• Ei tuloksia

Kohdekuvaus: TUU-13-167: Pallistaja (Pello). Liite julkaisuun Valtakunnallisesti arvokkaat tuuli- ja rantamuodostumat. Suomen ympäristö 32/2011

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Kohdekuvaus: TUU-13-167: Pallistaja (Pello). Liite julkaisuun Valtakunnallisesti arvokkaat tuuli- ja rantamuodostumat. Suomen ympäristö 32/2011"

Copied!
2
0
0

Kokoteksti

(1)

TUU-13-167

2518000

2518000

2519000

2519000

2520000

2520000

7402000 7402000

7403000 7403000

7404000 7404000

7405000 7405000

7406000 7406000

Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus

ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT

Natura 2000 -alue Tuura -alue

0 500m

(2)

PALLISTAJA

Tietokantatunnus: TUU-13-167

Pinta-ala: 318,5

Korkeus: 233

Alueen suhteellinen korkeus: 138

Geologia

Pallistaja on kalottivaara, jonka rantakerrostumat ovat syntyneet mannerjäätikön reunan peräännyttyä Pellon alueelta viimeisen sulamisvaiheen yhteydessä noin 10 100 vuotta sitten (Johansson ym. 2005), kun alue jäi Itämeren

Ancylusjärveksi nimetyn vaiheen peittoon. Ancylusjärven ylin ranta sijaitsee Pellon kaakkoisosassa noin 200 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella (Saarnisto 1981). Pallistajan laesta (233 m mpy.) muodostui Ancylusjärveen pienialainen saari, jonka lakea peitti huuhtoutumaton moreenikalotti. Saari sijaitsi laajan aina Saksan pohjoisosiin ulottuvan ulapan pohjoisreunalla vähäisen saariston vähentäessä kovien myrskyjen synnyttämän aallokon kulutusvoimaa. Saaren itärannan muodosti lähes pystysuora, noin 30 metrin korkea kalliojyrkänne. Aallokon kohdistama kulutus oli voimakkainta vaaran rinteillä ylimmän rannan tasossa. Vaaran ylärinteille huuhtoutui graniittisia kalliopaljastuma-alueita ja niiden alapuolelle kerrostui rantakivikoita, joilla suurimmat kivet ja lohkareet ovat kooltaan 50-100 cm. Soran ja hiekan aallokko kuljetti ja kerrosti vaaran alarinteille. Maankohoamisen

seurauksena Pallistajan ympäröimä lahti kuroutui suhteellisen nopeasti pienemmiksi järvialtaiksi, jolloin aallokon huuhtova vaikutus jäi vähäiseksi. Tämän johdosta muodostuman alarinteillä on rantakerrostumana kerrostunutta soraa ja hiekkaa yleensä vain ohuena rinteen myötäisenä kerroksena. Muodostuman alueella ei ole selviä rantavalleja, ainoastaan muutamia matalia terassimaisia selänteitä. Vaaran kaakkoisreunalla on laajempi soraisesta hiekasta muodostunut rantakerrostuma, jossa on myös maa-ainestenottokuoppia.

Biologia

Isolaen (Alanenlaki) pohjoispuolisella kivikolla on harvaa lohkareikkoa, jonka kivet ovat kooltaan 50–100 cm. Kiviä vallitsee kaarrekarve ja niiden jäkälälajisto on niukka. Kivien lomassa on nuorta harvahkoa kasvatusmännikköä.

Lahoavia maapuukeloja on jonkin verran. Alueen jyrkänteiden kasvillisuus on karua lukuun ottamatta Ylänenlaen graniittista koillisjyrkännettä, jonka onkaloissa kasvaa karujen sammalten ohella mesotrofiaa ilmentäviä sammalia kuten kalkkikiertosammalta, kalkkikahtaissammalta, tummauurnasammalta ja sanikkaisista haurasloikkoa. Jyrkänteen tyveä varjostaa harva kuusikko. Lakialueella on moreenipeitteisiä, tiheitä männikköjä, joita on paikoin aikoinaan hakattu. Alarinteillä on enemmän kuusikoita ja loivahkoja kallioita peittää harva kalliomännikkö.

