• Ei tuloksia

Kohdekuvaus: TUU-13-073: Vuostimon dyynit (Kemijärvi). Liite julkaisuun Valtakunnallisesti arvokkaat tuuli- ja rantakerrostumat. Suomen ympäristö 32/2011

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Kohdekuvaus: TUU-13-073: Vuostimon dyynit (Kemijärvi). Liite julkaisuun Valtakunnallisesti arvokkaat tuuli- ja rantakerrostumat. Suomen ympäristö 32/2011"

Copied!
2
0
0

Kokoteksti

(1)

TUU-13-073

3521000

3521000

3522000

3522000

3523000

3523000

7430000 7430000

7431000 7431000

7432000 7432000

7433000 7433000

7434000 7434000

Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus

ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT

Natura 2000 -alue Tuura -alue

0 500m

(2)

VUOSTIMON DYYNIT

Tietokantatunnus: TUU-13-073

Pinta-ala: 32,4

Korkeus: 180

Alueen suhteellinen korkeus: 15

Geologia

Honkamaa on Pyhätunturin eteläpuolitse kulkevaan harjujaksoon kuuluva deltamainen laajentuma, jonka pintaosan aines on hienoa hiekkaa ja osin myös karkeata hietaa. Mannerjäätikön peräännyttyä alueelta noin 10 400 vuotta sitten (Johansson ym. 2005) deltan pinta peittyi 210 metrin korkeustasolle ulottuneen muinaisen Itämeren

Ancylusjärvivaiheen peittoon. Maankohoamisen seurauksena Honkamaan laki kohosi Ancylusjärven peitosta noin 9 800 vuotta sitten (Saanisto 2005). Ennen kuin kasvillisuus ehti peittämään deltan pintaosan, niin länsituulet kuluttivat ja kuljettivat hiekkaista ainesta ja kerrostivat sitä dyyneiksi. Dyyniselänteet ovat muodoltaan laajakaarisia lähes poikittaisia paraabelidyynejä, jotka avautuvat tuulta vastaan eli kohti länttä. Selänteiden tuulen puoleiset vastasivut ovat loivempia ja hieman matalampia kuin dyynien suojasivut. Dyynit ovat kohtuullisen hyvin kehittyneitä ja niiden korkeudet vaihtelevat metrin puolentoista korkuisista aina kuuden metrin korkuisiin.

Biologia

Alueella ei ole tehty kasvillisuusinventointia. Alueen metsät ovat männiköitä, joita on paikoin harvennettu (Suomen maanpeite 2006, ilmakuva). Kenttäkerrosta vallitsee murukoksi laidunnetun jäkälikön lisäksi puolukka- ja

kanervavarvikot.

Maisema ja muut arvot

Muodostuma hahmottuu alueen tasaisuudesta ja peittävästä puustosta johtuen vain muodostuman eteläreunan tielle ja lähimaastoon. Muodostumalta avautuu metsäinen maisema pohjoiseen ja luoteeseen, etelään ja itään kylämaisema maanteineen. Muodostuman sisäinen maisema on vaatimaton metsämaisema mataline dyyneineen.

Sijainti: Muodostuma sijaitsee Kemijärven pohjoisosassa, noin 600 metriä Vuostimosta luoteeseen.

ha

m m mpy.

Muodostuma: Tuulikerrostuma

Arvoluokka: 4

Muodon suhteellinen korkeus: 6 m

Karttalehti:

Kirjallisuus:

Kemijärvi

3642 07

Johansson, P. (toim.) & Kujansuu, R. (toim.); Eriksson, B., Grönlund, T., Kejonen, A., Maunu, M., Mäkinen, K., Saarnisto, M., Virtanen, K. & Väisänen, U. 2005. Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1:400 000 selitys.

Summary: Quaternary deposits of northern Finland - explanation to the maps of Quaternary deposits 1:400 000.

Geologian tukimuskeskus. Espoo. 236 p.

Saarnisto, M. 2005. Rannansiirtyminen ja maankohoaminen, Itämeren vaiheet ja jokien kehitys. Teoksessa:

Johansson, P. & Kujansuu, R. (toim.). Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1:400 000 selitys. Geologian tutkimuskeskus, Espoo. 164-171.

Suomen maanpeite 2006. CLC2006 maankäyttö/maanpeite - tulkittu sateliittikuva-aineisto. Suomen ympäristökeskus.

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Dyynit ovat kerrostuneet Kuikkavaarasta Livojärvelle viettävälle rinteelle siten, että dyynien koillispäät ovat kerrostuneet noin metrin Livojärven yläpuolelle eli 245

Mäntyniemen delta syntyi paikalliseen jääjärveen mannerjäätikön reunan perääntyessä alueelta noin 10 650 vuotta sitten (Johansson ym.. Deltan pinta viettää loivasti

Kyrövaara (273 m mpy.) on kalottivaara, jonka laki ulottui mannerjäätikön perääntymisvaiheessa Sallan ja Kemijärven alueelle muodostuneen Sallan jääjärven pinnan

Kaamasjoen jääjärven purkautuminen oli äkillinen tapahtuma, jossa suuret vesimassat kuljettivat runsaasti hiekkaa ja hietaa ja kerrostivat ne Siuttajoen suulle

Mannerjäätikön peräännyttyä alueelta noin 10 600 vuotta sitten alue jäi 255 metrin korkeustasolle ulottuneen Sallan jääjärven peittoon (Johansson 1995)..

Vaaran rinteellä on noin 220 metrin korkeustasolla heikosti kehittynyt huuhtoutunut graniittikivistä ja -lohkareista muodostunut rantakivikko, joka edustanee jotain nuorempaa

Tämän johdosta vaeltaneiden dyynien pohjoiskaaret ovat kytkeytyneet yhteen ja muodostavat lyhyistä katkoista huolimatta noin neljän kilometrin mittaisen reunadyynin..

Petsimjärven tuulikerrostumat ovat syntyneet mannerjäätikön reunalle, Kaamasjoen jääjärveen noin 10 700 vuotta sitten (Johansson ym. 2005) kerrostuneelle deltalle ja