TUU-13-104
3551000
3551000
3552000
3552000
3553000
3553000
3554000
3554000
3555000
3555000
3556000
3556000
7313000 7313000
7314000 7314000
7315000 7315000
7316000 7316000
Tuura -alue Natura 2000 -alue ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
0 500 m
ALAPERÄNHARJUT
Tietokantatunnus: TUU-13-104
Pinta-ala: 380,9
Korkeus: 255
Alueen suhteellinen korkeus: 15
Geologia
Kuloharjun koillispuolelle Alaperänsuolle muodostui jääjärvi mannerjäätikön reunan perääntyessä alueelta noin 10 650 vuotta sitten (Johansson ym. 2005). Tällä hetkellä noin 240 metrin korkeustasolla sijaitsevalle jääjärven pohjalle kerrostui runsaasti hiekkaista hietaa. Jääjärven purkautuessa kerrostumien pinta paljastui ja joutui alttiiksi
mannerjäätikön suunnasta länsiluoteesta puhaltaneille voimakkaille tuulille. Tuulet kuluttivat ja kuljettivat
irrottamansa aineksen ja kerrostivat sen Alaperänsuon alueelle dyynikummuiksi ja laajakaarisiksi dyyniselänteiksi.
Paraabelidyynien kaaret avautuvat kohti tuulen tulosuuntaa eli länsiluodetta. Dyynien kaaret vaihtelevat U-muotoisista selänteistä laajakaarisiin, lähes tuulen suunnan suhteen poikittaisiin selänteisiin. Muodostuman länsiosassa ja osin myös dyynien välisissä kulutuspainanteissa on matalia, suuntautumattomia tai heikosti suuntautuneita dyynikumpuja ja heikosti kehittyneitä paraabelidyynejä. Kauimmaksi vaeltaneet uloimmat dyynit ovat hyvin kehittyneitä, jotkut jopa erittäin hyvin kehittyneitä paraabelidyynejä. Dyynien lännenpuoleiset vastasivut ovat paikoin huomattavasti
suojasivun rinteitä loivempia. Dyynien korkeus vaihtelee yleensä muodostuman länsiosan 2-3 metristä itäosan runsaaseen seitsemään metriin. Alueen korkein dyyni on muodostuman eteläreunassa sijaitseva Kihlonharju. Se on useamman paraabelidyynin muodostama yhdistelmädyyni. Dyynin korkeus on suurimmillaan Niemelän talon pohjoispuolella noin 12 metriä. Dyyniselänteiden väliset kulutuspainanteet ovat soiden peittämiä. Muodostuman kaakkoisreunaa kulkevan tien varressa on hiekkakuoppia.
Biologia
Alueen dyynimetsät ovat kuivan kankaan männiköitä. Tuorevaaran itäpuolen dyynillä voi olla osaksi myös kuivahkon kankaan männikköä. Puusto vaihtelee enimmäkseen pienistä aukoista taimikoihin ja kasvatusmetsiin.
Luonnontilaisinta varttunutta männikköä on lounaisosassa pienten lampien välisellä alueella. Metsikössä on keloja ja poimintahakkuista jääneitä vanhoja järeitä maapuita sekä noin metrin korkuisia kirveskantoja. Varttunutta, mutta harvennettua männikköä on myös Kihlonharjulla.
Varvikko on useimmiten puolukkavaltaista ja sitä laikuttavat pienet variksenmarjakasvustot. Poronjäkälälaikut on syöty sängelle ja näitä laikkuja on enemmän länsi-itäsuuntaisten, isojen dyynien paistepuolella. Pohjois-
eteläsuuntaisilla dyyneillä ei ole eroa rinteiden välillä. Sianpuolaa on vähän enemmän Kokkolammensuondyyneillä ja oravanmarjaa sekä hietakastikkaa eräässä kohtaa Kihlonharjua, mutta oikeastaan mitään erikoista dyynikasvillisuutta ei alueella ole. Maapohja on ehjä, ja puhki kulunut se on etupäässä teillä ja joidenkin polkujen kohdalla. Tuorevaaran itäpuolen dyyneillä on lisäksi tuoreita laen suuntaisia ja useita poikittaisia metsäkoneiden ajouria. Tämän dyynin takana, dyynien muodostamassa kaakkoistaskussa on erikoinen kausikostea painanne, joka on peittynyt yhtenäisen karhunsammalmaton alle. Dyynejä ympäröivät suot ovat karuja rämeitä ja vaihettuvat nopeasti avoimiksi karuiksi nevoiksi. Törmäpääsky-yhdyskuntia on ainakin Kihlonharjun itäpään ja Tuorevaaran itäpuolen pohjoisnokan hiekkakuopissa.
Maisema ja muut arvot
Alueen mataluudesta johtuen muodostuma hahmottuu vain lähialueen soille ja muodostumaa sivuaville teille. Samasta syystä suurimmalta osalta muodostumaa avautuu maisema lähialueiden soille ja puuston niin salliessa taustalla avautuu vaaramaisema. Etelä- ja kaakkoisreunan korkeimpien dyynien laelta sen sijaan avautuu kaunis järvi- ja vaaramaisema erityisesti itään ja etelään. Dyynikumpujen ja -selänteiden muotojen vaihtelut ja niiden väliset suopainanteet luovat vaihtelua sisäiseen maisemaan.
Sijainti: Muodostuma sijaitseen Posion kunnan eteläosassa, noin kilometrin Kuloharjusta koilliseen.
ha
m m mpy.
Muodostuma: Tuulikerrostuma
Arvoluokka: 2
Muodon suhteellinen korkeus: 12 m
Karttalehti:
Kirjallisuus:
Posio
3544 04
Johansson, P. (toim.) & Kujansuu, R. (toim.); Eriksson, B., Grönlund, T., Kejonen, A., Maunu, M., Mäkinen, K., Saarnisto, M., Virtanen, K. & Väisänen, U. 2005. Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1:400 000 selitys.
Summary: Quaternary deposits of northern Finland - explanation to the maps of Quaternary deposits 1:400 000.
Geologian tukimuskeskus. Espoo. 236 p.
