TUU-13-047
3513000
3513000
3514000
3514000
3515000
3515000
3516000
3516000
7612000 7612000
7613000 7613000
7614000 7614000
7615000 7615000
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT
Natura 2000 -alue Tuura -alue
0 500m
PASASKANGAS
Tietokantatunnus: TUU-13-047
Pinta-ala: 261,0
Korkeus: 155
Alueen suhteellinen korkeus: 15
Geologia
Pasaskankaan muodostuma on Ivalojoen laaksoon noin 147-152 metrin korkeustasolle muinaiseen Inarijärveen kerrostuneelle deltalle noin 10 500 vuotta sitten syntynyt dyynialue. Deltan pinta viettää loivasti lounaasta koilliseen.
Deltan pintaosaan kerrostunut aines on hiekkaista hietaa. Deltan pinnan paljastuttua maankohoamisen seurauksena Inarinjärven peitosta ja kuivuttua se joutui alttiiksi lounaasta puhaltaneille voimakkaille tuulille. Tuulet kuluttivat ja kuljettivat irrottamaansa ainesta kerrostaen sen etäämmälle dyynikummuiksi ja U:n muotoisiksi paraabelidyyneiksi.
Muodostuman eteläosassa dyynit ovat hyvin ja erittäin hyvin kehittyneitä U:n muotoisia paraabelidyynejä. Niiden kaaret avautuvat tuulen tulosuuntaan, joka on ollut mannerjäätikön perääntymisvaiheessa lounaasta. Muodostuman pohjoisosassa dyynit ovat laajakaarisia dyyniselänteitä, joiden itäiset kaaret avautuvat länsilounaaseen, koillisreunassa jopa länteen. Tämä ero dyyniselänteiden muodossa selittyy sillä, että ne ovat todennäköisesti syntyneet kahden eri suunnasta puhaltaneen tuulen yhteisvaikutuksesta. Muodostuman länsipuolella sijaitseva, 400 metrin korkeuteen nouseva Pasaspäät on toiminut tuulenjakajana. Vaaran itäpuolella tuulet ovat puhaltaneet lounaasta ja vaaran pohjoispuolella Pasasjärveä myöten lännestä. Kahden tuulensuunnan yhteisvaikutuksesta tuulen vallitseva kuljetussuunta on ollut muodostuman pohjoisosassa jonkin verran läntisempi kuin muodostuman eteläosassa.
Muodostuman lounaispäässä on jonkin verran matalia, suuntautumattomia ja heikosti suuntautuneita dyynikumpuja ja heikosti kehittyneitä paraabelidyynejä. Muualla dyynit ovat kohtalaisen hyvin ja hyvin kehittyneitä paraabelidyynejä.
Dyynien lounaan ja lännen puoleiset vastasivut ovat paikoin huomattavasti idänpuoleisten suojasivujen rinteitä loivempia. Dyynien korkeudet vaihtelevat yleensä kolmesta metristä viiteen metriin, mutta korkeimmat selänteet ovat noin kahdeksan metriä korkeita. Muodostuman keskiosassa peräkkäisten dyynien välissä on tuulen suuntaisesti noin 200-300 metrin levyisiä kulutuspainanteita. Dyynialue rajoittuu idässä Ivalojoen törmään.
Biologia
Suurimmaksi osaksi alueen dyynimetsät ovat varttuneita, harvennettuja, tasapuustoisia männiköitä. Maapuita on runsaasti, mutta ne ovat enimmäkseen ohuita alaharvennusriukuja. Aluskasvillisuus on harvaa puolukkavaltaista varvikkoa, josta pohjakerros paikoin näkyy läpi. Variksenmarjaa on vähemmän. Jäkäliköt on syöty sängelle, mutta ei aivan kaikin paikoin, ja ne koostuvat poronjäkälistä, lapalumijäkälästä, tinajäkälistä, kangaskarhunsammaleesta, isokorallisammaleesta, seinäsammaleesta ja poronkuppijäkälästä. Dyynien rinteiden välillä ei ole eroa kasvillisuuden suhteen. Metsään on myös levitetty laajalti heiniä poroja varten. Dyynien laella on heikkoja poronpolkuja ja pieniä deflaatiolaikkuja.
Alueella on jäljellä myös hieman vanhaa luonnontilaista, erirakenteista aihkimännikköä. Paksuimmat puut ovat kilpikaarnaisia ja noin 30–40 cm paksuja. Alusmännyt ovat tosin vain puolimetrisiä taimia. Keloja ei ole kovin paljon, mutta maapuita, 20–30 cm, on kohtalaisesti. Aluskasvillisuus on varpu-jäkälälaikkuista. Varvikkoa vallitsee
enimmäkseen variksenmarja ja puolukkaa on runsaasti, paikoin myös päinvastoin. Sianpuolalaikkuja on vain yksittäin Juolukkaa on vähän dyynien suojarinteellä. Pohjakerros on samanlaista kuin edellä.
Mäntytaimikot ovat 2–7 m korkeita. Aluskasvillisuus on ¾ jäkäläistä ja loput on varvikkoa. Syöty jäkälikkö koostuu poronjäkälistä, kangaskarhunsammaleesta, tinajäkälistä, kynsisammalista, seinäsammaleesta ja isokorallisammaleesta.
Varvikossa on enemmän puolukkaa kuin variksenmarjalaikkuja. Hakkuutähteitä on runsaasti. Siemenpuuhakatut alueet eivät eroa paljoa aluskasvillisuuden suhteen vanhemmista metsistä.
Maisema ja muut arvot
Alueen tasaisuudesta ja tiheästä mäntymetsästä johtuen muodostuma hahmottuu vain reunoiltaan läheiselle tielle ja Ivalojoelle. Muodostuman länsireunalta avautuu kohtalainen maisema sekä Pasasjärvelle että Pasaspäille ja Luusuanvaaraan. Muodostuman itäreunalta Ivalojoen deltaan kuluttaman noin 20 metrin korkuisen törmän päältä avautuu maisema sekä joelle että joen itäpuolella oleville vaaroille. Dyynikumpujen ja -selänteiden muotojen vaihtelut ja niiden väliset kulutuspainanteet luovat vaihtelua sisäiseen maisemaan.
Sijainti: Pasaskangas sijaitsee Inarin kunnan eteläosassa, noin kymmenen kilometriä Ivalosta lounaaseen Pasasjärven ja Ivalojoen välisellä alueella.
ha
m m mpy.
Muodostuma: Tuulikerrostuma
Arvoluokka: 3
Muodon suhteellinen korkeus: 8 m
Karttalehti:
Kirjallisuus:
Inari
3832 04
