusluvat

Rakennussuojelu - kaavallinen suojelu - suojelu erityislailla

- kehittämistyö, valtionavustukset

5 6

9

17

21

26 29

33 35 35 38 42 42 45 46

47 50 52 53 59

62 67 71 73 73 74 76

10.

11.

12.

13.

14.

15.

16.

17.

18.

19.

20.

21.

22.

Maa-ainesasiat

1990 tehdyt maa-aineslain mukaiset lupapäätökset 1990 myönnettyjen maa-aineslupien sisältötiedot - maa-aineslupien sisältötiedot vuoden 1991 alussa Käsittelyajat

- asema-, rakennus- ja rantakaavat, poikkeusluvat, maa-ainesluvat, rakennussuojelupäätökset

Tutkimus- ja kehittämistoiminta sekä julkaisut

- valmistuneet sekä vireillä olevat tutkimukset ja selvitykset - julkaisut

Kuntien maanhankinta

Rakentamismääräykset ja -ohjeet Tyyppihyväksyntä

Koerakentaminen ja kokeilutoiminta Tietojärjestelmien kehittäminen Koulutus

Kansainvälinen yhteistyö

Neuvostot, neuvottelukunnat, komiteat, työryhmät - kaavoitus- ja rakennusneuvosto

- kaavoitus- ja rakennustutkimuksen neuvottelukunta - rakennusteknillinen neuvottelukunta

- rakennussuojeluneuvottelukunta - toimikunnat, työryhmät

Viranomaistiedot, henkilökunta

- YM/KRO; kontaktihenkilöt puhelinnumeroineen - lääninhallitusten kaavoitus- ja asuntotoimistot - seutukaavaliitot

- aluearkkitehtitoiminta Vapaakuntakokeilu

Sammandrag 23. Liiteosa

- eri lukuihin liittyviä taulukoita, kuvioita ja karttoja

77 79 80 83

85 89 93 95

97 99 101 103 107 109 110 111 112 113 114 115 118 121 123 129 137

8

Tämän julkaisun tiedot perustuvat lääninhallitusten ilmoituksiin sekä ympäristöministeriön kaavoitus- ja rakennusosaston {YM/KRO) seuran- tatoiminnan tuloksiin. Lääninhallitusten kaavoitus- ja asuntotoimistot raportoivat kunkin vuoden toimintansa tapahtumat ministeriön tekemän vuosittaisen hallintokyselyn yhteydessä. Ahvenanmaan osuutta ei ole tiedoissa mukana.

Näissä seurantatiedoissa kaupungeiksi on katsottu ne kunnat, jotka olivat kaupunkeja vuonna 1985 {pois lukien Maarianhamina Ahvenanmaalla).

Vuonna 1986 kaupungeiksi tulleiden kuntien yhteenvetotiedot sisältyvät ryhmään "muut kunnat". Syynä tähän on erityisesti se, että vuonna 1986 kaupungeiksi tulleissa kunnissa sovelletaan rakennuslain muita kuin kaupunkikuntia koskevia säännöksiä, sekä tietojen vertailtavuus.

Ympäristöministeriö aloitti toimintansa 1.10.1983, johon saakka kaavoitus- ja rakennusosasto toimi sisäasiainministeriössä. Tässä julkaisussa käyte- tään kuitenkin selvyyden säilyttämiseksi nimeä ympäristöministeriö myös ajalta, jolloin päätökset tms. tehtiin sisäasiainministeriössä.

Julkaisun tekstissä esiintyvä "lääninhallitus" ja "lääni" tarkoittaa lää- ninhallituksen kaavoitus- ja asuntotoimistoa, ei koko lääninhallitusta.

Pohjakartat

@

Kaavoitus- ja rakennustoirnen seuranta 1990

1 . Tiivistelmä

2. Yleiskatsaus 1990

3. Käsitellyt asiat

Kaavoitus- ja rakennustoimen seuranta 1990 koostuu 23 jaksosta, joissa k"llvataan kaavoitus- ja rakennustointa ja erityisesti sen keskushallinnon ja väliportaan hallinnon (ympäristöministeriön kaavoitus- ja rakennusosasto, lääninhallitusten kaavoitus- ja asuntotoimistot sekä seutukaavaliitot) toimintaa vuonna 1990.

Uusi vuosikymmen alkoi kaavoitus- ja rakennushallinnossa näyttävästi. Asioita käsiteltiin vuonna 1990 ennätysmäärä siitä huolimatta, että rakennustoiminta oli jo hiljenemässä ja rakennusalan tasaanluminen näkyvissä. Hallintojärjestelmiä sekä maankäytön ja ra- kentamisen ohjausjärjestelmiä kehitettiin tarmokkaasti pitkähkön suvantovaiheen jälkeen.

Vuoden 1990 aikana tuli voimaan neljä rakennuslain osauudistusta. Kysymys niissä oli ennen muuta entisten järjestelmien tuotekehittelystä, jolla pyrittiin siihen, että työväli- neet hyvän ympäristön turvaamiseksi olisivat toimivia myös muuttuneissa olosuhteissa.

Välineistön vanhentuneisuudesta oli saatu selviä, uhkaaviakin merkkejä.

Rakentamisen valvontajärjestelmät säädöstasolla ajanmukaistanut rakennuslain ns.

ensimmamen osauudistus tuli voimaan 1.1.1990. Kestävän kehityksen tukemiseen maankäytön suunnittelussa, kaavoituksen nopeuttamiseen sekä toimivallan siirtoon pyrkivä rakennuslain toinen osauudistus tuli voimaan 1.9.1990. Säädösmuutokset seutukaavoituksen uudistamisesta tulivat voimaan 1.2.1990. Lunastusperusteita laajennettiin ja lunas- tusmenettelyä yksinkertaistettiin sekä tehtiin kunnan etuosto-oikeuden käyttäminen riippumattomaksi kaavoitustilanteesta 1.9.1990 voimaan tulleilla lainmuutoksilla. Lisäksi yhdyskuntarakentamiseen tarvittavan maan arvonleikkausta koskeva lainmuutos hyväksyttiin eduskunnassa, mutta jäi säätämisjärjestyksen vuoksi vielä vaalien jälkeen käsiteltäväksi.

Rakennuslakiin otettu vaatimus kestävän kehityksen turvaamisesta merkitsi avausta maankäytön suunnittelun uusille sisältöpainotuksille. Rantojensuojeluohjelman aikaansaa- minen oli merkittävä ensiaskel kestävän kehityksen tiellä. Kaavoitus todettiin keskeiseksi välineeksi ympäristösuojelullisten tavoitteiden toteuttamisessa.

