TUU-13-170
2499000
2499000
2500000
2500000
2501000
2501000
7475000 7475000
7476000 7476000
7477000 7477000
7478000 7478000
7479000 7479000
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT
Natura 2000 -alue Tuura -alue
0 500m
KARHAKKALEHTO
Tietokantatunnus: TUU-13-170
Pinta-ala: 21,1
Korkeus: 180
Alueen suhteellinen korkeus: 13
Geologia
Muodostuma on tuulikerrostuma, joka syntyi muinaiseen Muonionjoen ja Ylläsjoen yhtymäkohtaan kerrostuneen deltan pinnalle. Muodostuman alueella on kaksi erillään olevaa dyynialuetta. Karhakkalehdossa on kaksi laajakaarista lähes pitkittäistä dyyniselännettä, joista pohjoisemman korkeus on 1,5-3,0 metriä ja eteläisemmän 2,5-6,0 metriä.
Niiden pohjoisrinteet ovat loivia ja etelänpuoleiset paikoin kohtalaisen jyrkkiä. Karhakkalehdon koillispuolella on Kattilamaan pitkänomainen dyyniketju, joka koostuu 2-3 pienestä laajakaarisesta paraabelidyynistä, joiden korkeus 1,5-5,0 metriä. Dyynien pohjoisrinteet ovat loivapiirteisiä ja etelärinteet jyrkähköjä. Dyynit syntyivät heti
mannerjäätikön reunan peräännyttyä alueelta ja deltan pinnan paljastuttua muinaisen Itämeren Ancylusvaiheen peitosta lähes 10 000 vuotta sitten (Johansson ym. 2005). Deltan pintaosan hietaiset ja hiekkaiset kerrostumat joutuivat alttiiksi länsiluoteisten tuulten aiheuttamalle kulutukselle. Tuuli kuljetti irrottamaansa ainesta deltan pintaa myöten ja kerrosti ainesta dyynikummuiksi ja –selänteiksi. Dyyniselänteet ovat tyypiltään heikosti U:n muotoisia paraabelidyynejä. Niiden kaaret avautuvat dyynien kerrostumisvaiheessa vallinneiden tuulien tulosuuntaan eli kohti länsiluodetta.
Biologia
Karhakkalehdon eteläisemmällä ja korkeammalla haaralla puusto on suurimmaksi osaksi kuivahkon kankaan kasvatusmännikköä ja osittain varttunutta männikköä. Lahopuina on vai vanhoja hakkuutähteitä. Aluspuina kasvaa jonkin verran koivua ja kuusta. Yksittäin kasvaa joitakin pensasmaisia raitoja, harmaaleppiä ja kangaspajua.
Pohjoisempaa ja matalampaa dyyninhaaraa pitkin kulkee ajotie, ja vanhempaa kasvatusmännikköä on kulissimaisesti molemmin puolin tietä.
Kasvatusmännikön aluskasvillisuus on dyynin molemmilla rinteillä lähinnä puolukkavaltaista ja
variksenmarjasekoitteista varvikkoa. Pohjakerros koostuu seinäsammaleesta ja jäkälälaikut puuttuvat lukuun ottamatta yksittäisiä poronjäkäliä. Varttuneessa männikössä aluskasvillisuus on jakautunut varpuiseen pohjoisrinteeseen ja karikkeiseen variksenmarjan ja sianpuolan laikuttamaan etelärinteeseen. Karikelaikuissa kasvaa eniten tinajäkäliä, runsaasti karhunsammalia ja vähemmän kivikynsisammalta. Varvikon alla on seinäsammalpeite. Rinteiden välinen ero johtuu osittain siitä, että etelärinteeltä on puustoa harvennettu enemmän kuin pohjoisrinteeltä.
Kattilamaan dyyniä ei ole kasvillisuusinventoitu. Ilmakuvan mukaan alue on puustoista mäntymetsää ja lehtipensaita on lounaispään suon reunalla.
Maisema ja muut arvot
Muodostuma hahmottuu mataluudestaan ja sitä peittävästä puustosta johtuen vain lähiympäristöön. Samasta syystä muodostumalta avautuu puuston niin salliessa lähiympäristöön suomaisema. Muodostuman sisäinen maisema on hyvin vaatimaton.
Sijainti: Muodostuma sijaitsee Kolarista Kurtakkoon menevän tien varressa, noin seitsemän kilometriä keskustasta koilliseen.
ha
m m mpy.
Muodostuma: Tuulikerrostuma
Arvoluokka: 4
Muodon suhteellinen korkeus: 5 m
Karttalehti:
Kirjallisuus:
Kolari
2713 11 2731 02
Johansson, P. (ed.) & Kujansuu, R. (ed.); Eriksson, B., Grönlund, T., Kejonen, A., Maunu, M., Mäkinen, K., Saarnisto, M., Virtanen, K. & Väisänen, U. 2005. Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1:400 000 selitys.
Summary: Quaternary deposits of northern Finland - explanation to the maps of Quaternary deposits 1:400 000.
Geologian tukimuskeskus. Espoo. 236 p.
