• Ei tuloksia

Kohdekuvaus: TUU-13-102: Säikänniemi (Posio). Liite julkaisuun Valtakunnallisesti arvokkaat tuuli- ja rantakerrostumat. Suomen ympäristö 32/2011

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Kohdekuvaus: TUU-13-102: Säikänniemi (Posio). Liite julkaisuun Valtakunnallisesti arvokkaat tuuli- ja rantakerrostumat. Suomen ympäristö 32/2011"

Copied!
3
0
0

Kokoteksti

(1)

TUU-13-102

3552000

3552000

3553000

3553000

3554000

3554000

3555000

3555000

7320000 7320000

7321000 7321000

7322000 7322000

7323000 7323000

7324000 7324000

Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus

ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT

Natura 2000 -alue Tuura -alue

0 500m

(2)

SÄIKÄNNIEMI

Tietokantatunnus: TUU-13-102

Pinta-ala: 19,5

Korkeus: 247,5

Alueen suhteellinen korkeus: 3,8

Geologia

Säikänniemen muodostuma sijaitsee Livojärven ja Varanganselän välisessä Säikänsalmessa. Salmen pohjoisreunalla on Palokankaan harjumuodostumaan liittyvä delta, joka muodostaa Livojärveen kiilamaisen Mäntyniemen.

Vastaavalla kohdalla Livojärven eteläreunalla on kiilamainen Säikänniemi. Niemien väliin jää kapea salmi. Niemien poikki kulkee maantie pengerryksineen ja siltoineen, joten osa muodostumasta saattaa olla ihmisen aikaansaamaa.

Mäntyniemen delta syntyi paikalliseen jääjärveen mannerjäätikön reunan perääntyessä alueelta noin 10 650 vuotta sitten (Johansson ym. 2005). Deltan pinta viettää loivasti pohjoisesta etelään ja on muodostuman pohjoisosassa noin 247 metrin korkeustasolla. Mannerjäätikön reunan perääntyessä kohti länsiluodetta delta kohosi vedenpinnan yläpuolelle ja aallokko alkoi muokata deltan länsi- ja itäreunaa. Aallokko irrotti rannasta soraista hiekkaa ja kuljetti sitä rannansuuntaisesti kohti Mäntyniemen kärkeä. Samalla aallokko kulutti deltan reunoille rantatörmää.

Mannerjäätikön perääntymisen jälkeen alkanut maankohoaminen on kallistanut Livojärven pintaa kohti itää ja samalla Mäntyniemi on vähitellen kohonnut hieman ylemmäs. Näin aallokko on synnyttänyt muodostuman pohjoisosaan noin 3-4 metriä korkean rantatörmän. Mäntyniemen itärannalla jatkuu etelään kapea, noin puoli metriä korkea rantapalle.

Muu osa Mäntyniemen eteläosasta kohoaa Livojärven pinnasta korkeintaan noin metrin ja varsinkin sen länsiranta on lähes paljasta hietikkoa. Säikänniemi kohoaa Livojärven pinnasta vajaan metrin ja se on matalaa hiekka-aluetta, jota peittää ohut soistuma. Niemen itärannalla on talven jäiden Varanganselältä puskema matala hiekkainen rantapalle, jota kesän voimakkaimmat aallokot ovat kuluttaneet ja loiventaneet. Itärannalla on yleisesti nähtävissä aallokon kulutusmuotoja, mm. aallokko on huuhtonut kasvipeitteen alta hiekkaa pois ja kasvipeitteen reuna murtuu tämän johdosta rantahietikolle. Säikänniemen länsiranta on loivasti kohoavaa rantahietikkoa.

Biologia

Mäntyniemi on tyveä lukuun ottamatta lähes puuton ja rantojen edustat kasvittomat. Länsiranta on hiekkainen ja kapea itäranta kivinen. Länsirantaa reunustaa rantaviivan yläpuolella noin 5 m leveä kasviton vyöhyke, jonka yläpuolella on 5–20 m leveä tyveä kohden levenevä rantavehnän muodostama vyöhyke. Tämän yläpuolella on vielä tiehen rajoittuva 5 m leveä varpuvyöhyke. Sisämaassa rantavehnä tekee harvoin näin laajoja kasvustoja. Kasvusto ei ole kuitenkaan dyyniytynyt ja se kasvaa harvahkosti muodostamatta suuria tuppaita ehkä osin ahkeran

uimarantakäytön takia. Sen seurana kasvaa ahosuolaheinää, keltanoa, lampaannataa ja rönsyrölliä. Rannalla on muutama mänty, matala pensasmainen koivu ja yksitäisiä tuhkapajuja ja kiiltopajuja. Yläpuolisessa varvikossa on sianpuolaa, variksenmarjaa, vähemmän juolukkaa, kanervaa, lisäksi siankärsämöä ja yksittäisiä kissankelloja (NT) ja myös edellä mainittuja lajeja. Varvikot ovat tasaisia eikä mätäsmäisiä. Itärannan yläosan kasvillisuus on kanervaista ja sen seassa kasvaa joitakin ruohoja kuten kultapiiskua, karhunputkea ja maitohorsmaa. Säikänniemen hiekkarannat ovat vaatimattomampia, osin uimarantakäytössä ja niillä ei kasva rantavehnää.