Lääninhallitusten kaavoitus- ja asuntotoimistoissa sekä ympäristöministeriön kaavoitustoi- mistossa käsiteltiin vuonna 1990 23 000 asiaa. Vuoden 1991 alussa oli vireillä 7 000 asiaa kun vuotta aiemmin niitä oli ollut 700 enemmän. Vireillä olleiden asioiden määrä vastaa 30 % vuonna 1990 käsiteltyjen asioiden määrästä.

1.9.1990 voimaan tulleella rakennuslain muutoksella lisättiin kuntien omavastuista päätöksentekoa kaava- ja poikkeuslupa-asioissa sekä tarkistettiin valtion viranomaisten tehtäväjakoa. Tällöin mm. kaavojen alistusvelvollisuutta supistettiin, rakennusjärjestysten alistamisesta luovuttiin, poikkeuslupia siirrettiin kunnissa ratkaistavaksi sekä muutok- senhakujärjestelmä sopeutettiin kaavajärjestelmän muutoksiin. Koska uudistus tuli voimaan vuoden loppupuolella sen vaik"lltukset näkyvät melko vähän vuoden 1990 seurantatiedoissa.

Sen sijaan vapaak"llntakokeilun vaikutukset näkyvät jo selvästi.

Em. rakennuslain muutoksen myötä pääsääntöisesti saman k"llnnan alueella kaikki maankäyttöön liittyvät asiat käsitellään joko lääninhallituksessa tai ympäristöministeriössä.

4. Seutukaavoitus

5. Yleiskaavoitus

Ministeriön alueelliseen toimivaltaan k1mluu nyt kaava- ja poikkeuslupa-asioissa 16 kaupunkia. Kaikki muut 428 kuntaa kuuluvat lääninhallitusten toimivaltaan. Lääninhalli- tusten kannalta merkittävin uusi tehtäväkokonaisuus on yleiskaavojen entistä koros- tuneempi ohjausvastuu ja yleiskaavojen vahvistaminen siihen liittyvine neuvottelu- menettelyineen. Seutukaavoitukseen liittyvistä tehtävistä huolehtii kuitenkin edelleen ministeriö.

Vähäisten kaavan muutosten alistusvelvollisuudesta luovuttiin kaikkien kuntien osalta.

Itsenäisen päätöksenteon laajuus on säännöksissä rajattu vastaamaan sitä oikeutta, mikä kaavoitustoimeltaan kehittyneillä kunnilla oli 31.8.1990 saakka.

Päätöksellään 15.8.1990 ministeriö totesi entisten 114 kunnan lisäksi 25 kuntaa, joiden kaavoitustointa voidaan pitää riittävän kehittyneenä. Näillä 139 kunnalla on oikeus hyväksyä ei olennaisia asema-, rakennus- ja rantakaavan muutoksia ilman niiden alistamista vahvistettavaksi.

Kaikki lähinnä virkistys- ja suojelualueita koskevat seutukaava 1:t sekä lähinnä taajama- alueita koskevat seutukaava 2:t ovat lainvoimaisia. Seutukaava 3:a oli vahvistettuina 12, joista neljä korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) valituskäsittelyssä. Lisäksi ministe- riön vahvistettavana oli kaksi seutukaava 3:a. Seutukaava 3:ssa käsitellään mm. loma- asutusta, harjujen suojelua, maa-ainesten ottoa, liikennettä ja teknistä huoltoa sekä tarkistetaan ja täydennetään voimassa olevaa seutukaavaa. Seutukaavoitus jatkuu alueeHisten tarpeiden pohjalta. Seutukaava 4 on vahvistettu Kymenlaakson osalta.

Vahvistettujen seutukaavojen aluevarausten yhteenlaskettu pinta-ala oli vuoden 1991 alussa 49 000 km², joka vastaa 16,2 % maapinta-alasta. Suojelu-, virkistys- sekä maa-

ja metsätalousalueiden aluevarausten yhteispinta-ala oli 41 212 km². Taajama-, teollisuus- ym. toimintojen alueiden pinta-ala oli 4 135 km2 ja muiden alueiden 3 678 km2.

Yhdeksällä seutukaava-alueella seutukaavoitustehtävistä huolehtii yhdistetty maakunta- ja seutukaavaliitto.

Yleiskaavoitus vilkastui edelleen. Tähän on osaltaan vaikuttanut rakennuslain toiseen osauudistukseen liittynyt ministeriön käynnistämä laaja koulutus ja muu informaatio- ohjaus. Yleiskaava ( osayleiskaava tai koko kuntaa koskeva) on tekeillä tai valmiina 95

%:ssa kunnista eli 421 kunnassa. Lisäys vuoden 1990 aikana oli 10 kuntaa.

Vuonna 1990 vahvistettiin 8 (osa)yleiskaavaa ja vuoden lopussa ministeriössä ja lääninhallituksissa oli vireillä 18 vahvistettavaksi alistettua (osa)yleiskaavaa.

Koko kunnan alueen käsittäviä yleiskaavoja oli vuoden 1991 alussa 87, mikä kattaa 20

% kunnista. Kaavoista 21 oli tarkistustyön alaisina. Lisäksi 44 kunnassa valmisteltiin kunnan koko alueen käsittävää yleiskaavaa.

Kunnanvaltuuston hyväksymiä osayleiskaavoja oli 1 111 yhteensä 368 kunnassa (83 % kunnista). Osayleiskaavoista oli ministeriön vahvistamia 47 pinta-alaltaan 2815 km²,

joka vastaa 0,93 % maapinta-alasta. Vahvistettavaksi alistettuja osayleiskaavoja oli 18, joista 4 lääninhallituksissa. Lisäksi tekeillä oli 483 osayleiskaavaa yhteensä 271 kunnassa, mikä merkitsee 60 kaavan lisäystä edellisiin vuosiin verrattuna.

Näin ollen valmiita ja tekeillä olevia osayleiskaavoja oli vuoden 1991 alussa yhteensä 1 594, kun niitä vuotta aiemmin oli ollut 1 480. Osayleiskaavat ovat lisääntyneet viime vuosina 70 - 100 kaavan vuosivauhdilla. Kaavoituksen piirissä on 92 % maamme kunnista, sillä vuoden 1990 aikana osayleiskaavoituksen piiriin tuli 12 uutta kuntaa.

Rakennus- ja/tai toimenpidekiellossa yleiskaavan laatimista tai muuttamista varten olevat alueet kaksinkertaistuivat vuoden 1990 aikana 4 410 km²:iin, joka vastaa 1,4 % maapinta -alasta.

Kuntien yleiskaavoitusta valtakunnallisesti merkittävillä luonnonsuojelu- ja virkistysalueilla tuettiin yhdellä miljoonalla markalla. Valtaosa vahvistetuista ja vahvistettaviksi alistetuista yleiskaavoista käsittelee luonnonsuojelu- ja virkistysalueiden suunnittelua ja määrä on kasvussa ..

