TUU-13-135
2530000
2530000
2531000
2531000
2532000
2532000
7334000 7334000
7335000 7335000
7336000 7336000
7337000 7337000
7338000 7338000
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT
Natura 2000 -alue Tuura -alue
0 500m
TÖRMÄVAARA
Tietokantatunnus: TUU-13-135
Pinta-ala: 409,7
Korkeus: 136
Alueen suhteellinen korkeus: 72
Geologia
Törmävaaran rantakerrostuma syntyi mannerjäätikön reunan peräännyttyä alueelta viimeisen sulamisvaiheen yhteydessä noin 10 300 vuotta sitten (Johansson ym. 2005), kun alue peittyi Itämeren Ancylusjärveksi nimetyn vaiheen peittoon. Ancylusjärven ylin ranta sijaitsee Tervolassa noin 220 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella (Saarnisto 1981), joten Törmävaaran laki (136 m mpy.) oli tuolloin noin 84 metrin syvyydessä. Maankohoamisen seurauksena vaaran laki paljastui Ancylusjärven peitosta noin 9 300 vuotta sitten (Saarnisto 2005). Siitä muodostui saari, joka sijaitsi laajan, aina Saksan pohjoisosiin ulottuneen ulapan pohjoisreunalla alttiina kovien myrskyjen synnyttämän aallokon huuhtomiselle. Aallokon kulutus oli voimakkainta vaaran laella ja moreenin peittämillä länsi- ja lounaisrinteillä, joille muodostui laajoja rantakivikkoja. Niiden lomassa on myös muutamia pieniä kalliopaljastuma- alueita. Yhtenäisimmät kivikot ulottuvat vaaran laelta etelärinteellä aina noin 80 metrin korkeustasolle saakka ja länsirinteellä 75 metrin korkeustasolle saakka. Aallokon ylärinteestä huuhtoma sora ja hiekka kerrostuivat rantakivikon alapuolelle loivasti rinteenmyötäisesti viettäviksi kerroksiksi.
Aallokko kasasi huuhtomaansa ainesta vaaran rinteille mataliksi rannan suuntaisiksi, vaaraa kiertäviksi selänteiksi eli rantavalleiksi, joita talven jäät kohottivat työntämällä niitä vaaran rinnettä vasten. Vaaran lakialueella
rantakerrostumat koostuvat paikallisista kvartsiittilohkareista ja isoista kivistä (Perttunen 1972). Siitä syystä laelle ei ole muodostunut rantavalleja vaan alueella on loivasti alarinteeseen viettäviä terassimaisia kivikkotasanteita, jotka laskevat porrasmaisesti. Noin 120 metrin korkeustasolta alkavat kehittyneet rantavallit, ja ne jatkuvat vaaran etelärinteellä alas aina noin 90 metrin korkeustasolle ja lounaisrinteellä 75 metrin korkeustasolle saakka. Nämä rantavallit koostuvat pääasiassa läpimitaltaan noin 20-50 cm kivistä ja lohkareista, mutta joukossa on myös pienempiä kiviä. Rantavallien korkeus on tavallisesti noin 0,5-1,5 metriä. Niiden vaaran puoleiset rinteet ovat yleensä
matalampia ja loivempia kuin ulapan puoleiset etelä- ja länsirinteet. Korkeampien vallien välissä on myös matalampia valleja. Korkeammat vallit koostuvat yleensä hieman isommista kivistä kuin matalammat vallit. Samoin korkeampien vallien laen puolella olevilla suojaisemmille rinteille on paikoin kerrostunut pienempiä kiviä. Rantakivikot koostuvat pääasiassa muodostuman alla olevasta paikallisesta kivilajista eli kvartsiitista.
Vaaran rinteitä huuhtonut aallokko kuljetti irrottamaansa ainesta vaaran pohjoisrinteelle, jonne on kerrostunut laaja- alainen rantakerrostuma. Se koostuu rinteenmyötäisesti kerrostuneesta hiekasta, jossa välikerroksina on ohuita sorakerroksia. Rantakerrostuman pinnalla on myös heikosti kehittyneitä terassimaisia rantavalleja.
