• Ei tuloksia

Kohdekuvaus: TUU-11-137: Pessanvaara (Kuusamo). Liite julkaisuun Valtakunnallisesti arvokkaat tuuli- ja rantakerrostumat. Suomen ympäristö 32/2011

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Kohdekuvaus: TUU-11-137: Pessanvaara (Kuusamo). Liite julkaisuun Valtakunnallisesti arvokkaat tuuli- ja rantakerrostumat. Suomen ympäristö 32/2011"

Copied!
2
0
0

Kokoteksti

(1)

TUU-11-137

4472000

4472000

4473000

4473000

4474000

4474000

4475000

4475000

7350000 7350000

7351000 7351000

7352000 7352000

7353000 7353000

7354000 7354000

0 500 m

Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus

ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT

Natura 2000 -alue Tuura -alue

(2)

PESSANVAARA

Tietokantatunnus: TUU-11-137

Pinta-ala: 56,6

Korkeus: 245

Alueen suhteellinen korkeus: 20

Geologia

Pessanvaaran muodostuma on kahden eri harjujakson yhtymäkohtaan kerrostuneelle harjudeltalle ja sen lähiympäristöön syntynyt tuulikerrostuma. Toinen harju tulee länsiluoteesta Käylästä ja toinen länsilounaasta Viipuksesta. Tuulikerrostuma syntyi pian mannerjäätikön peräännyttyä alueelta noin 10 800 vuotta sitten (Johansson ym. 2005). Deltan pinnan hietaiset ja hiekkaiset kerrostumat joutuivat alttiiksi länsiluoteisten tuulten aiheuttamalle kulutukselle deltan pinnan paljastuttua ja kuivuttua maankohoamisen seurauksena. Tuuli kuljetti irrottamaansa ainesta deltan pintaa myöten kaakkoon ja kerrosti ainesta dyynikummuiksi ja –selänteiksi. Dyynit ovat tyypiltään

laajakaarisen U:n muotoisia paraabelidyynejä. Niiden kaaret avautuvat dyynien kerrostumisvaiheessa vallinneiden tuulien tulosuuntaan eli kohti länsiluodetta. Dyynit ovat kohtalaisen hyvin kehittyneitä. Muodostuman alueella on toistakymmentä selväpiirteistä dyyniselännettä. Dyyniselänteiden korkeus on tavallisimmin 1,5-4 metriä ja

kookkaimmat noin 5-6 metriä korkeita. Dyyniselänteiden länsirinteet ovat pidempiä ja loivempia kuin dyynien lyhyet idänpuoleiset suojasivun rinteet, jotka ovat paikoin kookkaimmissa dyyneissä melko jyrkkiä. Muodostuman länsiosan dyynikummuissa ja –selänteissä aines on karkeaa hietaa, mutta niiden välissä, dyynikentän pohjatasossa vallitsevana raekokona on hieno hiekka. Muodostuman itäosassa dyynit ovat syntyneet tuulen kuljetettua ainesta muodostuman länsiosasta moreenipeitteisen kalliokohouman rinteille ja osittain myös sen yli. Korkeimmat dyynit sijaitsevat kalliokohouman kaakkoisrinteellä. Dyyniselänteiden länsipuolella on kasvillisuuden peittämiä kulutuspainanteita.

Biologia

Alueen puusto on suurimmaksi osaksi kasvatusmännikköä, loput lähes kokonaan taimikoita ja itäosa on muutamia vuosia sitten siemenpuuhakattu. Kansallispuiston lakipuusto ei kovin paljon eroa muun alueen kasvatusmänniköistä.

Puusto on ehkä vanhempaa ja osin varttunutta. Aluskasvillisuus on lisäksi laajasti kulunut useiden Karhunkierrokseen kuuluvien tai sen liepeillä kulkevien leveiden polkujen takia. Polkuja on myös jonkin verran puiston ulkopuolella.