6. Asema- ja rakennuskaavoitus

Asema- ja rakennuskaavoituksen päätöksenteossa siirryttiin uuteen vaiheeseen: kuntien itsenäinen päätäntävalta on aikaisempaan verrattuna huomattavasti vahvistunut ja valtion valvonta siirtymässä enenevässä määrin yleiskaavoituksen yhteyteen ja vain merkittävimpiin kaavan muutoksiin.

Vuoden 1990 kaikkiaan 2 237 detaljikaavapäätöksestä tehtiin ympäristöministeriössä 23

%, lääninhallituksissa 56 % ja kunnissa ilman alistusta 21 %. Tehdyistä 1 265 asemakaavapäätöksestä ratkaistiin ministeriössä 41 %, lääninhallituksissa 26 % ja kunnissa ilman alistusta 33 %. Rakennuskaavapäätöksiä tehtiin 718, minkä lisäksi alistamatta jätettyjä rakennuskaavan muutoksia oli 50.

Alistettuja valitusdetaljikaavoja ratkaistiin 185 (10,5 % kaavoista). Kaavoihin sisältyi 301 valitusta. Korkeimmalle hallinto-oikeudelle valitettiin 108 kaavan osalta. Vuonna 1990 KHO ratkaisi 59 alistettua valitusdetaljikaavaa, joista 88 % ei muuttunut KHO:ssa.

Detaljikaavoitettua aluetta on 1,5 % maapinta-alasta eli noin 4 543 km², mistä asema- ja rakennuskaava-alueita on noin 3 520 km² ja rantakaava-alueita 1 023 km². Vuonna 1990 vahvistetut kaavat ja kaavan muutokset kohdistuivat yhteensä 198 km² suuruiseen alueeseen (ns. bruttopinta-ala), josta asemakaavojen osuus oli 82 ja rakennuskaavojen 116 km². Asema- ja rakennuskaavojen muutoksia vahvistettiin 100 km²:n suuruiselle alueelle, josta asemakaavaosuus oli 41 ja rakennuskaavaosuus 59 km². Ns. uutta asema- ja rakennuskaava-aluetta vahvistettiin 98,5 km², josta asemakaavoituk- sen osuus oli 41 ja rakennuskaavoituksen 57,5 km².

Vuonna 1990 vahvistetut kaavat ja niiden muutokset sisälsivät (ns.brutto)kerrosalaa yhteensä 32,4 milj.krsm², josta asemakaavoissa oli 16,4 ja rakennuskaavoissa 16 milj.krsm².

Kaavoihin sisältyi uutta kerrosalaa 11,3 milj.krsm² (ns.nettomuutos eli kerrosalan lisäänty- minen). Asuntorakentamiseen varattu kerrosala lisääntyi 5,61 milj.krsm², josta asemakaa- voissa oli 2,54 ja rakennuskaavoissa 3,07 milj.krsm². Omakoti- ja rivitalojen rakentami- seen varattua kerrosalaa oli 4,59 ja kerrostalojen 0,7 milj.krsm². TeoJlisuus- ja varasto- rakennusten sekä liike- ja toimistorakennusten rakentamista varten oli osoitettu ker- rosalaa yhteensä 4,5 ja yleisten rakennusten rakentamiseen 0,54 milj.krsm².

Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan vuonna 1990 valmistuneet rakennukset käsittivät kerrosalaa 13,3 milj.krsm², josta varsinaisten asuinrakennusten osuus oli 6,85 milj. krsrn². Myönnettyjen rakennuslupien käsittämät rakennushankkeet sisälsivät 14,04 milj.krsm², josta varsinaisiin asuinrakennuksiin sisältyi 6,21 milj.krsm².

7. Rantakaavoitus ja lomarakentaminen

Vuoden 1991 alussa oli voimassa 2 048 rantakaavaa yhteensä 316 kunnan alueella (71

% kunnista). Kaavojen yhteispinta-ala oli 1 023 km² ja niihin sisältyi rantaviivaa 6 320 km ja lomarakennusvarauksia lähes 45 400.

Voimassa olevista kaavoista laskettu "keskiarvo-rantakaava" on pinta-alaltaan 51 ha sekä sisältää 3,1 km rantaviivaa ja 22 lomarakennusvarausta. Vuonna 1990 vahvistettuihin 173 uuteen rantakaavaan sisältyi pinta-alaa 76 km², rantaviivaa 520 km ja lomarakennusva- rauksia yli 3500. Lähivuosina on odotettavissa huomattava määrä rantakaavoja, sillä vuonna 1990 hyväksyttiin lähes 400 rantakaavan laatijaa ja kaavoitettavaa aluetta.

Aiempina vuosina laatijoita on hyväksytty keskimäärin 200-250.

Rantarakentaminen on vilkasta. Ranta-alueille rakennettavaksi hyväksyttiin poikkeusluvin 3400 lomarakennuksen rakennushanketta, minkä lisäksi 1 300 hanketta hylättiin. 9 300

8. Poikkeusluvat

9. Rakennussuojelu

10. Maa-ainesasiat

12

lomarakennushanketta valmistui ja rakennusluvan sai lähes 14 500 hanketta, joka on edelleen huomattava määrä. Esim. vuosina 1977-87 rakennusluvan sai vuosittain 9000- 10 000 hanketta.

Valtioneuvosto vahvisti 20.12.1990 valtakunnallisen rantojensuojeluohjelman, johon sisältyy 127 luonnoltaan valtakunnallisesti arvokasta aluetta. Suojeltavia meriluonnon alueita on 29 ja niihin sisältyy 1 500 km rantaa. Järviluonnon alueita on 98 ja niillä on rantaa 6 500 kilometriä. Rantaviivamme kokonaispituudesta ohjelma koskee lähes viittä prosenttia.

Valtion viranomaiset ratkaisivat poikkeuslupia vuonna 1990 lähes edellisvuotta vastaavan määrän eli 9 294, joista RakL 5 §:n lupien (taaja-asutus ilman kaavaa) osuus oli 47 % ja 132 §:n (mm.poikkeaminen kaavoista, rantarakentaminen) 53 %. Lisäksi kunnissa ratkaistiin 700 poikkeuslupaa. Lääninhallitukset ratkaisivat luvista 79 %, ministeriö 14 % ja kunnat 7 %.

