• Ei tuloksia

Kohdekuvaus: TUU-13-013: Jietajoenharju (Enontekiö). Liite julkaisuun Valtakunnallisesti arvokkaat tuuli- ja rantakerrostumat. Suomen ympäristö 32/2011

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Kohdekuvaus: TUU-13-013: Jietajoenharju (Enontekiö). Liite julkaisuun Valtakunnallisesti arvokkaat tuuli- ja rantakerrostumat. Suomen ympäristö 32/2011"

Copied!
2
0
0

Kokoteksti

(1)

TUU-13-013

1558000

1558000

1559000

1559000

1560000

1560000

7598000 7598000

7599000 7599000

7600000 7600000

7601000 7601000

7602000 7602000

Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus

ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT

Natura 2000 -alue Tuura -alue

0 500m

(2)

JIETAJOENHARJU

Tietokantatunnus: TUU-13-013

Pinta-ala: 161,7

Korkeus: 342,5

Alueen suhteellinen korkeus: 17,5

Geologia

Jietajoenharjun tuulikerrostumat ovat syntyneet Jietajoenharjulle ja sen lähiympäristöön kerrostuneille

jääjärvikerrostumille. Sekä harjun että jääjärvikerrostumien pintaosissa aines on karkeaa hietaa ja hienoa hiekkaa.

Lännestä, mannerjäätiköltä puhaltaneet voimakkaat tuulet kuluttivat harjun ja jääjärvikerrostuman pintaosaa ja kuljettivat irrottamaansa ainesta kerrostaen sen etäämmälle dyynikummuiksi ja U-muotoisiksi paraabelidyyneiksi.

Dyyniselänteiden muoto vaihtelee huomattavasti. Muodostuman alueella on selväpiirteisten U-muotoisten dyynien lisäksi laajoja kaarenmuotoisia dyyniselänteitä ja muutamia tuulen suunnan suhteen poikittaisia selänteitä.

Kehittyneitä ja hyvin kehittyneitä paraabelidyynejä on sekä harjun itäpuolella että Jietajoen länsipuolella.

Dyyniselänteiden läntiset vastasivut ovat pitempiä ja loivempia kuin niiden itään viettävät suojasivut. Dyynien korkeus vaihtelee tavallisesti puolestatoista metristä 3-4 metriin, mutta korkeimmat paraabelidyynit ovat noin viiden metrin korkuisia. Koska porolaiduntamisen aiheuttama kulutus kenttäkerroksessa on osittain rikkonut dyynien pintaa sitovan kasvillisuuden, niin tuuli on päässyt kuluttamaan korkeimpien dyynien lakialueita ja kuljettanut dyyniainesta pois selänteeltä.

Biologia

Alueen puusto on suurimmaksi osaksi varttunutta, erirakenteista ja tiheää männikköä. Luoteisosa on kokonaan ja koillisella suojarinteellä on enemmän tunturikoivikkoa. Lahopuita ei käytännössä ole. Dyyneillä on myös pieniä deflaatiokuoppia, jotka ovat jo jäkälöitymässä. Aluskasvillisuus on varpuista ja muodostuu tasavahvasti

variksenmarjasta ja puolukasta. Varvikon alla on enimmäkseen seinäsammalta. Pieniä deflaatiokuoppia sitovat tinajäkälät ja hieman heikommin poronjäkälät ja karhunsammalet. Dyyneillä kasvaa lisäksi jonkin verran kultapiiskua, kissankäpälää (NT), lampaannataa ja sianpuolaa.

Maisema ja muut arvot

Alueen mataluudesta ja tunturikoivikosta johtuen muodostuma hahmottuu lähinnä vain lähialueen vaaroille, harjulle sekä muodostuman läpi kulkevalle tielle, mutta sinnekin vain kohtuullisesti. Muodostumalta avautuu loivapiirteinen matala vaaramaisema itään ja suomaisema länteen. Dyynikumpujen ja -selänteiden muotojen vaihtelut ja niiden väliset soistuneet painanteet luovat jonkun verran vaihtelua sisäiseen maisemaan. Muodostuma sijaitsee Tornion- Muonionjokien vesistöalueen Natura-alueella (FI1301912).

Sijainti: Muodostuma sijaitsee Enontekiön länsiosassa, noin 4 kilometriä Karesuvannosta länsiluoteeseeneen.

ha

m m mpy.

Muodostuma: Tuulikerrostuma

Arvoluokka: 4

Muodon suhteellinen korkeus: 5 m

Karttalehti:

Kirjallisuus:

Enontekiö

1833 05 1833 06

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Kasvipeitteen rikkoonnuttua poluilta tuuli on päässyt pureutumaan korkeimpien dyynien lakialueille sekä vähitellen myös vastasivuille, jolloin kasvittomat alueet ovat

Kasvipeitteen rikkoonnuttua poluilta tuuli on päässyt pureutumaan korkeimpien dyynien lakialueille sekä vähitellen myös vastasivuille, jolloin kasvittomat alueet ovat

Paraabelidyynejä on koko muodostuman alueella, mutta hyvin kehittyneet dyynit sijaitsevat Hietatievojen itäreunalla.. Länsireunalla on suuntautumattomia tai heikosti

Lännestä ja länsiluoteesta mannerjäätiköltä puhaltaneet voimakkaat tuulet kuluttivat harjun pintaosaa ja kuljettivat irrottamaansa ainesta kerrostaen sen etäämmälle

Dyynin vaelluksesta on osoituksena dyynin ulkosivujen välissä jäänteitä kuudesta poikittaisesta dyyniselänteestä, jotka ovat joko osittain tai lähes kokonaan tuulen tuhoamia..

Dyynit ovat kerrostuneet loivasti lännestä itään kohoavalle rinteelle siten, että niiden laet ovat muodostuman länsiosassa noin 325 metrin korkeustasolle ja idässä

Muodostuman pohjoisosassa ja osin myös eteläosassa dyynien väliset painanteet ovat soistuneet, kun taas keskiosassa mm.. Isoaukealla painanteet

Alueen mataluudesta ja peittävästä puustosta johtuen muodostuma hahmottuu lähinnä kohteen läpi kulkevalle tielle, viereisille soille sekä osittain myös Ounasjoelle.