• Ei tuloksia

Kohdekuvaus. TUU-13-173: Munkki (Simo). Liite julkaisuun Valtakunnallisesti arvokkaat tuuli- ja rantakerrostumat. Suomen ympäristö 32/2011

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Kohdekuvaus. TUU-13-173: Munkki (Simo). Liite julkaisuun Valtakunnallisesti arvokkaat tuuli- ja rantakerrostumat. Suomen ympäristö 32/2011"

Copied!
2
0
0

Kokoteksti

(1)

TUU-13-173

2542000

2542000

2543000

2543000

2544000

2544000

2545000

2545000

7280000 7280000

7281000 7281000

7282000 7282000

7283000 7283000

7284000 7284000

Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus

ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT

Natura 2000 -alue Tuura -alue

0 500m

(2)

MUNKKI

Tietokantatunnus: TUU-13-173

Pinta-ala: 2,7

Korkeus: 11

Alueen suhteellinen korkeus: 11

Geologia

Muodostuma on pieni ranta- ja tuulikerrostumien yhdistelmämuodostuma. Muodostuma on syntynyt kivikkoisen moreenirannan (Nenonen 1992) pieneen lahdekkeeseen. Rannan edustalla on Tiurasen ja Montajan saarten välissä suora yhteys aavalle Perämeren ulapalle, joten lounaistuulet ovat päässeet huuhtomaan rantaa lahdekkeen molemmin puolin. Aallokon moreenista huuhtoma hietainen hiekka on kerrostunut lahdekkeessa rannalle matalaksi

rantahietikoksi. Maankohoamisen seurauksena rantahietikko on vähitellen kohonnut aallokon ulottumattomiin ja se on joutunut alttiiksi tuulen kulutukselle ja kuljetukselle. Tuuli on kerrostanut rantahietikolle matalan, alle puoli metriä korkean rantadyynin. Loivasti kohoavan hiekkarannan yläosassa maasto muuttuu harvan puuston peittämäksi matalaksi kumpuilevaksi dyyniksi. Rannan edustalla noin 10-15 metriä vesirajasta merelle päin on lahdekkeen mittainen matala, noin kymmenen metrin levyinen hiekkasärkkä, joka ainakin matalan veden aikaan ulottuu vedenpinnan yläpuolelle.

Biologia

Rantadyyni kohoaa noin puoli metriä ympäristöstä ja samalla kohtaa on eloperäinen rantavalli. Dyynillä kasvaa harvakseltaan rantavehnää ja sen seurassa runsaasti hietakastikkaa, pietaryrttiä ja vähän merinätkelmää (RT). Vallin edustalla on kapealti edellä mainittuja kasveja, mutta ei varsinaisia alkiodyynejä. Hieman mutkittelevan rannan edustalla on pieni vedenpäällinen hiekkasärkkä. Alempi hiekkaranta on lähes kasviton. Avoin dyyni vaihettuu ylärannalla harvapuustoiseen kumpuilevaan dyyniin. Dyynillä kasvaa matalia mäntyjä, kuusia, koivuja ja katajia.

Aluskasvillisuus on heinäistä ja pohjakerrosta sulkevat karhunsammalet, poronjäkälät ja osin metsäsammalet. Alueelta on löydetty ahonoidanlukko (NT) (Lulu, Hertta 2010).

Maisema ja muut arvot

Muodostuma erottuu merelle kivikkoisesta aallokon kuluttamasta moreenirannasta vaaleana hohtavana matalana hiekkarantana. Muihin ilmansuuntiin muodostuma hahmottuu tiheästä ympäröivästä metsästä johtuen vasta saavuttaessa itse muodostumalle. Muodostumalta avautuu saaristomaisema eteläkaakkoon ja länteen. Tiurasen ja Montajan saarten välisen salmen kautta avautuu avoin merimaisema lounaaseen. Noin kymmenen kilometrin päässä ulapalla siintää Tiurasenkrunnin pieni saari. Muodostuman sisäinen maisema on varsin vaatimaton. Ainoastaan matala dyyniytynyt rantavalli sekä metsän rajassa oleva kumpuileva dyyni sekä rannan edustalla oleva hiekkainen särkkä luovat hieman vaihtelua sisäiseen maisemaan. Rannan läheisyydessä on runsaasti vapaa-ajan asutusta, jonka johdosta rannalla on kulumisen merkkejä.

Sijainti: Muodostuma sijaitsee Simon lounaisosassa Perämeren rannalla noin 1,8 kilometriä Hepolanperältä lounaaseen.

ha

m m mpy.

Muodostuma: Tuuli- ja rantakerrostuma

Arvoluokka: 4

Muodon suhteellinen korkeus: 1 m

Karttalehti:

Kirjallisuus:

Simo

2543 01

Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointi -tietokanta (LULU). 2010. Suomen ympäristökeskus, Helsinki.

Nenonen, J. 1992. Simo. Maaperäkartta 1 : 20 000, 254301. Geologian tutkimuskeskus.

Ympäristöhallinnon eliötietojärjestelmä (Hertta). 2010. Suomen ympäristökeskus, Helsinki.

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Aitavaaran rantakerrostuma edustaa Inarijärven merellisen vaiheen ylintä rantaa, joka sijaitsee Ivalon alueella 151,6 metrin ja Virtaniemessä Paatsjoen suulla 131 metrin

Kasvipeitteen rikkoonnuttua poluilta tuuli on päässyt pureutumaan korkeimpien dyynien lakialueille sekä vähitellen myös vastasivuille, jolloin kasvittomat alueet ovat

Siikavaarat (Tuore-Siikavaara ja Palo-Siikavaara) ovat kalottivaaroja, joiden rantakerrostumat ovat syntyneet mannerjäätikön reunan peräännyttyä Kolarin alueelta

Rantavallit koostuvat pääasiassa aallokon pyöristämistä kivistä, mutta lähellä ylimmän rannan tasoa rantavallit koostuvat suurista kivistä ja paikoin myös lohkareista..

Laen tuntumassa vallit koostuvat kivistä ja muutamista lohkareista, mutta 170 metrin korkeustasolla olevat vallit koostuvat pääasiassa pienemmistä kivistä (ø 5 - 10 cm) ja

Yhtenäisimmät kivikot ulottuvat vaaran laelta etelärinteellä aina noin 80 metrin korkeustasolle saakka ja länsirinteellä 75 metrin korkeustasolle saakka.. Aallokon

Yhtenäisimmät rantakivikot ulottuvat vaaran laelta pohjoisrinteen 175 metrin korkeustasolle, joskin senkin alapuolella on vielä muutamia pieniä kivikoita.. Muodostuman eteläosassa

Aavasaksan laen huuhtoutumaton moreenikalotti, vaaran rinteiden paljaaksi huuhtoutuneet kalliot ja rantakivikot sekä niiden alapuolella olevat metsäiset rantakerrostumat luovat