Puiston jyrkät itä- ja pohjoisrinteet erottuvat edukseen. Mäntyjen alla on suhteellisen tiheä kuusikko, hieman koivua ja maapohjaa peittää yhtenäinen puolukan, variksenmarjan ja osin mustikan muodostama varvikko, joiden alla on pehmeä seinäsammalen ja kerrossammalen muodostama sammalikko. Ruohojakin kasvaa jonkin verran. Rajaus kulkee ylärinteessä, alarinteen viettäessä kallioisena ja jyrkänteisenä jokeen. Alarinteestä, kalliolta paistaa konnanmarja ja ilmeisesti jyrkänteessä on ravinteisuutta. Eräässä männyssä on kaksi palokoroa. Kansallispuiston ulkopuolella dyynit ovat kauttaaltaan kuivempia myös varjorinteiltä. Aluskasvillisuus on puolukkavarpuista ja pohjakerroslaikut ovat normaaliin tapaan kuluneita kasvaen lähinnä kynsisammalia ja jäkälämuretta. Alavat osat ovat kuivahkoja kankaita.

Maisema ja muut arvot

Muodostuma hahmottuu sitä peittävästä harvahkosta mäntymetsästä johtuen vain lähialueiden soille ja järville.

Muodostuman pohjoisreunalta avautuu viereiselle Ala-Juumajärvelle kohtalainen järvimaisema. Muualle avautuu vain suo- ja metsämaisema. Dyynien muotojen vaihtelut ja dyynien väliset suot, lammet ja kulutuspainanteet luovat vaihtelua muodostuman sisäiseen maisemaan. Osia muodostuman itäreunasta kuuluu Oulangan kansallispuistoon (KPU110020), Kuusamon koskien maisema-alueeseen (MAO110132) ja Jyrävänjärven arvokkaaseen kallioalueeseen (KAO110167).

Sijainti: Muodostuma sijaitsee Kuusamon pohjoisosassa, noin 12 kilometriä Käylästä kaakkoon Ala-Juumajärven eteläpuolella

ha

m m mpy.

Muodostuma: Tuulikerrostuma

Arvoluokka: 3

Muodon suhteellinen korkeus: 6 m

Karttalehti:

Kirjallisuus:

Kuusamo

4613 05

Johansson, P. (ed.) & Kujansuu, R. (ed.); Eriksson, B., Grönlund, T., Kejonen, A., Maunu, M., Mäkinen, K., Saarnisto, M., Virtanen, K. & Väisänen, U. 2005. Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1:400 000 selitys.

Summary: Quaternary deposits of northern Finland - explanation to the maps of Quaternary deposits 1:400 000.

Geologian tukimuskeskus. Espoo. 236 p.

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Kaamasjoen jääjärven purkautuminen oli äkillinen tapahtuma, jossa suuret vesimassat kuljettivat runsaasti hiekkaa ja hietaa ja kerrostivat ne Siuttajoen suulle

Tämän johdosta vaeltaneiden dyynien pohjoiskaaret ovat kytkeytyneet yhteen ja muodostavat lyhyistä katkoista huolimatta noin neljän kilometrin mittaisen reunadyynin..

Petsimjärven tuulikerrostumat ovat syntyneet mannerjäätikön reunalle, Kaamasjoen jääjärveen noin 10 700 vuotta sitten (Johansson ym. 2005) kerrostuneelle deltalle ja

Itäisen osa-alueen länsiosassa dyyniselänteet ovat heikosti kehittyneitä, mutta Riutumukanlampien kohdalta itää kohtalaisen kehittyneitä ja osa-alueen itäosassa

Mättäät ovat muodoiltaan hieman dyynimäisiä, mutta ne ovat ilmeisesti kuitenkin pääosin deflaation synnyttämiä.. Mökin pohjoispuolelta hiekkaranta on tasaisempi, täälläkin

Dyyniselänteiden länsi- ja luoteisrinteet ovat pidempiä ja loivempia kuin dyynien lyhyet idänpuoleiset suojasivun rinteet, jotka ovat paikoin kookkaimmissa dyyneissä hyvinkin

Peräkankaan ja Hepokankaan tuulikerrostumat ovat syntyneet noin 10 800 vuotta sitten (Johansson ym. 2005) kun mannerjäätikön reuna perääntyi Kuusamon alueelta ja

Tuuli on kuljettanut viereisen muodostuman (TUU-11-134) alueelta ainesta ja kerrostanut sen muodostuman luoteisosassa sijaitsevan Puolavaaran itäosan laen