TUU-11-133
4459000
4459000
4460000
4460000
4461000
4461000
7323000 7323000
7324000 7324000
7325000 7325000
7326000 7326000
7327000 7327000
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT
Natura 2000 -alue Tuura -alue
0 500m
HIRSIKANGAS
Tietokantatunnus: TUU-11-133
Pinta-ala: 171,1
Korkeus: 281
Alueen suhteellinen korkeus: 16
Geologia
Hirsikankaan muodostuma on Korouomasta Livojärven kautta Kuusamoon tulevan harjujakson deltalle syntynyt tuulikerrostuma. Se syntyi noin 10 800 vuotta sitten mannerjäätikön reunan peräännyttyä Kuusamon alueelta länsiluoteeseen (Johansson ym. 2005). Deltan pintaosan hietaiset ja hiekkaiset kerrostumat joutuivat alttiiksi länsiluoteisten tuulten aiheuttamalle kulutukselle. Tuuli kuljetti irrottamaansa ainesta soiden ja lampien rikkomaa deltan pintaa myöten kaakkoon ja kerrosti ainesta dyynikummuiksi ja –selänteiksi.
Dyynit ovat tyypiltään laajakaarisia paraabelidyynejä eli U-dyynejä. Niiden kaaret avautuvat dyynien
kerrostumisvaiheessa vallinneiden tuulien tulosuuntaan eli kohti länsiluodetta. Dyynit ovat hyvin kehittyneitä.
Muodostuman alueella on runsaat 20 dyyniä. Dyyniselänteiden korkeus on tavallisimmin 5-7 metriä, mutta korkeimmat dyynit ovat hieman yli 10 metriä korkeita. Kookkaimmat dyynit sijaitsevat muodostuman eteläosassa.
Dyyniselänteiden länsiluoteiset rinteet ovat pidempiä ja loivempia kuin dyynien lyhyet idänpuoleiset suojasivun rinteet, jotka ovat paikoin hyvinkin jyrkkiä. Dyynikummuissa ja –selänteissä aines on karkeaa hietaa, mutta niiden välissä, dyynikentän pohjatasossa vallitsevana raekokona on hieno hiekka (Mäkinen ym. 1984). Tuulen kuljettava toiminta on paikoin jatkunut varsinaisen delta-alueen ulkopuolelle siten, että dyynejä on kerrostunut pohjamoreenin päälle. Tuuli on kuljettanut viereisen muodostuman (TUU-11-134) alueelta ainesta ja kerrostanut sen muodostuman luoteisosassa sijaitsevan Puolavaaran itäosan laen ylittäväksi paraabelidyyniksi.
Dyyniselänteiden länsipuolella on laajoja kasvillisuuden peittämiä kulutuspainanteita. Tuuli on kuluttanut näistä painanteista hiekkaisen aineksen pois aina alla olevan kivisen moreenikerroksen pintaan saakka, jonka jälkeen kasvillisuus on peittänyt kulutuspainateet. Raviradan reunalla on noin 3–4 m korkea ja laaja, kasviton dyynivalli, joka on paljastunut raviradan rakentamisen yhteydessä. Tuuli on myös kuljettanut hietaista hiekkaa raviradan alueelta dyynin rinteille.
Biologia
Alueen metsät ovat enimmäkseen kuivan kankaan, harvapuustoisia kasvatusmänniköitä. Monin kohdin männiköt ovat valoisia ja erirakenteisia. Dyyneillä aluskasvillisuus on hyvin sammal- tai jäkälämuruvaltaista. Näissä entisissä jäkälälaikuissa kasvaa jäkälien tilalla karhunsammalia, kynsisammalia, korallisammalta, poronjäkälän ja tinajäkälän sänkiä. Varvikkoa on noin neljännes ja se on laajempina laikkuina varjorinteillä. Varvikoissa on runsaasti puolukkaa, kanervaa ja variksenmarjaa. Paisterinteillä on lisäksi sianpuolaa, paikoin lampaannataa ja ainakin eteläosan
paraabelidyynin kaakkois- ja lounaisrinteillä kasvaa harvakseltaan kanervisaraa, jota on myös aluetta halkovien teiden varsilla. Tien varressa kasvaa myös vähän ketokarvaskallioista.
Alueen erikoisuutena on raviradan koillisreunassa olevat kekomaiset variksenmarja-, sianpuola- ja
kanervadyynimättäät. Variksenmarja on näistä vallitseva ja harvavarpuisia, lentohiekkaisia mättäitä on reunalla avoimen taivaan ja viereisten mäntyjen alla. Myös raviradan keskellä, itäpäässä on vyöhykemäisesti useita
variksenmarjadyynikekoja ja vähemmässä määrin kanervakekoja noin 10 m levyisellä alueella. Näiden edustalla on vielä karvakarhunsammalen, nurmilauhan, kylänurmikan ja vaaleasaran muodostamia, matalampia alkiodyynejä.
Dyynikön itäpuolella on kanervavaltaista kangasketoa, jota on myös dyynien edustalla, raviradan länsiosassa.
Maisema ja muut arvot
Muodostuma hahmottuu sitä peittävästä harvahkosta mäntymetsästä huolimatta lähialueiden soille, lammille ja järville kohtalaisen hyvin. Muodostuman reunoilta avautuu Saunajärvelle kaunis järvimaisema. Dyynien muotojen vaihtelut ja dyynien väliset kulutuspainanteet luovat vaihtelua muodostuman sisäiseen maisemaan. Muodostuman
lounaisreunassa on ravirata ja Saunajärven rannalla on loma-asutusta.
Sijainti: Muodostuma sijaitsee Kuusamon keskustasta noin viisi kilometriä pohjoiseen Saunajärven länsipuolella.
ha
m m mpy.
Muodostuma: Tuulikerrostuma
Arvoluokka: 3
Muodon suhteellinen korkeus: 11 m
Karttalehti:
Kirjallisuus:
Kuusamo
4522 11 4524 02
Johansson, P. (ed.) & Kujansuu, R. (ed.); Eriksson, B., Grönlund, T., Kejonen, A., Maunu, M., Mäkinen, K., Saarnisto, M., Virtanen, K. & Väisänen, U. 2005. Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1:400 000 selitys.
Summary: Quaternary deposits of northern Finland - explanation to the maps of Quaternary deposits 1:400 000.
Geologian tukimuskeskus. Espoo. 236 p.
Mäkinen, K., Maunu, M. & Väisänen, U. 1984 Saapunki. Maaperäkartan 4524 02 selitys Geologian tutkimuskeskus.
