TUU-13-197
3522000
3522000
3523000
3523000
3524000
3524000
3525000
3525000
3526000
3526000
3527000
3527000
3528000
3528000
3529000
3529000
3530000
3530000
3531000
3531000
7699000 7699000
7700000 7700000
7701000 7701000
7702000 7702000
7703000 7703000
7704000 7704000
Tuura -alue Natura 2000 -alue ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
0 500 m
IIJÄRVEN TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT
Tietokantatunnus: TUU-13-197
Pinta-ala: 707,8
Korkeus: 230
Alueen suhteellinen korkeus: 36
Geologia
Iijärven muodostuma on tuulikerrostumien ja rantakerrostumien yhdistelmämuodostuma. Se tuulikerrostumat
koostuvat tuulen kerrostamista suuntautumattomista ja heikosti suuntautuneista dyynikummuista ja kohti länsiluodetta avautuvista laajakaarisista U:n muotoisista paraabelidyyneistä. Dyyniselänteet ovat kehittyneitä ja hyvin kehittyneitä.
Laajakaariset kehittyneimmät paraabelidyynit sijaitsevat harjumuodostuman itäreunalla. Dyynien idän ja kaakon puoleiset suojasivun rinteet ovat jyrkempiä kuin niiden tuulenpuoleiset vastasivut, jotka ovat loivia ja pitkiä.
Muodostuman dyyneille on tyypillistä erittäin jyrkät suojasivun rinteet. Kotilaisen (2004) mukaan yli 60 asteen rinnevietot ovat yleisiä, kun luonnontilainen lepokulma on 34 astetta. Yksittäisten paraabelidyynien pituus on yleensä 300 - 1 300 metriä, mutta yhteen liittyneet dyyniketjut ovat huomattavasti pidempiä. Muodostuman koillisreunalla harjun itäpuolelle kerrostuneen dyyniketjun pituus on 2,7 kilometriä. Dyyniketju koostuu kolmesta 3-4 laajakaarisesta dyyniselänteestä, joiden pituus on 800 - 1 000 metriä. Muodostuman pisin dyyniketju on sen pohjoisosassa oleva 2,7 kilometrin pituinen laajakaarisista dyyniselänteistä koostuva dyyniketju. Dyynien korkeudet vaihtelevat yleensä 1,5 - 5,0 metriin. Korkein dyyni sijaitsee muodostuman koillisosassa, Tšievttsijärven lounaispuolella ja sen korkeus on noin kymmenen metriä. Muodostuman pohjoisosassa Iijärvessä sijaitsevan Rovaniemen rannoilla on kauniita
hiekkaisia nykyrantoja. Kehittynein nykyranta on Rovaniemen pohjoisrannalla, joka sijaitsee Iijärven laajimman selän eteläreunassa alttiina pohjois- ja koillistuulten nostattaman aallokon kulutukselle. Aallokko on kerrostanut rannan edustalle myös kymmenkunta vedenalaista särkkää.
Alueelle on muodostunut poropolkujen verkosto, joka on syntynyt porojen liikkuessa räkkäaikaan mielellään harjujen ja dyynien tuulisilla lakialueilla. Kasvipeitteen rikkoonnuttua poluilta on tuuli päässyt pureutumaan korkeimpien dyynien lakialueille sekä vähitellen myös vastasivuille, jolloin kasvittomat alueet ovat laajentuneet tuulen kuljettaessa dyyniainesta pois selänteiltä. Paikoin dyyneistä on jäljellä vain kasvillisuuden peittämät selänteiden reuna-alueet.
Tuulen kuluttamien alueiden syvyys vaihtelee muutamasta desimetristä 1,0-1,5 metriin, mutta paikoin tuulipurrot saattavat olla vieläkin syvempiä. Tuulen toiminta jatkuu kulutuspinnoilla edelleen. Tuuli kuljettaa ja kerrostaa ainesta kulutuspinnoille yleensä mataliksi suuntautumattomiksi dyynikummuiksi. Tuuli myös kuljettaa ainesta dyynien kasvillisuuden peittämille suojasivun rinteille, jonne kerrostuu kielekemäisiä tuulikerrostumia (Kotilainen 2004).
Ilmasta tai ilmakuvista katsottaessa tuulen kuluttamat dyyniselänteet hahmottuvat vaaleina kasvittomina alueina.
Laajin yhteensä noin 2,5 hehtaarin kokoinen tuulen kuluttama kasviton alue sijaitsee muodostuman lounaisosan dyynillä. Tuulen kuluttamat kasvittomat alueet eivät ole aivan yhtenäisiä, sillä kasvittomien alueiden sisälle on jäänyt kasvillisuuden suojaamia pieniä kumpuja. Paikoin harjun kasvittomien alueiden pinnalta on hienoin aines kulkeutunut pois ja jäljelle on jäänyt karkeampi aines, joka suojaa alempia kerroksia tuulen kulutukselta.