Maisema ja muut arvot

Pallistaja ja sen rantakerrostumat hahmottuvat kohtalaisesti alueen muilta vaaroilta.. Erityisesti itärinteen korkea kalliojyrkänne ja sen alapuolella oleva hiekkainen rantakerrostuma erottuvat melko hyvin muodostuman vierestä kulkevalle maantielle. Pallistajan pohjoisosan laelta ja ylimmän rannan kallioilta ja rantakivikoilta avautuu kaunis järvimaisema länteen Lankojärvelle sekä kaunis vaaramaisema muihin ilmansuuntiin. Vaaran laen moreenikalotti, jyrkät rinteet, rantakivikot ja –hietikot luovat vaihtelua sisäiseen maisemaan. Muodostuman itärinteellä on maa- ainestenottoalueita. Pallistajan laelle johtaa maantien viereiseltä rantakerrostumalta luontopolku, Eeron polku, joka on omistettu Eero Mäntyrannalle, menestyksekkäälle pellolaiselle hiihtäjälle. Polun näkötornissa esitellään myös alueet, joilla ranskalainen astemittausretkikunta kävi vuosina 1736-37. Valtakunnallisesti arvokas Pallistajan kallioalue (KAO120047) sijaitsee muodostuman alueella.

Sijainti: Pallistajan muodostuma sijaitsee Pellon kunnan lounaisosassa, noin kolme kilometriä Lankojärveltä itään.

ha

m m mpy.

Muodostuma: Rantakerrostuma

Arvoluokka: 3

Muodon suhteellinen korkeus: 138 m

Karttalehti:

Kirjallisuus:

Pello

2614 04

Johansson, P. (ed.) & Kujansuu, R. (ed.); Eriksson, B., Grönlund, T., Kejonen, A., Maunu, M., Mäkinen, K., Saarnisto, M., Virtanen, K. & Väisänen, U. 2005. Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1:400 000 selitys.

Summary: Quaternary deposits of northern Finland - explanation to the maps of Quaternary deposits 1:400 000.

Geologian tukimuskeskus. Espoo. 236 p.

Saarnisto, M. 1981 Holocene emergence history and stratigraphy in the area north of the Gulf of Bothnia. Annales Academiae Scientiarum Fennicae. Series A. III. Geologica - Geographica 130. 42 p.

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Tänä aikana aallokko huuhtoi drumliinin rinteitä ja kuljetti irrottamaansa ainesta sekä selänteen alarinteille että selänteen rinteitä myöten sen

Ensin kerrostuivat vaaran ylärinteelle lohkareet ja kivet, sitten niiden alapuolelle sora ja viimeisenä vaaran alarinteeseen hiekat.. Aallokko kasasi ainesta mataliksi

Ancylusjärven ylin ranta sijaitsee Ranuan luoteisosassa noin 215 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella (Saarnisto 1981), joten Rahaselän laki (185 m mpy.) oli tuolloin noin 30

Lempaisen rantakerrostumat hahmottuvat puuston ollessa hakattuna kohtalaisesti naapurivaaroilta, mutta puuston kasvaessa täysmittaan rantakerrostumat peittyvät

Käärmejuppo ja Kuusijypykkä ovat kalottivaaroja, joiden rantakerrostumat ovat syntyneet mannerjäätikön reunan peräännyttyä Pellon alueelta viimeisen sulamisvaiheen yhteydessä

Jäätikköjoki kulutti Jaipaljukan laelle lähes 10 metrin syvyisen uoman kallioperän ruhjeeseen ja kuljetti siitä irrottamansa kivimateriaalin uoman suulle purkausdeltaksi, jonka

Vallien vaaran ylärinteen puoleiset rinteet ovat matalia ja loivia, joten paikoin rantavallit muodostavatkin matalia terassimaisia portaita vaaran rinteelle.. Rantavallien alarinteen

Muut alueen lohkareikot ovat puustoisia ja niiden kivien välissä on tavallisesti metsäsammalia tai kivitierasammalta sekä reunoilla sianpuolaa.. Pieskänjupukan itäpuolella