TUU-13-022
2510000
2510000
2511000
2511000
2512000
2512000
2513000
2513000
2514000
2514000
2515000
2515000
2516000
2516000
7588000 7588000
7589000 7589000
7590000 7590000
7591000 7591000
Tuura -alue Natura 2000 -alue ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
0 500 m
PASMAROVA
Tietokantatunnus: TUU-13-022
Pinta-ala: 274,1
Korkeus: 336
Alueen suhteellinen korkeus: 34
Geologia
Pasmarovan tuulikerrostumat ovat syntyneet Pasmarovan harjulle, joka kuuluu Kajangista Peltovuoman kautta Hietatievoille jatkuvaan harjujaksoon. Harjun pintaosassa aines on karkeaa hietaa ja hienoa hiekkaa. Lännestä ja länsiluoteesta mannerjäätiköltä puhaltaneet voimakkaat tuulet kuluttivat harjun pintaosaa ja kuljettivat irrottamaansa ainesta kerrostaen sen etäämmälle harjun rinteille suuntautumattomiksi tai heikosti suuntautuneiksi dyynikummuiksi sekä U-muotoisiksi paraabelidyyneiksi, jotka avautuvat kohti niiden kerrostumisvaiheessa vallinneiden tuulten tulosuuntaa eli länsiluodetta.. Harjun länsiosassa dyyniselänteitä on lähes koko harjun leveydeltä, mutta siirryttäessä itään päin dyyniselänteet keskittyvät vähitellen harjun etelärinteelle. Dyyniselänteet ovat kohtalaisesti ja hyvin kehittyneitä, yleensä loivapiirteisiä laajoja paraabelidyynejä. Niiden välissä on myös suuntautumattomia tai heikosti suuntautuneita dyynikumpuja. Dyyniselänteiden läntiset vastasivut ovat pitempiä ja loivempia kuin niiden itään viettävät suojasivut. Dyynien korkeus vaihtelee metristä kolmeen, neljään metriin. Porolaiduntamisen aiheuttama kulutus kenttäkerroksessa on rikkonut muodostuman länsiosassa dyynien pintaa sitovan kasvillisuuden, joten tuuli on päässyt kuluttamaan alueen dyynikentän pintaa ja erityisesti korkeimpien dyynien lakialueita ja kuljettanut
dyyniainesta pois selänteeltä. Alueella on kohtalaisen laajoja deflaatiopainanteita, joissa tuuli edelleen kuljettaa hietaista hiekkaa. Paikoin dyyneistä on jäljellä ainoastaan kasvillisuuden peitossa olevat alimmat reuna-alueet.
Peltovuomasta Nunnaseen johtavalla tiellä on muutamia dyynileikkauksia.
Biologia
Länsiosassa on laajoja, erivaiheessa olevia deflaatioaltaita, joissa hiekka jonkin verran liikkuu. Altaissa on avoimia hiekkaisia pintoja, joita sitovat paikoin reunoilta ja keskeltä tinajäkälä-, karvakarhunsammalkasvustot, osin kulosammal ja lapalumijäkälä. Variksenmarjat ovat kuoppien etelälaidalla osittain peittyneet hiekkaan. Hiekalla on myös joitakin sianpuolalaikkuja ja lampaannatatuppaita. Joissakin kuopissa on myös variksenmarjan ja sianpuolan sitomia alkiodyynimättäitä ja katajapensaiden täplittämiä kekoja, joissa koivua on hyvin harvassa. Paikoin
kasvillisuus on ketomaisempaa ja hiekkaa sitovat enemmän lampaannatatuppaat, kissankäpälät (NT), pohjankeltalieko ja poronjäkälät. Vanhemmissa altaissa on jo pensasmaista puustoa. Varvikko on tiheämpää lähinnä puiden ja
katajapensaiden ympärillä. Osa deflaatioaltaista on soistumassa pohjaveden tasoon. Näillä kohdin on
variksenmarjalaikkuja, korpikarhunsammal- ja pohjankorvajäkäläkasvustoja ja myöhemmässä vaiheessa enemmän vaivaiskoivua, pajukkoa ja enemmän suokasveja. Altaita reunustaa osin hiekkaan tyveltä peittyneet, enintään kymmenmetriset töppömänniköt ja tunturikoivut. Paikoin on runsaasti katajaa. Aluskasvillisuus on variksenmarja- ja puolukkalaikuista. Tiheimmissä varvikoissa pohjakerrosta peittää seinäsammal.
Itäosa on enemmän lievästi kumpuilevaa hiekkakangasta ja deflaatioaltaat puuttuvat. Puusto on varttunutta, erirakenteista männikköä, jota on joskus harvennettu. Järeimmät männyt ovat 40 cm paksuja. Koivua on lähinnä aluspuina. Aluskasvillisuus on jäkälä-varvikkolaikkuista. Varvikkoa muodostuu puolukasta ja variksenmarjasta ja sitä on enemmän puiden ympärillä. Jäkälikkö on syöty sängelle ja se koostuu poronjäkälistä, tinajäkälistä,
karhunsammalista ja jonkin verran lapalumijäkälästä. Metsässä on myös jonkin verran lampaannataa ja pohjankeltaliekoa.
Maisema ja muut arvot
Alueen mataluudesta ja harvahkosta puustosta johtuen muodostuma hahmottuu ympäröiviltä suoalueilta ja matalilta vaaroilta sekä harjua pitkin kulkevalta tieltä. Muodostumalta avautuu suo- ja järvimaisema sekä puuston niin salliessa myös tunturimaisema kohti länsilounaassa sijaitsevia Ounastuntureita. Dyynikumpujen ja -selänteiden muotojen vaihtelut ja niiden väliset lammet ja soistuneet painanteet luovat jonkun verran vaihtelua sisäiseen maisemaan. Myös puusto ja tuulen kuluttamat kasvittomat alueet luovat vaihtelua sisäiseen maisemaan.
Sijainti: Pasmarova sijaitsee Enontekiön itäosassa, noin kolme kilometriä Peltovuomasta itään ha
m m mpy.
Muodostuma: Tuulikerrostuma
Arvoluokka: 4
Muodon suhteellinen korkeus: 4 m
Karttalehti:
Kirjallisuus:
Enontekiö
2831 04