Lääninhallitusten tekemistä päätöksistä valitettiin ympäristöministeriölle sekä ministeriön ensiasteena tekemistä päätöksistä KHO:lle yhteensä 759 tapauksessa (8,2 % ). Ilmeisesti valitusviranomaisen muuttumisella on ollut oma vaikutuksensa, sillä viime vuosina vastaava on ollut vain noin 5 %. Ministeriö ratkaisi vuonna 1990 216 valituspoikkeuslupaa, joista 90 % ei muuttunut ministeriössä. Edelleen KHO:lle valitettiin 62 ministeriön ratkaiseman valituspoikkeusluvan osalta (29 % ).

KHO ratkaisi 237 sellaista valituspoikkeuslupaa, jotka oli ensiasteena ratkaistu lääninhallituksessa tai ministeriössä. Luvista 80 % ei muuttunut KHO:ssa.

Rakennusluvan sai lähes 85 000 rakennushanketta, jotka sisälsivät 59 000 asuntoa.

Myönnettyihin poikkeuslupiin sisältyi yli 11 500 rakennusta (vastaa 14 % rakennuslupien sisältämistä rakennuksista) ja 10 500 asuntoa, joka vastaa 18 % rakennuslupien sisältämistä asunnoista.

Rakennussuojelun kokonaisvastuu siirtyi vuonna 1988 ympäristöministeriölle. Kaavoituk- seen liittyvän rakennussuojelun lisäksi ministeriön vastuualueeseen kuuluvat sekä rakennussuojelulain että valtion omistamien rakennusten suojelusta annetun asetuksen mukaiset asiat. Säännökset korostavat kunnan keskeistä asemaa ja vaikutusmahdollisuuk- sia rakennussuojelun kehittämisessä ja toteuttamisessa.

Vuosittain Suomessa suojeliaan asema- ja rakennuskaavailla noin tuhat rakennusta.

Suojeltuja rakennuksia on sisältynyt noin kuuteen prosenttiin käsiteltävistä asema- ja rakennuskaavoista. Ympäristöministeriössä vuoden 1990 aikana vahvistetuista asemakaa- voista 12,6 %:iin (66 kpl) sisältyi suojelumääräyksiä.

Vuoden 1990 aikana lääneihin perustettiin rakennussuojelun yhteistoimintaryhmät Rakennussuojelulain mukaisia päätöksiä annettiin vuonna 1990 lääninhallituksissa 69 ja vuoden 1991 alussa oli vireillä 78 asiaa. Suojelupäätöksiä annettiin 28, joista kaava- ja kieltoalueille kohdistui 16 sekä muulle alueelle 12. Toimenpidekieltopäätöksiä annettiin 29. Valtioneuvosto käsitteli ympäristöministeriön esittelystä 22 sille lääninhallituksista alistettua rakennussuojelulain mukaista päätöstä.

Ministeriö maksoi valtionavustusta kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten säilyt- tämiseen sekä valtionavustusta rakennussuojelukustannuksiin. Tulo- ja menoarviossa näihin oli osoitettu yhteensä 11,7 milj. markkaa.

Vuoden 1991 alussa voimassa olleen 11 258 maa-ainesluvan sisältämä kokonaisottamis- määrä oli 1 111,6 milj.m³ ja lupien sallima keskimääräinen vuotuinen otto 130,3 milj.m³.

Ottamisalueiden pinta-ala oli 368 km².

11. Käsittelyajat

Ottamislupia ratkaistiin vuonna 1990 yhteensä 1 342, joista 20 % kävi läpi vahvistuskäsit- telyn. Kunnat antoivat ilman alistusta 1 060 lupaa ja hylkäsivät 16 hakemusta.

Lääninhallitukselle valitettiin 74 lupapäätöksen osalta (7 % ).

Lääninhallitukset vahvistivat 247 lupapäätöstä ja jättivät vahvistamatta 15, minkä lisäksi 4 alistusta peruutettiin. KHO:lle valitettiin 7 vahvistamispäätöksen osalta (1,6 % ).

Lääninhallituksissa oli vuoden 1991 alussa vireillä 100 lupa-alistusta sekä 72 valitusasiaa ilman alistusta. Lääninhallitusten vuonna 1990 ratkaisemista 51 valituspäätöksestä ilman alistusta valitettiin KHO:lle 18 päätöksen osalta.

Maa-aineslain mukaista valtionavustusta kunnille myönnettiin 0,59 milj.markkaa.

Asema- ja rakennuskaava-alistuksista (ilman valitusta) noin 2/3 ratkaistiin alle kolmessa kuukaudessa. Ministeriössä keskimääräinen asemakaava-alistuksen käsittelyaika oli noin 2,8 kuukautta. Valitukset pidensivät käsittelyä noin kahdeksalla kuukaudella. Rantakaa- voista 1/3 ratkaistiin alle kolmessa kuukaudessa ja 2/3 alle kuudessa kuukaudessa. Poik- keusluvista 20 % ratkaistiin alle kuukaudessa ja noin 60 % alle kolmessa kuukaudessa.

Ministeriössä keskimääräinen poikkeuslupien käsittelyaika oli noin 2,7 kuukautta. Maa- aineslupien alistuksista lääninhallitukset ratkaisivat puolet alle kolmessa kuukaudessa.

Rakennussuojelulain mukaisista suojelupäätöksistä lääninhallitukset ratkaisivat vajaat puolet alle puolessa vuodessa.

12. Tutkimus- ja kehittämistoiminta sekä julkaisut

Suunnittelun kehittämisessä painotettiin alue- ja yhdyskuntarakenteen tulevaisuuden linjojen hahmottamista sekä yleiskaavoituksen kehittämistä rakennuslain toisen osauudistuksen lähtökohdista. Selvityksiä valmistui 13 (mm. Pääkaupunkiseudun vaikutusalueen rakenneselvitys, Selvitys 9/1990, sekä Vahvistetun yleiskaavan käyttömah- dollisuudet, Opas 1/1990) ja vireillä oli 12 hanketta (mm.Helsinki-Turku-Tampere aluerakenteen kehittämisprojekti ja Kaavoituksen vaikutus maanarvoon - selvitys).

Uihiympäristöjen kehittämisen osalta valmistui kuusi projektia (mm. Rakennettu ympäristö tutuksi, Selvitys 1/1990), minkä lisäksi vireillä oli kahdeksan tutkimushanketta (mm.

Kestävä kehitys ja yhdyskuntarakenne, Liikenneturvallisuus - liikenteen ja maankäytön kytkentä, Miljöö 2000 koerakentamishankkeen teknologiakilpailu).

Korjausrakentamiseen ja kiinteistönhoitoon kuuluvia hankkeita oli vireillä seitsemän (mm.

Rakennusten korjaustarve ja -menetelmät sekä Liik'llntaesteisten huomioonotto korjausrakentamisessa). Rakennusten ja rakennusmateriaalien terveellisyyteen ja laadun- valvontaan valmistui asuntoilmanvaihdon toimivuudesta ja vireillä oli kuusi hanketta Rakennusmateriaalien ja sisustusmateriaalien epäpuhtauspäästöt).