Mäntyniemen tyvellä on pienialainen, osin luhtainen pullosara- ja jouhisaravaltainen neva ja nevaräme. Rantapalteella kasvaa yksittäin joitakin järeitä 40 cm paksuja rantamäntyjä. Itärannan ja länsirannan törmät ovat hiekkaiset ja niitä sitovat paikoin varvut sekä lampaannata. Etenkin länsipuolella on nähtävissä mäntyjen juurakoita. Tyvellä on pieni hietikkotierasammallaikku. Niemen tyven harjalla kasvaa kasvatusmännikköä ja aluskasvillisuus on puolukka- variksenmarja-mustikkavarvikkoa. Pohjakerros on seinäsammalvaltainen.

Maisema ja muut arvot

Vaikka muodostuma on pääosin hyvin alava, niin se hahmottuu hyvin Livojärvelle, Varanganselälle ja Loukusan kylälle. Muodostumalta avautuu kaunis järvimaisema sekä itään että länteen. Muualle avautuu kaunis vaaramaisema.

Erityisesti järvimaisemassa kiinnittävät huomiota vaaleina ja kasvittomina hohtavat harju- ja deltamuodostumiin syntyneet rantatörmät. Ihminen on muokannut muodostamaa rakentamalla maantien penkereineen ja siltoineen.

Muodostuma sijaitsee osittain Livojärven Natura-alueella (FI1301103).

Sijainti: Muodostuma sijaitsee Posion kunnan eteläosassa, Livojärvellä, noin 13 kilometriä Posion keskustasta etelään.

ha

m m mpy.

Muodostuma: Rantakerrostuma

Arvoluokka: 4

Muodon suhteellinen korkeus: 4 m

Karttalehti:

Kirjallisuus:

Posio

3544 05

Johansson, P. (toim.) & Kujansuu, R. (toim.); Eriksson, B., Grönlund, T., Kejonen, A., Maunu, M., Mäkinen, K., Saarnisto, M., Virtanen, K. & Väisänen, U. 2005. Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1:400 000 selitys.

Summary: Quaternary deposits of northern Finland - explanation to the maps of Quaternary deposits 1:400 000.

(3)

Geologian tukimuskeskus. Espoo. 236 p.

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Pallistaja on kalottivaara, jonka rantakerrostumat ovat syntyneet mannerjäätikön reunan peräännyttyä Pellon alueelta viimeisen sulamisvaiheen yhteydessä noin 10 100 vuotta

Mannerjäätikön peräännyttyä alueelta noin 10 400 vuotta sitten (Johansson ym. 2005) deltan pinta peittyi 210 metrin korkeustasolle ulottuneen muinaisen Itämeren..

Sen eteläreunalla ylimmät dyynien laet sijaitsevat noin 270-275 metrin korkeustasolla.. Paraabelidyynien sivut avautuvat tuulen tulosuuntaan kohti länsilounasta

Muodostuman länsiosassa ja osin myös dyynien välisissä kulutuspainanteissa on matalia, suuntautumattomia tai heikosti suuntautuneita dyynikumpuja ja heikosti

Muodostuman länsiosassa ja osin myös dyynien välisissä kulutuspainanteissa on matalia, suuntautumattomia tai heikosti suuntautuneita dyynikumpuja ja heikosti

Dyynit ovat kerrostuneet Kuikkavaarasta Livojärvelle viettävälle rinteelle siten, että dyynien koillispäät ovat kerrostuneet noin metrin Livojärven yläpuolelle eli 245

Dyynien kaaret vaihtelevat heikosti U-muotoisista selänteistä laajakaarisiin, lähes tuulen suunnan suhteen poikittaisiin selänteisiin.. Muodostuman länsiosassa ja osin

Dyynien kaaret vaihtelevat heikosti U-muotoisista selänteistä laajakaarisiin, lähes tuulen suunnan suhteen poikittaisiin selänteisiin.. Dyynien lännenpuoleiset vastasivut ovat