TUU-13-098
3560000
3560000
3561000
3561000
3562000
3562000
3563000
3563000
7316000 7316000
7317000 7317000
7318000 7318000
7319000 7319000
7320000 7320000
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT
Natura 2000 -alue Tuura -alue
0 500m
ISOKANGAS
Tietokantatunnus: TUU-13-098
Pinta-ala: 210,2
Korkeus: 288
Alueen suhteellinen korkeus: 37
Geologia
Kuloharjun itäpuolelle Kaukuanjärven ympäristöön muodostui jääjärvi mannerjäätikön reunan perääntyessä alueelta noin 10 650 vuotta sitten (Johansson ym. 2005). Jääjärveen kerrostui runsaasti hiekkaista hietaa. Jääjärven
purkautuessa kerrostumien pinta paljastui ja joutui alttiiksi lännestä mannerjäätiköltä puhaltaneille voimakkaille tuulille. Tuulet kuluttivat ja kuljettivat irrottamaansa ainesta kerrostaen sitä Kaukuanjärven koillispuolelle
dyynikummuiksi ja laajakaarisiksi dyyniselänteiksi. Paraabelidyynien kaaret avautuvat tuulen tulosuuntaan eli kohti länttä. Dyynien kaaret vaihtelevat heikosti U-muotoisista selänteistä laajakaarisiin, lähes tuulen suunnan suhteen poikittaisiin selänteisiin. Muodostuman länsiosassa ja osin dyynien välisissä kulutuspainanteissa on matalia suuntautumattomia tai heikosti suuntautuneita dyynikumpuja ja heikosti kehittyneitä paraabelidyynejä. Dyynien lännenpuoleiset vastasivut ovat paikoin huomattavasti suojasivun rinteitä loivempia. Dyynien korkeus vaihtelee muutamasta metristä runsaaseen viiteen metriin. Kookkaimmat dyynit ovat muodostuman länsi- ja itäosien itäreunoilla. Niiden korkeus on monin paikoin seitsemän metriä. Muodostuman koillisosassa on lähes etelästä pohjoiseen suuntautunut, usean rinnakkaisen dyynin muodostama loivasti kaarimainen dyyniselänne. Selänne on vaeltanut Kolkonvaaran länsirinnettä lähes vaaran laelle. Dyyniselänteen laki sijaitsee 1-2 metriä vaaran lakea korkeammalla. Dyyniselänteiden väliset kulutuspainanteet ovat osin soiden peittämiä. Muodostuman länsireunaa kulkevan tien varressa on muutamia hiekkakuoppia.
Biologia
Alueesta inventoitiin Kolkonvaaran dyyni. Ilmakuvan mukaan läntisin ja eteläisin osa on suurelta osin hakattu.
Laajennusalueiden kasvillisuus muistuttaa varmaankin kutakuinkin Kolkonvaara siltä osin, kun niillä on varttuneita männiköitä ja vanhempia kasvatusmänniköitä. Kolkonvaaran eteläosassa, jyrkän dyynin kohdalla puusto on laella ja loivalla länsirinteellä vanhempaa kasvatusmännikköä ja itärinteellä varttunutta männikköä, jossa on jonkin verran kilpikaaranaisia mäntyjä, keloja ja sekapuuna joitakin kuusia. Maapuita on myös jonkin verran. Itärinteen
aluskasvillisuus on hyvin puolukkavaltainen ja laelta enemmän variksenmarjasekoitteinen. Länsirinteellä on harvaa puolukkakasvustoa, josta sammalet paistavat hyvin lävitse. Pohjakerros on kynsisammal- ja seinäsammalvaltainen.
Poronjäkälät on hyvin kaluttu. Pohjoisosassa on enemmän taimikoita, mutta suurin osa metsistä on kuitenkin kasvatusmänniköitä.
Maisema ja muut arvot
Isokankaan muodostuma on suurimmalta osaltaan matalaa mäntymetsän peittämää aluetta, joka hahmottuu lähinnä vain ympäröiviltä soilta ja järviltä sekä paikoin Kolkonvaaralta. Samasta syystä muodostuman länsi- ja eteläosista avautuu maisema lähinnä vain lähialueiden soille ja järville. Kolkonvaaran etelä- ja pohjoisrinteille vaeltaneelta dyyniltä avautuu paikoin hieman parempi maisema itään Juomuslammen ja Kaivo-Kolkon lammen suuntaan.
Dyynikumpujen ja -selänteiden muotojen vaihtelut ja niiden väliset suopainanteet luovat hieman vaihtelua sisäiseen maisemaan.
Sijainti: Isokangas sijaitsee Posion kunnan eteläosassa, Kuloharjusta noin 11 kilometriä itäkoilliseen.
ha
m m mpy.
Muodostuma: Tuulikerrostuma
Arvoluokka: 3
Muodon suhteellinen korkeus: 7 m
Karttalehti:
Kirjallisuus:
Kuusamo Posio
3544 07 3544 08
Johansson, P. (toim.) & Kujansuu, R. (toim.); Eriksson, B., Grönlund, T., Kejonen, A., Maunu, M., Mäkinen, K., Saarnisto, M., Virtanen, K. & Väisänen, U. 2005. Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1:400 000 selitys.
Summary: Quaternary deposits of northern Finland - explanation to the maps of Quaternary deposits 1:400 000.
Geologian tukimuskeskus. Espoo. 236 p.