13. Kuntien maanhankinta

Maan hankkiminen kunnille toteutuu valtaosaltaan vapaaehtoisin kaupoin ja aluevaihdoin (yli 99 % ). Rakennuslaissa ja etuostolaissa säädettyjä lunastusmahdollisuuksia käytetään verraten harvoin. Vuonna 1990 tuli vireille yhdeksän lunastuslupahakemusta ja valtio- neuvosto myönsi kaksi lunastuslupaa. Rakennuslain 1.9.1990 voimaan tulleella muutoksella nopeutettiin lunastusta.

14. Rakentamismääräykset ja -ohjeet

15. Tyyppihyväksyntä

Rakennussuunnitelmia koskevilla uusilla määräyksillä ja ohjeilla (A1) korvattiin aikaisempi osa A2. Betonirakenteita (B4) ja puurakenteita (B10) koskevia ohjeita täsmennettiin.

Autosuojat (E4) - ja osastoivat ovet (E6) - ohjeet uusittiin. Kantavien rakenteiden paloturvallisuus (E5) ohjeet poistettiin ja niiden sisältö siirrettiin B-puolen eri ohjeisiin.

Ministeriö antoi 231 tyyppihyväksyntäpäätöstä. Vuoden 1991 alussa oli voimassa 706 tyyppihyväksyntää ja vireillä 138 hakemusta.

16. Koerakentaminen ja kokeilutoiminta

Koerakentamis- ja kokeilutoiminnan määrärahalla (2 milj.mk) jatkettiin 10 projektin rahoitusta ja käynnistettiin 7 uutta hanketta.

17. Tietojärjestelmien kehittäminen

18. Koulutus

Kiinteistötietojärjestelmän suunnitelmaosan (KTJ/S) kehittäminen jatkui. KATKES- työryhmä (lääninhallitusten kaavoitus- ja asuntotoimistojen tietojenkäsittely) jatkoi työtään.

Lääninhallituksissa otettiin käyttöön poikkeuslupien käsittelyjärjestelmä sekä tehtiin asema- ja rakennuskaavatietojen tallennusohjelmisto.

Hallintokulttuurin muutos kaavoitus- ja rakennustoimen hallinnossa näkyy koulutuksen sisällössä ja laajuudessa. Keskeisimmät koulutustehtävät koskivat uudistunutta rakennusla- kia, yleiskaavoitusta, rakennussuojelua, ympäristökasvatusta sekä kaavoitukseen liittyviä ajankohtaisia asioita. Lääninhallituksille järjestettiin yhdeksät koulutus- ja neuvottelu- päivät. Tilaisuudet koskivat mm. rakennuslain uudistuksia, yleiskaavoitusta, rantarakenta- mista, koulutuksen toteuttamista sekä tietojärjestelmiä.. Seutukaavaliitoille järjestettiin viidet neuvottelupäivät. Ympäristökasvatusprojekti jatkui. Pääosiltaan vuonna 1990 lääneihin perustetuille rakennussuojelun yhteistoimintaryhmille järjestettiin kaksipäiväiset rakennussuojelun yhteistoimintapäivät neljänä alueellisena tilaisuutena.

Lääninhallitusten kaavoitus- ja asuntotoimistot järjestivät 57 koulutustilaisuutta, mikä on kaksinkertainen määrä edellisvuoteen verrattuna. Toimistot käyttivät koulutukseen osal- listumiseen keskimäärin kahdeksan päivää kutakin pysyvää toimihenkilöä kohti.

19. Kansainvälinen yhteistyö

Kansainvälisestä yhteistyötä tehtiin YK:n Asuinyhdyskuntakomission ja -keskuksen (UNCHS, Habitat), Euroopan Talouskomission (ECE), Taloudellisen avun ja yhteistyön neuvoston (OECD), Euroopan neuvoston, Suomen ja Neuvostoliiton tieteellisteknisen rakennusalan yhteistyöryhmän sekä Pohjoismaiden kanssa.

20. Neuvostot, neuvottelukunnat, komiteat, työryhmät

14

Ministeriön yhteydessä toimi vuonna 1990 kaavoitus- ja rakennusneuvosto, kaavoitus- ja rakennustutkimuksen neuvottelukunta, rakennusteknillinen neuvottelukunta, rakennus- suojeluneuvottelukunta sekä maa-ainesasiain neuvottelukunta, joista viimeksi mainitun toiminta loppui 1990.

Mietintönsä jättivät mm. maanalaisten tilojen toimikunta, rakennusmaamaksutyöryhmä ja Vanha Porvoo - työryhmä sekä asetettiin mm. kauppakeskustyöryhmä.

21. Viranomaistiedot, henkilökunta

22. Vapaakuntakokeilu

Lääninhallitusten kaavoitus- ja asuntotoimistojen sekä ympäristöministeriön kaavoitus- ja rakennusosaston palveluksessa oli vuoden 1991 alussa yhteensä 220 henkilöä, joista 142 oli lääninhallituksissa. Lisäksi lyhytaikaisessa palvelussuhteessa oli 20 henkilöä. Seutu- kaavaliittojen ja Suomen maakuntien liiton pysyvän henkilökunnan määrä oli yli 400.

Valtionavustusta seitsemän aluearkkitehdin palkkaukseen maksettiin 1,13 milj.markkaa.

Vapaakuntakokeiluun osallistuu 56 varsinaista vapaakuntaa ja 219 hallinnon kokeilukuntaa. Kokeilu antaa kunnille laajat mahdollisuudet hallinnon uudelleen järjestelyihin, tuo kevennyksiä alistusvelvollisuuteen ja mahdollisuuden ratkaista aiemmin valtion viranomaisen toimivaltaan kuuluneita asioita kunnassa, kokeilla erilaisia kevennettyjä lupamenettelyjä ja sekä hakea valtioneuvostolta lisäoikeuksia. Eräitä alistusas:ioita lukuunottamatta kaikki suoraan vapaakuntalainsäädännön perusteella valtion viranomaisilta kuntiin siirretyt tehtävät ovat ympäristöministeriön toimialalta. Lähes puolet maamme kaavapäätöksistä tehdään vapaakunnissa ja neljäsosa kaikista valtion viranomai- sen vuosittain ratkaisemista poikkeusluvista on ollut niiden alueilla.

Noin puolessa kokeiluun osallistuvista kunnissa on kokeiltu lakisääteisen rakennuslauta- kunnan ja ympäristönsuojelulautakunnan uudelleen järjestelyjä. Mielenkiintoinen on laajalti käytetty malli, jossa mainittujen lautakuntien tehtävät on yhdistetty.

