TUU-13-174
3525000
3525000
3526000
3526000
3527000
3527000
3528000
3528000
7616000 7616000
7617000 7617000
7618000 7618000
7619000 7619000
7620000 7620000
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT
Natura 2000 -alue Tuura -alue
0 500m
AITAVAARA
Tietokantatunnus: TUU-13-174
Pinta-ala: 29,0
Korkeus: 152
Alueen suhteellinen korkeus: 22
Geologia
Muodostuma on Aitavaaran luoteisrinteellä sijaitseva rantakerrostuma. Se koostuu 151,6 metrin korkeustasolle syntyneestä kohtalaisen kehittyneestä huuhtoutumisvyöhykkeestä (Synge 1969). Sen pituus on noin puoli kilometriä.
Huuhtoutumisvyöhykkeen lounaispäässä on matala aallokon paljaaksi huuhtoma kalliotörmä, jonka jatkeena on moreenirinteeseen muodostunut rantatörmä. Sen alarinteessä ja juurella on rantakivikkoa (Mäkinen ym. 1986).
Rantatörmän edustalle on muodostunut heikosti kehittynyt luoteeseen viettävä kapea rantaterassi. Aallokko kerrosti rantatörmästä irrottamaansa hiekkaa sekä rantaterassille että vaaran alarinteelle ohueksi kerrokseksi. Aitavaaran ympäristössä on muuallakin näkyvissä huuhtoutumisen merkkejä samalla korkeustasolla, mutta ne ovat heikosti kehittyneitä.
Rantakerrostuma on syntynyt mannerjäätikön sulamisvaiheessa noin 10 600 vuotta sitten (Johansson ym. 2005) jäätikön reunan peräännyttyä koillisesta Inarinjärven altaan lounaispuolelle. Noin 10 900 vuotta sitten Inarijärven altaan koillisosaan muodostui lounaaseen perääntyvän jäänreunan eteen jääjärvi, jonka vedenpinta oli noin 130 metrin korkeustasolla (Johansson 2005). Jääjärvi laski Jäämereen Nitsijärven pohjoispäässä olleen lasku-uoman kautta (Kujansuu ym. 1998). Kun mannerjäätikön reuna perääntyi Paatsjoen suulta, Inarinjärven jääjärven vedenpinta laski Paatsjoen uoman kautta Jäämeren vedenpinnan tasoon ja Inarin altaan ja Jäämeren välille syntyi lyhytaikainen salmiyhteys (Kujansuu ym. 1998, Johansson 2005). Inarijärveen ei kuitenkaan päässyt juurikaan tunkeutumaan suolaista merivettä, koska salmi oli kapea ja jäätiköltä tulevien sulamisvesien määrä oli suuri pitäen sen
makeavetisenä. Aitavaaran rantakerrostuma edustaa Inarijärven merellisen vaiheen ylintä rantaa, joka sijaitsee Ivalon alueella 151,6 metrin ja Virtaniemessä Paatsjoen suulla 131 metrin korkeustasolla (Synge 1969). Koska
maankohoaminen on ollut jääkauden jälkeen nopeampaa Ivalon alueella kuin Virtaniemessä, niin merivaihetta edustavat muinaisrannat ovat nykyään Ivalon alueella noin 20 metriä korkeammalla kuin Virtaniemessä. Lyhyen merivaiheen jälkeen Inarijärvi kuroutui maankohoamisen seurauksena vähitellen Jäämerestä (Saarnisto 1973) ja salmesta muodostui nykyinen Paatsjoki. Samalla alkoi Inarijärven järvivaihe.
Biologia
Alueella ei ole tehty kasvillisuusinventointia. Alue on osin hakattua, harvapuustoista aluetta ja osin mäntymetsää.
Maapohjaa on myös jonkin verran käsitelty. Alueen kivikot ja pienialainen kallio ovat osin puuston varjostamia (Suomen maanpeite 2006, ilmakuva).
Maisema
Aitavaara hahmottuu lähiympäristöön kohtalaisesti, mutta rantakerrostuma hahmottuu puuston peittämänä vain lähialueille. Rantakerrostumalta avautuu kohtalainen maisema kohti Ivalojokea ja Ivalon taajama itäosia.
Rantakivikko ja sen alapuolella sijaitsevat hiekka-alueet luovat vähäistä vaihtelua sisäiseen maisemaan lähinnä kasvillisuuserojensa puolesta.
Sijainti: Muodostuma sijaitsee Inarin kunnan eteläosassa, noin neljä kilometriä Ivalosta itäkaakkoon.
ha
m m mpy.
Muodostuma: Rantakerrostuma
Arvoluokka: 4
Muodon suhteellinen korkeus: 30 m
Karttalehti:
Kirjallisuus:
Inari
3832 07
Johansson, P. (ed.) & Kujansuu, R. (ed.); Eriksson, B., Grönlund, T., Kejonen, A., Maunu, M., Mäkinen, K., Saarnisto, M., Virtanen, K. & Väisänen, U. 2005. Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1:400 000 selitys.
Summary: Quaternary deposits of northern Finland - explanation to the maps of Quaternary deposits 1:400 000.
Geologian tukimuskeskus. Espoo. 236 p.
Johansson, P. 2005. Jääjärvet. Teoksessa: Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1:400 000 selitys. Geologian tutkimuskeskus. Espoo. 127-149.
Kujansuu, R., Eriksson, B. & Grönlund, T. 1998. Lake Inarijärvi, northern Finland : sedimentation and late Quaternary evolution. Geologian tutkimuskeskus. Tutkimusraportti 143. Espoo: Geologian tutkimuskeskus. 25 p.
Mäkinen, K., Maunu, M. & Väisänen U. 1986. Ivalo. Maaperäkartan 383207 selitys. Geologian tutkimuskeskus.
Saaristo, M. 1973. Contributions to the late-Quaternary history of the Lutto river valley, Finnish Lapland.
Commentationes physico-mathematicae 43 (1), 11-20.
Suomen maanpeite 2006. CLC2006 maankäyttö/maanpeite - tulkittu sateliittikuva-aineisto. Suomen ympäristökeskus.
Synge, F. 1969. The raised shorelines and deglaciation chronology of Inari, Finland and South Varanger, Norway.
Geografiska Annaler 51 A, 193-206.
