TUU-13-106
3549000
3549000
3550000
3550000
3551000
3551000
3552000
3552000
7313000 7313000
7314000 7314000
7315000 7315000
7316000 7316000
7317000 7317000
7318000 7318000
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT
Natura 2000 -alue Tuura -alue
0 500 m
VALKEAISENKANGAS
Tietokantatunnus: TUU-13-106
Pinta-ala: 306,4
Korkeus: 255
Alueen suhteellinen korkeus: 19
Geologia
Kuloharjun luoteispuolelle Valkeaisenkankaan alueelle muodostui jääjärvi mannerjäätikön reunan perääntyessä alueelta noin 10 650 vuotta sitten (Johansson ym. 2005). Jääjärven pohjalle 236 ja 242 metrin väliselle
korkeusvyöhykkeelle kerrostui runsaasti hiekkaista hietaa. Jääjärven purkautuessa kerrostumien pinta paljastui ja joutui alttiiksi mannerjäätikön suunnasta, länsiluoteesta puhaltaneille voimakkaille tuulille. Tuulet kuluttivat ja kuljettivat irrottamaansa ainesta ja kerrostivat sitä etäämmälle Iso-Hietajärven ja Kulojärven väliselle alueelle dyynikummuiksi ja laajakaarisiksi dyyniselänteiksi. paraabelidyynien kaaret avautuvat tuulen tulosuuntaan eli kohti länsiluodetta. Dyynien kaaret vaihtelevat heikosti U-muotoisista selänteistä laajakaarisiin lähes tuulen suunnan suhteen poikittaisiin selänteisiin. Muodostuman länsiosassa ja osin myös dyynien välisissä kulutuspainanteissa on matalia, suuntautumattomia tai heikosti suuntautuneita dyynikumpuja ja heikosti kehittyneitä paraabelidyynejä.
Kauimmaksi vaeltaneet niin sanotut uloimmat dyynit ovat hyvin kehittyneitä paraabelidyynejä. Dyynien
lännenpuoleiset vastasivut ovat paikoin huomattavasti suojasivun rinteitä pidempiä ja loivempia. Dyynien korkeus vaihtelee muodostuman länsiosassa 2-3 metristä itäosan runsaaseen seitsemään metriin. Korkein dyyni on
muodostuman keskiosassa Kaakkurilammen pohjoispuolella sijaitseva dyyni, jonka korkeus on lähes kymmenen metriä. Dyyniselänteiden väliset kulutuspainanteet ovat soiden ja lampien/järvien peittämiä. Kokkopesänkankaalla on hiekkakuoppa.
Biologia
Alue on lähes kokonaan samanlaista kasvatusmännikköä, välillä vähän nuorempaa ja toisinaan vanhempaa puustoa.
Paikoin on pieniä taimikoita. Lahopuina on lähinnä harvennushakkuussa kaadettuja riukumaisia mäntyjä ja joitakin vanhempia kelomaisia maapuita. Aluskasvillisuus on laikuittaista muodostuen puolittain puolukan ja variksenmarjan muodostamasta varvikosta ja puolittain syödystä poronjäkäliköstä, jossa on myös runsaasti tinajäkälää,
karvakarhunsammalta ja korallisammalta. Monin paikoin kasvillisuus on kulunut puhki, hiekalla. Rinteiden välillä ei ole kasvillisuuden suhteen suuria eroja.
Maisema ja muut arvot
Alueen mataluudesta johtuen muodostuma hahmottuu vain lähialueen soille ja järville sekä alueen tiestölle. Samasta syystä suurimmalta osalta muodostumaa avautuu maisema lähialueiden soille ja järville. Puuston salliessa taustalla avautuu vaaramaisema Kokkovaaran suuntaan. Dyynikumpujen ja -selänteiden muotojen vaihtelut ja niiden väliset suopainanteet ja järvet luovat vaihtelua sisäiseen maisemaan.
Sijainti: Muodostuma sijaitsee Posion kunnan eteläosassa, noin kaksi kilometriä Kuloharjusta luoteeseen.
ha
m m mpy.
Muodostuma: Tuulikerrostuma
Arvoluokka: 3
Muodon suhteellinen korkeus: 10 m
Karttalehti:
Kirjallisuus:
Posio
3544 01 3544 04
Johansson, P. (toim.) & Kujansuu, R. (toim.); Eriksson, B., Grönlund, T., Kejonen, A., Maunu, M., Mäkinen, K., Saarnisto, M., Virtanen, K. & Väisänen, U. 2005. Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1:400 000 selitys.
Summary: Quaternary deposits of northern Finland - explanation to the maps of Quaternary deposits 1:400 000.
Geologian tukimuskeskus. Espoo. 236 p.