Myös kunnan sisällä päätösvaltaa on jaettu uudella tavalla. Kunnanhallituksen päätösvaltaa on siirretty lautakunnille tai viranhaitijoille esimerkiksi kaavoitusmenettelyyn, tonttijaon hyväksymiseen sekä toimenpidelupiin liittyvissä asioissa. Useissa vapaakunnissa huomatta- van osan rakennusluvista ratkaisee rakennustarkastaja aiemman lautakuntakäsittelyn sijasta.

Vapaakunnista 3/4 on ottanut ratkaistavakseen aikaisemmin valtion viranomaisessa käsiteltyjä asioita. Vapaakunnissa käsiteltiin itsenäisesti rakennuslain mukaista kaava- asioista noin 40 % ja poikkeusluvista yli 20 %. Vapaakunnat hyväksyivät myös rakennusjärjestyksiä ilman alistusta, jatkoivat rakennuskieltoja ja hyväksyivät rantakaavan laatijoita.

Siitä huolimatta, että laajennetun toimivallan kokeilut voitiin aloittaa ympäristöministeriön toimialalla jo vapaakuntasäännösten perusteella, lisäoikeushakemuksia on tehty valtioneuvostolle verrattain runsaasti. 21 kuntaa on hakenut lisäoikeuksia saada poiketa rakennuslainsäädännöstä neljälläkymmenellä eri tavalla. Useat lisäoikeushakemukset ovat jo toteutuneet rakennuslain uudistusten myötä. Ministeriö on ryhtynyt useimpiin hakemusten edellyttämiin lainsäädäntötoimiin ilman, että valtioneuvosto olisi tehnyt hakemusten johdosta erillistä päätöstä.

Valtaosa vapaakuntasäännösten perusteella valtion viranomaisilta kuntiin siirretyistä tehtävistä on tullut kaikkia k'lmtia koskeviksi pysyviksi menettelyiksi 1.9.1990 voimaan tulleen rakennuslain muutoksen myötä. Ministeriö pyrkiikin ensi sijassa kaikkia kuntia koskeviin pysyviin uudistuksiin.

2. Yleiskatsaus 1990

2 412196 p

Uusi vuosikymmen alkoi kaavoitus- ja rakennushallinnossa näyttävästi.

Asioita käsiteltiin vuonna 1990 ennätysmäärä siitä huolimatta, että rakennustoiminta oli jo hiljenemässä ja rakennusalan laman merkkejä näkyvissä. Hallintojärjestelmiä sekä maankäytön ja rakentamise~ ohjausjär- jestelmiä kehitettiin tarmokkaasti pitkähkön suvantovaiheen jälkeen.

Vuosi 1990 osoitti kaavoitus- ja rakennustoimen hallinnossa kykyä aistia toimintaympäristössä tapahtuvia muutoksia ja, mikä tärkeintä, kykyä reagoida muutostarpeisiin. Kaavoitus- ja rakennustoimi ryhtyi- ehkä laaja- alaisimmin ja syvällisimmin kaikista hallinnon aloista - toteuttamaan hal- linnon kehittämisen tavoitteita. Mikään kehittämisen osa-alueista ei jää- nyt tarkastelun ulkopuolelle.

Vuoden 1990 aikana tuli voimaan neljä rakennuslain osauudistusta.

Kysymys niissä oli ennen muuta entisten järjestelmien tuotekehittelystä, jolla pyrittiin siihen, että työvälineet hyvän ympäristön turvaamiseksi olisivat toimivia myös muuttuneissa olosuhteissa. Välineistön vanhentunei- suudesta oli saatu selviä, uhkaaviakin merkkejä.

Kuntien ja valtion väliset suhteet otettiin ennakkoluulottoman uudelleen arvioinnin kohteeksi painottaen kunnallisen päätöksenteon merkitystä.

Muussa hallinnossa vielä keskustelun asteella oleva valtionosuusuudistus oli jo toteutettu kaavoitus- ja rakennustoimessa. Kuntien toimintava- pautta kaikilla toimintalohkoilla lisättiin. Valtionhallinnon sisällä tehtävät jaettiin uudelleen. Lääninhallinto nostettiin valtionhallinnossa keskeisim- mäksi päätöksenteon ja ohjauksen tasoksi.

Myös hallinnossa asioivien tarpeet muistettiin. Rakentamisen määräys- viidakkoa ryhdyttiin perkaamaan ja lupamenettelyjä yksinkertaista:rnilan.

Rakentamisen eri osapuolten vastuuntuntoon osoitettiin luottamusta.

Kunnille annettiin uusia mahdollisuuksia kehittää kaavoituksen järjestel- mää, jossa laadusta tinkimättä entistä paremmin pystyttäisiin vastaamaan toteuttajien tarpeisiin.

Hallinnon avoimuutta ja kansalaisten osallistumismahdollisuuksia maankäyt- töä koskevaan päätöksentekoon parannettiin. Nyt kaikille on turvattu osallistumismahdollisuudet riippumatta siitä, omistavatko he maata kaavoitettavalla alueella vai eivät.

Tulevien sukupolvien tarpeet otetaan vastaisuudessa huomioon. Tätä edellyttää rakennuslain uusi 1 §:n säännös, jonka mukaan kaiken maan- käytön suunnittelun tulee tapahtua kestävää kehitystä tukevalla tavalla.

Muutokset eivät tapahdu pelkästään säännösten uusimisen avulla. Uuden hallintokulttuurin omaksuminen edellyttää asenteellista uudistumista.

Tähänkään vaikuttamista ei laiminlyöty. Koulutus- ja tiedotustoiminta vuonna 1990 oli vilkkaampaa kuin yhtenäkään aikaisempana vuotena.

Hallinnon sisäisen uudistumisen varmistamiseksi käynnistettiin kehittä- misprojekti. Jotta kansalaiset osaisivat vaatia luvattujen uudistuste~"t

toteutumista tiedotustoiminta määrätietoisesti suunnattiin myös halliH- non ulkopuolisiin käyttäjäryhmiin. Helppolukuiset esitteet korvasivat

17

aikaisemmin käytetyt raskaat hallinnon sisäiset käskykirjeet.

Rakennuslakiin otettu vaatimus kestävän kehityksen turvaamisesta merkitsi avausta uusille maankäytön suunnittelun sisällöllisille painotuksille. Sen omaksuminen rakentamisessa ja kaavoituksessa edellyttää ponnisteluja erityisesti tutkimus- ja kehittämistoiminnassa. Kahdessa konkreettisessa ongelmakohdassa uutta ajattelua jouduttiin vuoden aikana soveltamaan.

