• Ei tuloksia

Kohdekuvaus: TUU-13-185: Tihkketšohkka (Enontekiö). Liite julkaisuun Valtakunnallisesti arvokkaat tuuli- ja rantakerrostumat. Suomen ympäristö 32/2011

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Kohdekuvaus: TUU-13-185: Tihkketšohkka (Enontekiö). Liite julkaisuun Valtakunnallisesti arvokkaat tuuli- ja rantakerrostumat. Suomen ympäristö 32/2011"

Copied!
2
0
0

Kokoteksti

(1)

TUU-13-185

2497000

2497000

2498000

2498000

2499000

2499000

7632000 7632000

7633000 7633000

7634000 7634000

7635000 7635000

7636000 7636000

Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus

ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT

Natura 2000 -alue Tuura -alue

0 500m

(2)

TIHKKETŠOHKKA

Tietokantatunnus: TUU-13-185

Pinta-ala: 98,4

Korkeus: 516

Alueen suhteellinen korkeus: 41

Geologia

Muodostuma on tuulikerrostuma, joka on syntynyt Leppäjärveltä Näkkälän kautta Norjan puolelle jatkuvan harjun itäpuolelle mannerjäätikön reunan peräännyttyä alueelta noin 10 350 vuotta sitten (Johansson ym. 2005). Harjun hietaiset hiekkakerrostumat joutuivat alttiiksi jäätikön reunaa myöten puhaltaneille voimakkaille lounais- ja luoteistuulille. Tuuli kuljetti harjusta ja sen liepeiltä irrottamaansa ainesta pitkin Tihkketšohkkan koillis- ja kaakkoisrinteitä vaaran itäpuolelle, jonne se kerrosti aineksen suuntautumattomiksi tai heikosti suuntautuneiksi dyynikummuiksi ja dyyniselänteiksi. Dyyniselänteet ovat muodoltaan kehittyneitä tai hyvin kehittyneitä U:n muotoisia paraabelidyynejä, jotka avautuvat kohti niiden kerrostumisvaiheessa vallinneiden tuulten tulosuuntaa eli kohti lounasta ja länsiluodetta. Dyynien idän- ja kaakonpuoleiset suojasivurinteet ovat jyrkempiä ja korkeampia kuin tuulenpuoleiset länsiluoteiset vastasivurinteet. Dyyniselänteiden pituus vaihtelee muutamasta sadasta metristä noin kilometrin pituisiin. Dyynien korkeudet ovat yleensä noin 1,5-3,0 metriä. Paraabelidyynien länsipuolella on tuulen synnyttämiä ja kasvillisuuden peittämiä kulutus- eli deflaatiopainanteita. Osa niistä on soistunut ja niissä on myös lampia ja pieniä järviä.

Alueelle on muodostunut poropolkujen verkosto, joka on syntynyt porojen liikkuessa räkkäaikaan tuulisilla harjujen ja dyynien lakialueilla. Kasvipeitteen rikkoonnuttua poluilta tuuli on päässyt pureutumaan korkeimpien dyynien lakialueille sekä vähitellen myös vastasivuille, jolloin kasvittomat alueet ovat laajentuneet tuulen kuljettaessa dyyniainesta pois selänteiltä. Tuulen kuluttamien alueiden syvyys vaihtelee muutamasta desimetristä 1,0-1,5 metriin, mutta paikoin tuulipurrot voivat olla vieläkin syvempiä. Tuulen toiminta jatkuu avoimilla hiekkapinnoilla, joilla tuuli kuljettaa ja kerrostaa uudelleen ainesta mataliksi kummuiksi. Ilmasta tai ilmakuvista katsottaessa laajat dyyniselänteet hahmottuvat erittäin hyvin, koska ne ovat käytännössä yhtä kasvitonta kulutuspintaa dyynien reunoja lukuun

ottamatta. Tuulen kuluttamat kasvittomat alueet ovat laajoja mutta eivät aivan yhtenäisiä, sillä kasvittomien alueiden sisälle on jäänyt kasvillisuuden suojaamia pieniä kumpuja. Kohde on arvotettu käyttäen apuna ilmakuvatulkintaa sekä 1970-luvulla tehdyllä helikopterilennolla tehtyjä havaintoja.

