• Ei tuloksia

Kohdekuvaus: TUU-13-101: Kuikkavaaran dyynit (Posio). Liite julkaisuun Valtakunnallisesti arvokkaat tuuli- ja rantakerrostumat. Suomen ympäristö 32/2011

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Kohdekuvaus: TUU-13-101: Kuikkavaaran dyynit (Posio). Liite julkaisuun Valtakunnallisesti arvokkaat tuuli- ja rantakerrostumat. Suomen ympäristö 32/2011"

Copied!
2
0
0

Kokoteksti

(1)

TUU-13-101

3559000

3559000

3560000

3560000

3561000

3561000

3562000

3562000

3563000

3563000

7322000 7322000

7323000 7323000

7324000 7324000

Tuura -alue Natura 2000 -alue ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT

Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus

0 500 m

(2)

KUIKKAVAARAN DYYNIT

Tietokantatunnus: TUU-13-101

Pinta-ala: 36,9

Korkeus: 273

Alueen suhteellinen korkeus: 28

Geologia

Muodostuma koostuu tuulikerrostumista, jotka ovat syntyneet Livojärven poikki kulkevan Hirsiniemen Kiviharjun eteläpuolella ja Kuikkavaaran pohjoispuolella sijaitsevien jääjärvikerrostumien pinnalle. Kiviharju kuuluu

Korouomasta Kuusamoon jatkuvaan harjujaksoon ja sen erottaa jääjärvikerrostumista Livojärven Kaatamiselkä sekä Hirsiselkä. Mannerjäätikön reuna perääntyi alueelta noin 10 650 vuotta sitten (Johansson ym. 2005), jolloin sekä harjun pinnalle että sen liepeille jääjärveen kerrostui runsaasti hiekkaista hietaa. Jääjärven purkautuessa ja maan kohotessa maasto paljastui ja joutui alttiiksi mannerjäätikön suunnasta lännestä ja länsiluoteesta puhaltaneille voimakkaille tuulille. Tuulet kuluttivat ja kuljettivat irrottamaansa ainesta kerrostaen sitä dyynikummuiksi sekä heikosti U-muotoisiksi paraabelidyyneiksi. Paraabelidyynien kaaret avautuvat tuulen tulosuuntaan eli kohti länsiluodetta. Dyynien kaaret vaihtelevat heikosti U-muotoisista selänteistä laajakaarisiin lähes tuulen suunnan suhteen poikittaisiin selänteisiin. Niiden lännenpuoleiset vastasivut ovat paikoin huomattavasti suojasivun rinteitä loivempia. Dyynit ovat kerrostuneet Kuikkavaarasta Livojärvelle viettävälle rinteelle siten, että dyynien koillispäät ovat kerrostuneet noin metrin Livojärven yläpuolelle eli 245 metrin korkeustasolle. Niiden lounaispää kohoavat Kuikkavaaran pohjoisrinteellä noin 250-265 metrin korkeustasolle. Muodostuman itäisin dyyni kohoaa lähelle Karvosenvaaran lakea aina 273 korkeustasolle. Dyynien korkeudet vaihtelevat muodostuman länsipään puolestatoista metristä itäosan runsaaseen viiteen metriin. Länsipään matalammat dyynit ovat kehittyneitä ja itäosan kookkaammat dyynit ovat kohtalaisen hyvin kehittyneitä muodoltaan. Dyyneillä on muutamia tieleikkauksia ja hiekkakuoppia.

Biologia

Alueen puusto on enimmäkseen nuorta kasvatusmännikköä. Paikoin on myös tasaikäistä, varttunutta, kuivahkon kankaan männikköä. Paikoin dyynien etelätyvellä on joitakin varttuneita kuusia ja koivuja. Aluskasvillisuus on lähes kokonaan puolukkavaltaista ja variksenmarjalaikkuista varvikkoa, jossa on myös vähän mustikkaa. Pohjakerrosta peittää seinäsammal. Tiheä puustoisissa kohdin aluskasvillisuus on puhtaammin varvikkoista, ja harvapuustoisissa kohdin on jonkin verran laidunnettuja sammal-jäkälälaikkuja.

Maisema ja muut arvot

Alueen mataluudesta ja mäntymetsästä johtuen muodostuma hahmottuu vain lähiympäristöön ja muodostuma-alueen läpi vieville teille. Livojärven rantaan ulottuvilta dyyneiltä avautuu järvimaisema puuston niin salliessa, muutoin niiltä avautuu metsäinen loivahko vaaramaisema. Muodostuman sisäinen maisema on muutoin melko vaatimaton, mutta dyyniselänteiden muotojen vaihtelu tuo siihen vähäistä vaihtelua. Muodostuman länsipää rajautuu Livojärven Natura - alueelseen (FI1301103).

Sijainti: Muodostuma sijaitseen Posion kunnan kaakkoisosassa Livojärven eteläpuolella, noin kahdeksan kilometriä Loukusasta itään

ha

m m mpy.

Muodostuma: Tuulikerrostuma

Arvoluokka: 4

Muodon suhteellinen korkeus: 5 m

Karttalehti:

Kirjallisuus:

Posio

3544 05 3544 08

Johansson, P. (toim.) & Kujansuu, R. (toim.); Eriksson, B., Grönlund, T., Kejonen, A., Maunu, M., Mäkinen, K., Saarnisto, M., Virtanen, K. & Väisänen, U. 2005. Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1:400 000 selitys.

Summary: Quaternary deposits of northern Finland - explanation to the maps of Quaternary deposits 1:400 000.

Geologian tukimuskeskus. Espoo. 236 p.

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Muodostuman länsiosassa ja osin myös dyynien välisissä kulutuspainanteissa on matalia, suuntautumattomia tai heikosti suuntautuneita dyynikumpuja ja heikosti

Mäntyniemen delta syntyi paikalliseen jääjärveen mannerjäätikön reunan perääntyessä alueelta noin 10 650 vuotta sitten (Johansson ym.. Deltan pinta viettää loivasti

Kaamasjoen jääjärven purkautuminen oli äkillinen tapahtuma, jossa suuret vesimassat kuljettivat runsaasti hiekkaa ja hietaa ja kerrostivat ne Siuttajoen suulle

Tämän johdosta vaeltaneiden dyynien pohjoiskaaret ovat kytkeytyneet yhteen ja muodostavat lyhyistä katkoista huolimatta noin neljän kilometrin mittaisen reunadyynin..

Petsimjärven tuulikerrostumat ovat syntyneet mannerjäätikön reunalle, Kaamasjoen jääjärveen noin 10 700 vuotta sitten (Johansson ym. 2005) kerrostuneelle deltalle ja

Itäisen osa-alueen länsiosassa dyyniselänteet ovat heikosti kehittyneitä, mutta Riutumukanlampien kohdalta itää kohtalaisen kehittyneitä ja osa-alueen itäosassa

Keskimmäisen paraabelidyynin selänteen pituus on myös noin 1500 metriä ja halkaisija noin kilometri.. Itäisimmän dyyniselänteen kokonaispituus on noin 1400 metriä ja halkaisija

Dyynit ovat kerrostuneet muodostuman Kaamasjoen pohjoispuolisen osan länsipäässä noin 235-245 metrin korkeustasolle ja itäpäässä noin 223 metrin tasolle.. Kaamasjoen eteläpuolisen