Mannerjäätikön reunan perääntyessä alueelta noin 10 800 vuotta sitten (Johansson et al. 2005) kohti lounasta syntyi Lemmenjoelta Kaamasen kautta Iijärvelle jatkuvan harjun kerrostaneen jäätikköjoen suulle jääjärvi. Jäätikköjoki kerrosti jääjärveen runsaasti hiekkaista hietaa ja harjun länsireunalle syntyi laaja delta, joka peittää alla olevaa pohjamoreenia yleensä ohuena kerroksena. Jäänreunan perääntyessä lounaaseen jääjärvi purkautui alemmalle tasolle ja harju liepeineen kohosi vedenpinnan yläpuolelle. Deltan pintaosat joutuivat kuivuttuaan alttiiksi tuulen toiminnalle.
Mannerjäätikön reunan suuntaisesti luoteesta puhaltaneet voimakkaat tuulet kuljettivat ainesta ja kerrostivat sen dyynikummuiksi ja selänteiksi deltan pinnalle ja ympäröiville moreenialueille Kotilainen (2004) on tutkinut muodostuman dyynien rakennetta ja ajoittanut eri kerrostumisyksiköitä. Hänen mukaansa ”alkuperäiset” dyynit kerrostuivat Varhais-Holoseenikaudella noin 10 800 - 8 700 vuotta sitten. Sitä peittävät useat stabilisoitumis- ja uudelleen aktivoitumisvaiheiden kerrostumat ovat syntyneet noin 8 500 - 700 vuotta sitten. Dyynien pintaosan kerrostumat ovat syntyneet viimeisen 500 vuoden aikana ja kerrostuminen jatkuu edelleen tuulen kulutuksen paljastamilla alueilla.
Biologia
Alueella ei ole tehty kasvillisuusinventointia. Aluetta peittävät enimmäkseen harvapuustoiset ja tiheämmät
tunturikoivikot. Lähinnä rannoilla ja soiden reunamilla on myös pienialaisesti sekametsiä ja mäntymetsiä yksittäisten mäntyjen lisäksi. Aluskasvillisuutta sulkevat varvikot, jotka muodostuvat juolukasta, kanervasta, puolukasta, sianpuolasta ja variksenmarjasta. Kankailla on lisäksi avoimia deflaatioaltaita, pienempiä hiekkapainanteita ja Sijainti: Muodostuma sijaitsee Inarin pohjoisosassa, Kaamasesta noin 35 kilometriä koilliseen, Iijärven etelärannalla.
ha m
m mpy.
Muodostuma: Tuuli- ja rantakerrostuma
Arvoluokka: 2
Muodon suhteellinen korkeus: 10 m
Karttalehti:
Inari
3931 07 3931 10 3842 09
yksittäisiä varpukankaita. Hiekkakenttiä sitovat aluksi hietikkotierasammal, karvakarhunsammal, kangasruskeinen ja kangastinajäkälä, myöhemmin valkoporonjäkälät ja viimeiseksi palleroporonjäkälät. Alueella on myös pienialaisia hiekkarantoja, soita, soistumia ja tunturilampia (Kotilainen 2004, Suomen maanpeite 2006, Metsähallituksen kuviotiedot, peruskartta).
Maisema ja muut arvot
Tuulikerrostumat eivät juurikaan hahmotu muotojensa perusteella lähiympäristöään pitemmälle, koska ne ovat kerrostuneet tunturikoivikon peittämän tasaisen suuralueen loivasti kumpuilevalle harju-, delta- ja moreenialueelle.
Tuulen paljaaksi kuluttamat alueet näkyvät paikoitellen kauaksi ympäristöön. Muodostuman ylimmillä korkeustasoilla sijaitsevien dyyniselänteiden laelta avautuu alava loivapiirteisesti kumpuileva tunturikoivujen peittämä maisema, johon tuo vaihtelua Iijärvi ja alueen muut pienemmät järvet. Varsinkin muodostuman luoteisreunalta avautuu kaunis järvimaisema Iijärvelle ja siihen tuo monimuotoisuutta kasvittomat rantatörmät, hiekkarannat ja tuulen kuluttamat dyynialueet rannan läheisyydessä. Dyynikumpujen ja selänteiden muotojen ja suuntauksen vaihtelut ja tuulen synnyttämät kulutusmuodot yhdessä dyynien välissä olevien osittain soistuneiden ja lampien peittämien
kulutuspainanteiden kanssa luovat monimuotoisuutta alueen sisäiseen maisemaan. Muodostuma kuuluu Kaldoaivin erämaa-alueen Natura-alueeseen (FI1302002, EMA120006). Muodostuman poikki kulkeva harju kuuluu Tuuruharjun- Iijärven harjujensuojelualueeseen (HSO120143).
Kirjallisuus:
Johansson, P. (toim.) & Kujansuu, R. (toim.); Eriksson, B., Grönlund, T., Kejonen, A., Maunu, M., Mäkinen, K., Saarnisto, M., Virtanen, K. & Väisänen, U. 2005. Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1:400 000 selitys.
Summary: Quaternary deposits of northern Finland - explanation to the maps of Quaternary deposits 1:400 000.
Geologian tukimuskeskus. Espoo. 236 p.
Kotilainen, M. 2004. Dune stratigraphy as an indicator of Holocene climatic change and human impact in northern Lapland, Finland. Annales Academiae Scientiarum Fennicae. Geologica - Geographica 166. Helsinki: Suomalainen tiedeakatemia. 156 p.
Suomen maanpeite 2006. CLC2006 maankäyttö/maanpeite - tulkittu sateliittikuva-aineisto. Suomen ympäristökeskus.