Biologia
Törmävaaran muinaisrantakivikko poikkeaa edukseen runsaan jäkälälajiston takia, tunnistettu 42 jäkälälajia, johtuen lohkarekoon vaihtelusta ja paikoin hyvin suurista lohkareista. Laajaa ja isolohkareista muinaisrantakivikkoa
vallitsevat keltaiset karttajäkälät ja kaarrekarve. Runsaita ovat paljastinajäkälä, kalliomaljajäkälä, pohjoisessa yleinen paasisuolikarve ja tummaröyhelö ja lisäksi yleiset napajäkälät. Korkeimmilla paikoilla kasvaa kalliokarvajäkälää.
Isoilla lohkareilla on louhikkotorvijäkälää. Kivien väleissä on paikoin kivitierasammalta tai ne ovat kasvittomia.
Kivikon keskellä on yksittäisiä kuusia, kilpikaarnamäntyjä, koivuja ja pihlajia.
Lakimetsät ovat erilaisia sekapuustoisia kasvatusmetsiä. Aluskasvillisuutta vallitsevat sianpuola ja sänkimäiset poronjäkäliköt. Alarinteen metsiköt ovat erivaiheessa olevia mänty- tai mäntykoivutaimikoita ja nuoria kasvatusmetsiä. Aluskasvillisuus on sianpuolan, mustikan, puolukan ja variksenmarjan laikuttamaa.
Kilpikaarnamäntyjä ja keloja on vain yksittäin laella ja kivikon reunalla. Alueella on kelokantoja ja -maapuita jonkin verran.
Maisema ja muut arvot
Törmävaara rantakerrostumineen hahmottuu kohtalaisen hyvin lähiympäristön alavalta alueelta. Vaaran laelta ja ylärinteen avoimilta rantakivikoilta ja kallioilta avautuu etelään ja lounaaseen kaunis Lapin kolmion metsämaisema.
Muodostuman pohjoisrinteeltä näkyy viereinen Löylyvaara. Törmävaaran rinteiden rantavallit, pienet
kalliopaljastuma-alueet sekä sora-, hiekka- ja moreenialueiden vaihtelu lisäävät muodostuman sisäisen maiseman monimuotoisuutta. Törmävaaran pohjoisrinteen rantakerrostuman alaosassa on laaja maa-ainestenottoalue heti Sijainti: Muodostuma sijaitsee Tervolan keskustasta noin kuusi kilometriä länsiluoteeseen.
ha m
m mpy.
Muodostuma: Rantakerrostuma
Arvoluokka: 2
Muodon suhteellinen korkeus: 72 m
Karttalehti:
Tervola
2542 12
muodostumarajauksen pohjoispuolella. Muodostumarajauksen ulkopuolella on Törmävaaran pohjois-, länsi- ja itärinteiden alaosan rantakerrostumilla noin 45 ja 68 metrin korkeustasolla on lukuisia kivikautisia asuinpaikkoja, joista osa on tuhoutunut maa-ainesten oton johdosta (Kotivuori ym. 1992, Hamari ym. 2001). Törmävaaran valtakunnallisesti arvokas kallioalue (KAO120013) sijaitsee muodostuman alueella.
Kirjallisuus:
Hamari, P. & Ranta, H. 2001 Maiseman muisti. Valtakunnallisesti merkittävät muinaisjäännökset. Museovirasto. 321 s.
Johansson, P. (ed.) & Kujansuu, R. (ed.); Eriksson, B., Grönlund, T., Kejonen, A., Maunu, M., Mäkinen, K., Saarnisto, M., Virtanen, K. & Väisänen, U. 2005. Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1:400 000 selitys.
Summary: Quaternary deposits of northern Finland - explanation to the maps of Quaternary deposits 1:400 000.
Geologian tukimuskeskus. Espoo. 236 p.
Kotivuori, H. & Torvinen, M. 1992. Länsi-Pohjan kiinteät muinaisjäännökset. Lapin seutukaavaliitto, julkaisu n:o 117, Sarja A. Rovaniemi 1992. 109 s.
Perttunen, V. 1972. Karunki. Kallioperäkartta 1 : 100 000, 2542+2524. Geologian tutkimuskeskus.
Saarnisto, M. 1981 Holocene emergence history and stratigraphy in the area north of the Gulf of Bothnia. Annales Academiae Scientiarum Fennicae. Series A. III. Geologica - Geographica 130. 42 p.
Saarnisto, M. 2005. Rannansiirtyminen ja maankohoaminen, Itämeren vaiheet ja jokien kehitys. Teoksessa:
Johansson, P. & Kujansuu, R. (Toim.). Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1:400 000 selitys. Geologian tutkimuskeskus, Espoo. 164-171.
