TUU-11-136
4461000
4461000
4462000
4462000
4463000
4463000
7325000 7325000
7326000 7326000
7327000 7327000
7328000 7328000
7329000 7329000
0 500 m
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT
Natura 2000 -alue Tuura -alue
PERÄKANGAS
Tietokantatunnus: TUU-11-136
Pinta-ala: 94,7
Korkeus: 288
Alueen suhteellinen korkeus: 25
Geologia
Peräkankaan ja Hepokankaan tuulikerrostumat ovat syntyneet noin 10 800 vuotta sitten (Johansson ym. 2005) kun mannerjäätikön reuna perääntyi Kuusamon alueelta ja Tatanginharjuun liittyvä deltamainen laajentuma paljastui alueella sijainneen Peräkangasta peittäneen jääjärven purkautuessa. Deltan pinta joutui alttiiksi mannerjäätikön suunnasta, länsiluoteesta puhaltaneille voimakkaille tuulille. Tuulet kuluttivat ja kuljettivat irrottamaansa ainesta kohti itäkaakkoa kerrostaen sitä sekä deltan pinnalle että sen itäpuolen moreenialueille. Tuuli kerrosti kuljettamansa hietaisen hiekan muodostuman länsiosiin suuntautumattomiksi tai heikosti suuntautuneiksi dyynikummuiksi ja U- muotoisiksi paraabelidyyneiksi. Kehittyneimmät paraabelidyynit sijaitsevat muodostuman itäosissa. Niiden kaaret avautuvat tuulen tulosuuntaan eli kohti länsiluodetta. Dyynien tuulenpuoleisten vastasivujen rinteet ovat loivia ja pitkiä. Niiden idänpuoleisten suojasivujen rinteet ovat jyrkkiä. Kookkaimpien paraabelidyynien länsipuolella on lähelle pohjavedenpintaa ulottuvia kulutuspainanteita, joissa pohjaveden pinnan ollessa korkealla saattaa olla matalia vesilammikoita. Paraabelidyynien korkeus on yleensä noin 3-6 metriä, mutta Hepokankaan kookkain dyyni on noin kahdeksan metrin korkuinen. Tuulen kuljettama paraabelidyyni on vaeltanut Peräkankaalta siihen rajoittuvan Myllykankaan drumliinin länsiosan päälle poikittaiseksi selänteeksi. Samoin tuuli on kerrostanut drumliinin kumpaakin sivua myöten drumliinin suuntaan nähden poikittaisia kaaren muotoisia dyyniselänteitä aina drumliinin itäosaan saakka (Mäkinen ym. 1984).
Biologia
Dyynialue on lähes kokonaan kuivan kankaan kasvatusmännikköä ja loput mäntytaimikkoa. Normaalitiheässä männikössä varvikko on variksenmarjan sekaista puolukkakasvustoa. Avoimilla paikoilla on kanervalaikkuja ja puustotiheiköissä kasvillisuus lähes puuttuu. Alueen jäkäliköt on syöty murukoiksi, jollaista kasvillisuutta on paikoin 3/4 alueesta etenkin Myllyharjun dyynillä. Näitä jäkälikköjä korvavat osin kynsisammalet, karhunsammalet,
nuokkuvarstasammal tai maa on pelkkää humusta, josta erottaa jäkälämuruja tai pienen pieniä poronjäkälien sekovarsia sieltä täältä. Myllyharjun dyynin itärinteillä kasvaa kolmessa kohtaa kanervisaraa muutaman tuppaan erillisinä kasvustoina. Nämä kasvupaikat ovat yleensä muuta ympäristöä avonaisempia ja paahteisempia. Paikoin hiekkapinta on tullut näissä kohdin lähes näkyviin ja niitä sitoo useimmiten ensimmäisenä
karvakarhunsamalkasvustot. Samoilla kasvupaikoilla kasvaa jonkin verran keltaliekoa, lampaannataa ja sianpuolaa.
Valtalapintana on kuitenkin jäkälämurukot, joissa on myös vähän huonokasvuista tinajäkälää.
Maisema ja muut arvot
Muodostuma hahmottuu mataluudestaan johtuen vain sen lähiympäristöön. Samasta syystä muodostumalta avautuu metsäinen maisema ympäristöön. Ainoastaan muodostuman pohjoisreunalta avautuu matala suomaisema lampineen kohti pohjoista. Dyynikumpujen ja -selänteiden moninaiset muodot korkeuseroineen luovat vaihtelua muodostuman sisäiseen maisemaan. Muodostuma on
Sijainti: Peräkangas sijaitsee Kuusamon keskiosassa, Nissivaaran eteläpuolella, noin kahdeksan kilometriä Kuusamon keskustasta pohjoiseen.
ha
m m mpy.
Muodostuma: Tuulikerrostuma
Arvoluokka: 3
Muodon suhteellinen korkeus: 8 m
Karttalehti:
Kirjallisuus:
Kuusamo
4524 02
Johansson, P. (ed.) & Kujansuu, R. (ed.); Eriksson, B., Grönlund, T., Kejonen, A., Maunu, M., Mäkinen, K., Saarnisto, M., Virtanen, K. & Väisänen, U. 2005. Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1:400 000 selitys.
Summary: Quaternary deposits of northern Finland - explanation to the maps of Quaternary deposits 1:400 000.
Geologian tukimuskeskus. Espoo. 236 p.
Mäkinen, K., Maunu, M. & Väisänen, U. 1984 Saapunki. Maaperäkartan 4524 02 selitys Geologian tutkimuskeskus.
