• Ei tuloksia

Kohdekuvaus. TUU-13-183: Kenttälompolon dyynit (Enontekiö). Liite julkaisuun Valtakunnallisesti arvokkaat tuuli- ja rantakerrostumat. Suomen ympäristö 32/2011

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Kohdekuvaus. TUU-13-183: Kenttälompolon dyynit (Enontekiö). Liite julkaisuun Valtakunnallisesti arvokkaat tuuli- ja rantakerrostumat. Suomen ympäristö 32/2011"

Copied!
2
0
0

Kokoteksti

(1)

TUU-13-183

2492000

2492000

2493000

2493000

2494000

2494000

2495000

2495000

7622000 7622000

7623000 7623000

7624000 7624000

7625000 7625000

Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus

ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT

Natura 2000 -alue Tuura -alue

0 500m

(2)

KENTTÄLOMPOLON DYYNIT

Tietokantatunnus: TUU-13-183

Pinta-ala: 237,8

Korkeus: 438

Alueen suhteellinen korkeus: 19

Geologia

Kenttälompoloiden muodostuma koostuu tuulen kerrostamista suuntautumattomista ja heikosti suuntautuneista dyynikummuista ja kohti luodetta avautuvista laajakaarisista U:n muotoisista paraabelidyyneistä. Dyynien idän ja kaakon puoleiset suojasivun rinteet ovat jyrkempiä kuin niiden tuulenpuoleiset vastasivut, jotka ovat loivia ja pitkiä.

Dyynien korkeudet vaihtelevat 1,5-4,0 metriin, korkeimpien ollessa lähes viiden metrin korkuisia. Alueelle on muodostunut poropolkujen verkosto, jolla kasvipeite on rikkoontunut, joten tuuli on päässyt pureutumaan

korkeimpien dyynien vastasivuille sekä lakialueille syntyneisiin kasvittomiin alueisiin ja kuljettanut dyyniainesta pois selänteiltä. Muodostuman keskiosan itäreunassa Kenttälompoloiden länsirannalla sijaitsevan dyynin vastarinteellä ja laella on alueen laajin tuulen kuluttama kasvipeitteetön alue, jonka kokonaispinta-ala on yli kymmenen hehtaaria.

Myös muilla alueen dyyniselänteillä on deflaatiopintoja, mutta ne ovat huomattavasti pienialaisempia.

Mannerjäätikön reunan perääntyessä alueelta noin 10 300 vuotta sitten (Johansson ym. 2005) kohti lounasta syntyi Näkkälän lounaispuolitse Pöyrisjärvelle kulkevan harjun kerrostaneen jäätikköjoen suulle Pöyrisjärven jääjärvi.

Jäätikköjoki kerrosti jääjärveen runsaasti hienoa hiekkaa ja harjun liepeille syntyi delta noin 420-430 metrin korkeustasolle. Jäänreunan perääntyessä etelälounaaseen jääjärvi purkautui alemmalle tasolle ja deltan pinta kohosi vedenpinnan yläpuolelle. Deltan pintaosan hieno hiekka joutui kuivuttuaan alttiiksi tuulen toiminnalle.

Mannerjäätikön reunan suuntaisesti luoteesta puhaltaneet voimakkaat tuulet kuljettivat ainesta deltan pinnalla ja kerrostivat sen dyynikummuiksi ja paraabelidyyneiksi. Kohdealueen arvotus perustuu kartta- ja ilmakuvatulkintaan sekä aikaisemmin ennen arvotustyötä tehtyihin havaintoihin.

Biologia

Alueella ei ole tehty kasvillisuusinventointia. Aluetta peittävät enimmäkseen avoimet varpukankaat, laajat deflaatioaltaat sekä pienemmät hiekkapainanteet. Alueella on pienialaisesti myös harvaa tunturikoivikkoa, tunturipajukkoa ja karuja tunturiniittyjä, pienialaisia soita, soistumia ja tunturilampia (Suomen maanpeite 2006, Metsähallituksen kuviotiedot, peruskartta).

Maisema ja muut arvot

Muodostuma hahmottuu ympäristöstään loivapiirteisinä kumpuina ja selänteinä. Muodostumalta avautuu pohjoiseen Pöyrisjärvelle sekä itään ja länteen kaunis järvimaisema. Muodostuman dyynikummut ja selänteet sekä niillä olevat tuulen synnyttämät kasvittomat kulutuspainanteet ja tuulipurrot sekä muodostuman osa-alueiden välissä olevat pienet järvet luovat vaihtelua muodostuman sisäiseen maisemaan. Muodostuma kuuluu kokonaisuudessaan Pöyrisjärven erämaa-alueeseen (FI1300103, EMA120003).

Sijainti: Muodostuma sijaitsee Enontekiön pohjoisosassa, Näkkälästä noin 14 kilometriä koilliseen, Pöyrisjärven etelärannalla.

ha

m m mpy.

Muodostuma: Tuulikerrostuma

Arvoluokka: 3

Muodon suhteellinen korkeus: 5 m

Karttalehti:

Kirjallisuus:

Enontekiö

2814 11

Johansson, P. (ed.) & Kujansuu, R. (ed.); Eriksson, B., Grönlund, T., Kejonen, A., Maunu, M., Mäkinen, K., Saarnisto, M., Virtanen, K. & Väisänen, U. 2005. Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1:400 000 selitys.

Summary: Quaternary deposits of northern Finland - explanation to the maps of Quaternary deposits 1:400 000.

Geologian tukimuskeskus. Espoo. 236 p.

Suomen maanpeite 2006. CLC2006 maankäyttö/maanpeite - tulkittu sateliittikuva-aineisto. Suomen ympäristökeskus.

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Kasvipeitteen rikkoonnuttua poluilta tuuli on päässyt pureutumaan korkeimpien dyynien lakialueille sekä vähitellen myös vastasivuille, jolloin kasvittomat alueet ovat

Mannerjäätikön peräännyttyä alueelta noin 10 400 vuotta sitten (Johansson ym. 2005) deltan pinta peittyi 210 metrin korkeustasolle ulottuneen muinaisen Itämeren..

Muodostuman länsi- ja lounaisosissa, kapealla vyöhykkeellä, tuulikerrostumat koostuvat pääasiassa suuntautumattomista tai heikosti suuntautuneista dyynikummuista sekä

Paraabelidyynejä on koko muodostuman alueella, mutta hyvin kehittyneet dyynit sijaitsevat Hietatievojen itäreunalla.. Länsireunalla on suuntautumattomia tai heikosti

Lännestä ja länsiluoteesta mannerjäätiköltä puhaltaneet voimakkaat tuulet kuluttivat harjun pintaosaa ja kuljettivat irrottamaansa ainesta kerrostaen sen etäämmälle

Alueen mataluudesta ja tunturikoivikosta johtuen muodostuma hahmottuu lähinnä vain lähialueen vaaroille, harjulle sekä muodostuman läpi kulkevalle tielle, mutta sinnekin

Dyynin vaelluksesta on osoituksena dyynin ulkosivujen välissä jäänteitä kuudesta poikittaisesta dyyniselänteestä, jotka ovat joko osittain tai lähes kokonaan tuulen tuhoamia..

Dyynit ovat kerrostuneet loivasti lännestä itään kohoavalle rinteelle siten, että niiden laet ovat muodostuman länsiosassa noin 325 metrin korkeustasolle ja idässä