TUU-13-169
2499000
2499000
2500000
2500000
2501000
2501000
7436000 7436000
7437000 7437000
7438000 7438000
7439000 7439000
7440000 7440000
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT
Natura 2000 -alue Tuura -alue
0 500m
SIIKAVAARAT
Tietokantatunnus: TUU-13-169
Pinta-ala: 99,8
Korkeus: 203
Alueen suhteellinen korkeus: 66
Geologia
Siikavaarat (Tuore-Siikavaara ja Palo-Siikavaara) ovat kalottivaaroja, joiden rantakerrostumat ovat syntyneet mannerjäätikön reunan peräännyttyä Kolarin alueelta mannerjäätikön viimeisen sulamisvaiheen yhteydessä noin 10 000 vuotta sitten (Johansson ym. 2005), kun alue jäi Itämeren Ancylusjärveksi nimetyn vaiheen peittoon.
Ancylusjärven ylin ranta sijaitsee alueella noin 185-190 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella (Saarnisto 1981).
Tuore-Siikavaaran (233,3 m mpy.) ja Palo-Siikavaaran (203 m mpy.) lakialueista muodostui Ancylusjärveen pienialaisia saaria, joiden graniittista kallioperää peitti huuhtoutumaton moreenikerros. Saaret sijaitsivat laajan aina Saksan pohjoisosiin ulottuvan Ancylusjärven pohjoisosassa hajanaisen saariston suojassa. Aallokon kulutus oli voimakkainta vaarojen ylärinteissä ylimmän rannan tasossa. Maankohoamisen seurauksena vaarojen eteen syntyi lisää suojaavia saaria, jotka vähensivät aallokon kulutusvoimaa. Aallokon paljaaksi huuhtomia pienialaisia kallioita on rantavyöhykkeessä molemmissa vaaroissa noin 175-190 metrin korkeustasolla. Tuore-Siikavaaran etelä- ja
lounaisrinteellä on aallokon moreenista huuhtomia rantalohkareikkoja ja -kivikkoja 160-190 metrin korkeustasolla.
Palo-Siikavaaran luoteis-, itä- ja kaakkoisrinteillä rantakivikot ulottuvat hieman yli 190 metrin korkeudelta 155 metrin korkeustasolle saakka. Ainoa selväpiirteinen, vajaan metrin korkuinen rantavalli on Tuore-Siikavaaran etelärinteellä 185 metrin korkeustasolla. Sen alapuolella on pari heikosti kehittynyttä matalaa terassimaista vallia. Palo-Siikavaaran rinteille ei ole muodostunut rantavalleja johtuen rinteen jyrkkyydestä johtuen. Rantakivikoilta huuhtoutunut sora ja hiekka ovat kerrostuneet vaarojen alarinteille rinteenmyötäisiksi kerrostumiksi. Siikavaarojen rantakerrostumat ovat kehittyneet Pellon ja Ylitornion vastaavia rantakerrostumia heikommin johtuen niiden suojaisemmasta sijainnista ulapan suhteen.
Tuore-Siikavaaralla ylimmän rannan yläpuolella olevat kalliopaljastumat ja kivikot liittyvät mannerjäätikön reunan perääntymisvaiheeseen, jolloin jäätikön sulamisvedet virtasivat Sammalvaaran eteläpuolella mahdollisesti olleeseen lyhytaikaiseen pieneen paikalliseen jääjärveen. Kivikot ovat syntyneet siis ennen kuin Ancylusjärvi peitti alueen alleen.
Biologia
Tuore Siikavaaran avoimet kivikot ovat kaarrekarpeen luonnehtimia, muina lajeina kivitierasammalta, kartta- ja napajäkäliä sekä tinajäkälää. Kivikoissa on myös sianpuolukkalaikkuja. Alueen kalliot ovat vaatimattomia. Vaaran kallioiden pystypinnat ovat hyvin matalia, eikä niiden lajisto juuri eroa laakeista kalliopinnoista. Lajisto on
kauttaaltaan karulle alustalle ominaista ja yksipuolista. Kalliopinnoilla kasvaa laikuittain mm. kivitierasammalta, kangas- ja karvakarhunsammalta, napajäkäliä ja karttajäkäliä. Vaaran rinteillä on laajojen hakkuiden jäljiltä harvoja mäntytaimikoita. Laella on harvennettua kuivan kankaan kasvatusmännikköä. Pienet painanteet kallioiden tienoilla ovat kanerva-variksenmarjavaltaisia varvikoita. Alempana varvikoissa on enemmän puolukkaa ja mustikkaa.
Poronjäkälät on syöty. Palo-Siikavaaraa ei ole kasvillisuusinventoitu.
Maisema ja muut arvot
Siikavaarojen rantakerrostumat hahmottuvat puustosta johtuen heikosti lähialueille. Vaarojen moreenikalotit erottuvat heikosti muodostuman huuhtoutuneista osista johtuen rantakerrostumien pienestä kerrospaksuudesta ja sitä kautta samantyyppisestä kasvualustasta. Rantakivikoilta avautuu paikoin puuston niin salliessa soinen ja metsäinen
vaaramaisema muodostuman lähiympäristöön. Vaaran laen moreenikalotit, rinteiden rantakivikot ja kalliopaljastumat luovat hieman vaihtelua sisäiseen maisemaan. Muodostumalla on pari pientä maa-ainestenottoaluetta. Muodostuma kuuluu Tornionjoen ja Muonionjoen vesistön Natura-alueeseen (FI1301912). Muodostuman koillisosa kuuluu valtakunnallisesti arvokkaaseen Tuore Siikavaaran kallioalueeseen (KAO120082).
Sijainti: Siikavaarojen muodostuma sijaitsee Kolarin kunnan eteläosassa, noin 13 kilometriä Sieppijärveltä etelään.
ha
m m mpy.
Muodostuma: Rantakerrostuma
Arvoluokka: 4
Muodon suhteellinen korkeus: 66 m
Karttalehti:
Kirjallisuus:
Kolari
2642 01 2624 10
Johansson, P. (ed.) & Kujansuu, R. (ed.); Eriksson, B., Grönlund, T., Kejonen, A., Maunu, M., Mäkinen, K., Saarnisto, M., Virtanen, K. & Väisänen, U. 2005. Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1:400 000 selitys.
Summary: Quaternary deposits of northern Finland - explanation to the maps of Quaternary deposits 1:400 000.
Geologian tukimuskeskus. Espoo. 236 p.
Saarnisto, M. 1981 Holocene emergence history and stratigraphy in the area north of the Gulf of Bothnia. Annales Academiae Scientiarum Fennicae. Series A. III. Geologica - Geographica 130. 42 p.