Biologia

Alueella ei ole tehty kasvillisuusinventointia. Aluetta peittävät enimmäkseen avoimet varpukankaat, laajat

deflaatioaltaat sekä pienemmät hiekkapainanteet. Alueella on pienialaisia soita ja soistumia (Suomen maanpeite 2006, Metsähallituksen kuviotiedot, peruskartta).

Maisema ja muut arvot

Tuulikerrostumat hahmottuvat kohtalaisesti sekä Tihkketšohkkalta että muodostuman eteläpuolella olevalta Sahpanoaivilta. Muodostumalta avautuu vaaramaisema etelään ja länteen. Pohjoisessa ja koillisessa näkyy paikoin harju- ja järvimaisema. Dyynikumpujen ja selänteiden muotojen ja suuntauksen vaihtelut yhdessä niiden välissä olevien osittain soistuneiden ja lampien peittämien kulutuspainanteiden kanssa luovat monimuotoisuutta alueen sisäiseen maisemaan. Alue kuuluu kokonaisuudessaan Pöyrisjärven erämaa-alueeseen (FI1300103, EMA120003).

Sijainti: Muodostuma sijaitsee Enontekiön koillisosassa, Näkkälästä noin 25 kilometriä koilliseen, Pöyrisjärven pohjoispuolella.

ha

m m mpy.

Muodostuma: Tuulikerrostuma

Arvoluokka: 4

Muodon suhteellinen korkeus: 3 m

Karttalehti:

Kirjallisuus:

Enontekiö

2814 12

Johansson, P. (ed.) & Kujansuu, R. (ed.); Eriksson, B., Grönlund, T., Kejonen, A., Maunu, M., Mäkinen, K., Saarnisto, M., Virtanen, K. & Väisänen, U. 2005. Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1:400 000 selitys.

Summary: Quaternary deposits of northern Finland - explanation to the maps of Quaternary deposits 1:400 000.

Geologian tukimuskeskus. Espoo. 236 p.

Suomen maanpeite 2006. CLC2006 maankäyttö/maanpeite - tulkittu sateliittikuva-aineisto. Suomen ympäristökeskus.

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Kasvipeitteen rikkoonnuttua poluilta on tuuli päässyt pureutumaan korkeimpien dyynien lakialueille sekä vähitellen myös vastasivuille, jolloin kasvittomat alueet ovat

Kasvipeitteen rikkoonnuttua poluilta on tuuli päässyt pureutumaan korkeimpien dyynien lakialueille sekä vähitellen myös vastasivuille, jolloin kasvittomat alueet ovat

Kasvipeitteen rikkoonnuttua poluilta tuuli on päässyt pureutumaan korkeimpien dyynien lakialueille sekä vähitellen myös vastasivuille, jolloin kasvittomat alueet ovat

Paraabelidyynejä on koko muodostuman alueella, mutta hyvin kehittyneet dyynit sijaitsevat Hietatievojen itäreunalla.. Länsireunalla on suuntautumattomia tai heikosti

Lännestä ja länsiluoteesta mannerjäätiköltä puhaltaneet voimakkaat tuulet kuluttivat harjun pintaosaa ja kuljettivat irrottamaansa ainesta kerrostaen sen etäämmälle

Alueen mataluudesta ja tunturikoivikosta johtuen muodostuma hahmottuu lähinnä vain lähialueen vaaroille, harjulle sekä muodostuman läpi kulkevalle tielle, mutta sinnekin

Dyynin vaelluksesta on osoituksena dyynin ulkosivujen välissä jäänteitä kuudesta poikittaisesta dyyniselänteestä, jotka ovat joko osittain tai lähes kokonaan tuulen tuhoamia..

Dyynit ovat kerrostuneet loivasti lännestä itään kohoavalle rinteelle siten, että niiden laet ovat muodostuman länsiosassa noin 325 metrin korkeustasolle ja idässä