TUU-13-028
3446000
3446000
3447000
3447000
3448000
3448000
7646000 7646000
7647000 7647000
7648000 7648000
7649000 7649000
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT
Natura 2000 -alue Tuura -alue
0 500m
ANGELIN DYYNIT
Tietokantatunnus: TUU-13-028
Pinta-ala: 57,4
Korkeus: 218
Alueen suhteellinen korkeus: 10
Geologia
Tuulikerrostumat ovat syntyneet mannerjäätikön peräännyttyä alueelta noin 10 500 vuotta sitten (Johansson ym.
2005). Angelin kylän kohdalla sijaitseva Inarinjoen harjuun liittyvän hietaisen hiekka-alueen jouduttua kerrostuman pinnan kuivuttua alttiiksi läntisten tuulten toiminnalle. Lännestä mannerjäätiköltä puhaltaneet voimakkaat tuulet kuluttivat ja kuljettivat kerrostumasta irrottamaansa hiekkaista hietaa Korkiatievan rinteille kerrostaen dyynejä lähes koko tievan ympäri. Dyynit ovat kohtuullisen kehittyneitä laajoja kaarenmuotoisia dyyniselänteitä tai lähes tuulen suunnan suhteen poikittaisia selänteitä. Dyyniselänteiden läntiset vastasivut ovat pitempiä ja loivempia kuin niiden itään viettävät suojasivut. Korkiatievan itä- ja pohjoisrinteiden dyynien vastasivu on melko matala johtuen siitä, että ne sijaitsevat tievan ylärinteessä, kun taas suojasivut ovat alarinteen suuntaan ja niiden jyrkkyys ja korkeudet ovat huomattavasti suuremmat. Dyynien korkeus vaihtelee kahdesta metristä neljään metriin. Muodostumassa muutama maa-aineksen ottokuoppaa.
Biologia
Alueen puusto on erirakenteista, varttunutta aihkimännikköä. Nuoria mäntyjä on paikoin pieninä ryhminä vanhempien puiden välissä. Sekapuuna on jonkin verran vesasyntyistä hieskoivua ja niitä on enemmän suon reunoilla ja laella.
Maapuita on jonkin verran, mutta suurimmaksi osaksi ne on ilmeisesti korjattu pois.
Tien pohjoispuolelta alue on lähes kokonaan aidattu ja aluskasvillisuus on luonnontilaista. Aluskasvillisuutta vallitsee rinteillä paksu poronjäkälämatto ja laikuttaa jonkin verran variksenmarjakasvustot. Jäkälikköä vallitsee
palleroporonjäkälä ja muita on huomattavasti vähemmän kuten valkoporon- ja harmaanporonjäkälää. Paikoin jäkälikön lävitse tunkee joitakin puolukan varsia. Sammalia kuten isokorallisammalta on niukasti ja ne ovat lähinnä puiden ympärillä. Vanhojen polkujen kohdalla on paksuja lapalumijäkäläkasvustoja ja isohirvenjäkälää. Kosteissa painanteissa ja -juoteissa on enemmän vesasyntyistä koivua, varpuja kuten juolukkaa, variksenmarjaa, vaivaiskoivua ja pohjakerroksessa seinäsammalta, vähän kerrossammalta ja pohjankorvajäkälää. Mäen laki on varpuvaltainen ja jäkäliköt kutistuvat pieniksi laikuiksi. Näillä kohdin varvikkoa vallitsee variksenmarja ja puolukka. Pohjakerros on seinäsammalvaltaista.
Aidatun alueen ulkopuolella aluskasvillisuus on jäkälä-varpulaikkuista. Varvikko on variksenmarja- ja rinteen liepeillä puolukkavaltaista. Sängelle syöty jäkälikkö koostuu poronjäkälistä, tinajäkälistä, lapalumijäkälästä, karhunsammalista, isokorallisammaleesta. Lisäksi kasvaa vähän sianpuolaa ja lampaannataa.
Maisema ja muut arvot
Alueen mataluudesta ja tiheästä puustosta johtuen muodostuma läntinen osa hahmottuu lähinnä vain Suolisjärveltä ja muodostuman läpi kulkevalta tieltä. Läntinen osa hahmottuu vain dyyniselänteen itäpuolta kulkevalta tieltä.
Muodostumalta avautuu maisema Suolisjärvelle sekä loivapiirteinen matala vaaramaisema lähiympäristöön.
Dyynikumpujen ja -selänteiden sijoittuminen maastokohouman ympärille sekä toisen dyynialueen sijainti vaaran rinteessä luovat hieman vaihtelua sisäiseen maisemaan.
Sijainti: Muodostuma sijaitsee Inarin kunnan luoteisosassa, noin puoli kilometriä Angelista itään.
ha
m m mpy.
Muodostuma: Tuulikerrostuma
Arvoluokka: 4
Muodon suhteellinen korkeus: 3 m
Karttalehti:
Kirjallisuus:
Inari
3821 07
Johansson, P. (toim.) & Kujansuu, R. (toim.); Eriksson, B., Grönlund, T., Kejonen, A., Maunu, M., Mäkinen, K., Saarnisto, M., Virtanen, K. & Väisänen, U. 2005. Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1:400 000 selitys.
Summary: Quaternary deposits of northern Finland - explanation to the maps of Quaternary deposits 1:400 000.
Geologian tukimuskeskus. Espoo. 236 p.