Rantojensuojeluohjelman aikaan saaminen oli merkittävä ensiaskel kestävän kehityksen tiellä. Paitsi ohjelman sisältö myös tapa, jolla ohjelma päätettiin toteuttaa, oli merkittävä. Ensimmäisen kerran laajemminkin ymmärrettiin se, että kaavoitus on keskeinen väline ympäristönsuojelullis- tenkin tavoitteiden toteuttamisessa.

Kauppakeskuksia suunniteltiin kunnissa tavalla ja volyymillä, joka oli omiaan entisestään kiihdyttämään yhdyskuntarakenteen hajoamista. Kaavoi- tus- rakennushallinto sai vuoden 1990 aikana vahvistettavakseen useita kaavoja, joiden tavoitteena oli kauppakeskusten rakentaminen keskusra- kenteen ulkopuolelle. Kehitystä oli pakko pysähtyä pohtimaan. Työ- ryhmässä selvitettiin kestävän kehityksen vaatimuksia kauppakeskusten sijoittumiselle. Kannanotossaan työryhmä katsoi, että kauppakeskukset tulee sijoittaa tukemaan nykyistä tai suunniteltua yhdyskuntarakennetta kaupunkikeskustoihin ja kaupunkiseutujen aluekeskuksiin. Tärkeä uusi lähestymistapa oli usko siihen, että tavoitteeseen päästään paremmin yhteistyöllä kuin pakottavilla säännöksillä.

Suhdanne- ja talouspoliittisista syistä syvenevää asunto-ongelmaa pyrittiin helpottamaan kaavoitusmenettelyä yksinkertaistamaila ja kuntien maapoliittisia edellytyksiä parantamalla.

Kansainvälisen yhteistyön merkitys ja tarve ovat voimakkaasti lisääntyneet kaavoitus- ja erityisesti rakennusasioissa eurooppalaisen yhdentymiskehi- tyksen myötä. Tämä on merkinnyt voimavarojen entistä suurempaa käyttämistä näihin tehtäviin.

Uuden etsintä oli vuoden toiminnalle leimaavaa. Vapaakuntakokeilussa aktiivisesti mukana etsimässä uusia tapoja oman hallinnon kehit- tämiseen. Koerakentamista tuettiin. Oman mielenkiintoisen ulottuvuuden kokeilutoimintaan toi yhdessä Teknologian Kehittämiskeskuksen ja Helsingin kaupungin kanssa järjestetty Miljöö 2000 teknologia-kilpailu.

Kilpailun tarkoituksena on etsiä kehityksen esteet ja antaa rakennusalalle tilaisuus uusien ja ennakkoluulottomien toimintatapojen etsimiseen ja toteuttamiseen.

Kaavoitus- ja rakennushallinnonkin näkökulmasta vuosi 1990 oli muutosten aikakausi. Muutosten nopeus ja vaikutukset vaativat jatkossakin joustavan ja ennakkoluulottoman ajattelun säilyttämistä.

Lainsäädäntö

Pääpaino oli rakennuslainsäädännön ja siihen liittyvän muun lainsäädän- nön uudistamisessa sekä voimaan tulleiden lainsäädäntöuudistusten käyttöön ottamisessa. Tutkimus- ja kehittämistoimintaa on suunnattu lainsäädäntöuudistusten toteuttamiseen.

Rakennuslain ensimmäinen osauudistus (557 /89) rakentamisen ohjauksen ja valvonnan kehittämisestä tuli voimaan 1.1.1990. Rakentamisen valvontajärjestelmät säädöstasolla on ajanmukaistettu. Viranomais- valvonta sovitetaan hankkeen laajuuden, luonteen ja valvontatarpeen mukaan. Rakennuslupakäytäntöä joustavoitetaan sovittamalla luvan tarpeellisuus ja lupamenettely erilaisiin olosuhteisiin ja rakennustoi- menpi teisiin.

Lainuudistuksen edellyttämä rakentamismääräysten yhteensovittaminen on käynnistynyt. Erityisesti asuntorakentamisen ohjausta pyritään selkeyttämään. N orminan toa karsitaan muutoinkin.

Rakennusasetuksen muutos (930/89) keventää rakennusvalvontaa, korostaa rakennushankkeeseen ryhtyvän vastuuta, sovittaa yhteen rakentamiselle asetettavia vaatimuksia, joustavoittaa rakentamisen lupajärjestelmää ja -menettelyä sekä luo edellytykset kuntien rakennus- järjestysten uusimiselle. Tämä työ on kunnissa vireillä.

Rakennuslain toinen osauudistus (696/90) tuli voimaan 1.9.1990. Lakiin lisättiin periaatteellisesti merkittävä säännös luonnonvarojen ja ympäristön kannalta kestävän kehityksen tukemisesta kaavoituksessa ja muussa maankäytön suunnittelussa. Kaavoitusjärjestelmää ja poikkeuslupamenettelyä uudistettiin lisäämällä kuntien omavastuista päätöksentekoa ja siirtämällä kaavoituksen ja lupamenettelyjen painopistettä yleispiirteisen suunnittelun suuntaan.

Rakennusasetuksen muutoksella ( 697/89) korostettiin kuntien tiedotus- velvollisuutta ja parannettiin kunnan jäsenten asemaa ja vaikutusmah- dollisuuksia kaavoituksessa. Lisäksi siirrettiin ministeriön toimivaltaa kaavoituksessa lääninhalli tuksille. Uudistuksen käyttöön ottaminen suuntaa valtionhallintoa kaavoituksen jälkivalvonnasta informaatio- ohjauksen ja valtakunnallisesti merkittävien maankäyttökysymysten käsittelemiseen.

Kuntien maapoliittisen aseman vahvistaminen on ollut keskeinen tavoite. Rakennuslain muutos (653/90) ja etuostolain muutos (654/90) tulivat voimaan 1.9.1990. Lainmuutoksilla lunastusperusteita laajennet- tiin ja lunastusmenettelyä yksinkertaistettiin ja tehtiin kunnan etuosto- oikeuden käyttäminen riippumattomaksi kaavoitustilan teesta. Lunastus- lain (603/77) arvonleikkausta koskeva lainmuutos hyväksyttiin eduskun- nassa, mutta jäi säätämisjärjestyksen vuoksi vielä vaalien jälkeen käsiteltäväksi.

19

20

Kunnallislain muutos (25/90) ja rakennuslain muutos (26/90) tulivat voimaan 1.2.1990 ja antoivat liikkumavaraa ja uusia mahdollisuuksia seutukaavoitustyön järjestämiselle.

Pysyvien uudistusten ohella ympäristöministeriö on osallistunut sisäasiainministeriön toimialaan kuuluvan vapaakuntakokeilun kehittämi- seen ja itsehallintoprojektin työhön.

3. Käsitellyt asiat

Lääninhallitusten kaavoitus- ja asuntotoimistoissa sekä ympäristöministe- riön kaavoitus- ja rakennusosaston kaavoitustoimistossa käsiteltiin vuonna 1990 yhteensä 23 065 asiaa (välitoimet mukaan lukien 31 973). kun niitä edellisenä vuonna oli ollut 26 7 45. Eräitä aiemmin suuriakin asiaryhmiä on saatu siirrettyä lääninhallituksista suoraan kunnissa käsiteltäviksi; mm.

lainan takaisinmaksuajan pidennykset. Vuoden 1989 lopulla toteutetun lääninoikeusuudistuksen myötä myös eri asioiden valmistelu lääninoikeudel- le poistui kaavoitus- ja asuntotoimistojen tehtävistä.

Vuoden 1991 alussa oli vireillä 7 036 asiaa, kun niitä vuotta aiemmin oli ollut 700 enemmän. Vuoden 1991 alussa vireillä olleiden asioiden määrä vastaa 30 % lääninhallituksissa ja ministeriössä vuonna 1990 käsiteltyjen asioiden määrästä. Viime vuosina vastaava luku on ollut 17-20 %.

Taulukko 3.4

LÄÄNINHALLITUKSISSA JA YMPÄRISTÖMINISTERIÖSSÄ RATKAISTUT JA VIREILLÄ OLLEET ERÄÄT ASIAT 1987 - 90 {kpl)

Ratkaistu Ratkaistu Ratkaistu Ratkaistu Vireillä Vireillä Vireillä Vireillä v.1987 v.1988 v.1989 v.1990 1.1.1988 1.1.1989 1.1.1990 1.1.1991

Asemakaava-asiat 953 984 914 856 316 299 343 283

Rakennuskaava-asiat 768 691 714 726 J06 319 394 371

Rantakaava-asiat 547 549 558 683 340 379 495 654

Rakennusjärjestykset 6 30 70 26 38 85 37 14

Rakennuskiellot 133 118 123 113 15 10 17 20

Poikkeusluvat 8251 8905 10099 9513 2543 2751 3786 3845 •

Maa-ainesasiat 419 374 313 317 136 98 203 171

Rak.suoj.L:n muk.~. 55 52 82 91 70 111 85 169

Yht. 11132 11703 12873 12325 3764 4052 5360 5527

Muut asiat 21405 17704 13872 10740 1709 2062 2383 1509

Yhteensä 32537 29407 26745 23065 5473 6114 7743 7036

• sisältyy 648 valituspoikkeuslupaa

1.9.1990 voimaan tulleella rakennuslain muutoksella lisättiin kuntien omavastuista päätöksentekoa kaava- ja poikkeuslupa-asioissa sekä tarkistettiin valtion viranomaisten tehtäväjakoa. Tällöin mm.

kaavojen alistusvelvollisuutta supistettiin

rakennusjärjestysten alistusvelvollisuudesta luovuttiin poikkeuslupia siirrettiin kunnissa ratkaistaviksi

muutoksenhakujärjestelmä sopeutettiin kaavajärjestelmän muutoksiin.

Pääsääntöisesti kaikki maankäyttöön liittyvät asiat saman kunnan alueella käsitellään joko lääninhallituksessa tai ympäristöministeriössä. Seutukaa- voitukseen liittyvistä tehtävistä huolehtii kuitenkin edelleen ministeriö.

21

Lääninhallituksen kannalta merkittävin uusi tehtäväkokonaisuus on yleiskaavoituksen entistä korostuneempi ohjausvastuu ja yleiskaavojen

.I...:J!v·UJ.U..I..l.l\,., .... siihen liittyvine neuvottelumenettelyineen .

... ,. ... \A uudistus tuli voimaan vuoden loppupuolella sen vaikutukset näkyvät

... .__ ... n.v vähän vuoden 1990 seuranta tiedoissa. Sen sijaan vapaakuntakokeilun

näkyvät jo selvästi .

... ..._ ... , ... .4 ... uudistuksen ja vapaakuntakokeilun vaikutukset näkyvät mm.

viranomaisten käsittelemien asioiden määrien muutoksina, osayleiskaa- ... : ... ..., ... vilkastumisena, kaava- ja poikkeuslupapäätösten jakaantumisessa

valtion viranomaisten kesken sekä järjestetyn koulutuksen muuna informaatio-ohjauksena.

asioiden kokonaismäärän tarkastelu antaa vain karkean kuvan työmäärän kehittymisestä, koska esimerkiksi vahvistettavaksi kaavatapaukset poikkeavat ongelmallisuutensa ja aluekokonsa merkittävästi toisistaan ja vaativat siten aivan eritasoista ja poikkeavaa käsittelyaikaa. Samoin on vaikea arvioida

...,~-~ .... ..., ... , .... poikkeuslupapäätösten ja muiden, esimerkiksi lausuntotyyp- valmistelun vaatimaa työpanosta suhteessa toisiinsa ja

käsittelyyn. Myös vahvistettavien yleiskaavojen ja vaatima työpanos on vaikeasti vertailtavissa.

asioiden määrissä eivät myös näy likikään kaikki merkittä-

u.~. ^... u, .. v ... kuten esimerkiksi informaatio-ohjaukseen, kunta- ym.

yleisön palveluun suuntautunut toiminta, minkä osuus

.LU.<..u ... J..U(.J..U . .LI,.l.l.·"'·"u..., • .;ou. että ministeriössä on jatkuvasti noussut.

jakauma ministeriössä poikkeaa huomattavasti asioiden jakaumas- Ministeriön kaavoitustoimiston antamat päätökset

~. .. n.~lr.c~ .. ,<:l.+- 1'-,..'"'"''"''"'J ... kaikki kaava-, rakennuskielto-ja poikkeuslupa-asioita

O.<UU

kpl

OnA

an'

"'"

fl

on 96 %. Vastaavasti lääninhallitusten antamista

... u ... asioiden osuus on 73 %.

yhteensä 15 525 kun niitä edellisenä vuonna oli ollut ... .,... ... .., .... "' ... tehtiin yhteensä 2 237. Näistä ympäristöministe-

osuus oli 23 % , lääninhallitusten 55 % ja alistusta hyväksymien kaavojen 21 %.

kpl!vuosi

V ^1---t'.... / V ... ,..,.... ... ,...,....

~

/ '~

/

asemakaavapäätökset

.

'·

/

'· -·-

/ ... 1 ... /

·- ^'v· /

"".

/ / '\,

,·"'

.,'

--

.

~---·""" ^{... / 1' .}

... -- -- -

--r-.

^...

1// /', l/

rantakaavapäätökset

/ /

73 74 75 76 77 78 79 80 81 82 83 84 85 86 87 88 89 90