• Ei tuloksia

Kohdekuvaus: TUU-13-161: Lehtilaki (Ylitornio). Liite julkaisuun Valtakunnallisesti arvokkaat tuuli- ja rantamuodostumat. Suomen ympäristö 32/2011

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Kohdekuvaus: TUU-13-161: Lehtilaki (Ylitornio). Liite julkaisuun Valtakunnallisesti arvokkaat tuuli- ja rantamuodostumat. Suomen ympäristö 32/2011"

Copied!
4
0
0

Kokoteksti

(1)

TUU-13-161

2520000

2520000

2521000

2521000

2522000

2522000

2523000

2523000

7388000 7388000

7389000 7389000

7390000 7390000

7391000 7391000

7392000 7392000

Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus

ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT

Natura 2000 -alue Tuura -alue

0 500m

(2)

LEHTILAKI

Tietokantatunnus: TUU-13-161

Pinta-ala: 108,3

Korkeus: 223

Alueen suhteellinen korkeus: 88

Geologia

Lehtilaki on suhteellisen edustava kalottivaara, jonka rantakerrostumat ovat syntyneet mannerjäätikön reunan peräännyttyä alueelta viimeisen sulamisvaiheen yhteydessä noin 10 100 vuotta sitten (Johansson ym. 2005), kun alue peittyi Itämeren Ancylusjärveksi nimetyn vaiheen peittoon. Ancylusjärven ylin ranta sijaitsee Ylitornion koillisoissa noin 205-210 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella (Saarnisto 1981), joten Lehtilaen lakialueesta (223 m mpy.) muodostui pienialainen ja noin 15 metrin korkuinen saari. Se sijaitsi laajan aina Saksan pohjoisosiin ulottuvan ulapan pohjoisreunalla alttiina kovien myrskyjen synnyttämän aallokon huuhtomiselle. Maankohoamisen seurauksena aallokon huuhtominen jatkui yhä alemmille rinteille. Aallokon kulutus oli voimakkainta vaaran ylärinteessä, johon muodostui kalliopaljastuma-alueita sekä lohkareikkoja hienompien ainesten kulkeutuessa alemmille rinteille. Ensin kerrostuivat vaaran ylärinteelle lohkareet ja kivet, sitten niiden alapuolelle sora ja viimeisenä vaaran alarinteeseen hiekat. Aallokko kasasi ainesta mataliksi rannan suuntaisiksi vaaraa kiertäviksi selänteiksi eli rantavalleiksi, joita talven jäät kohottivat työntämällä niitä vaaran rinnettä vasten. Koska Lehtilaen graniittista kallioperää peittävä moreenikerros on kohtuullisen ohut, aallokko huuhtoi lounaisrinteen lähes kokonaan paljaaksi kallioksi. Kallioalue kapenee vaaran itäreunalla käsittämään vain vaaran jyrkän ylärinteen. Lehtilaen luoteis- ja pohjoisrinteille aallokko on kerrostanut lohkareista ja kivistä sarjan allekkaisia rantavalleja. Rantavallien kivet ja lohkareet ovat läpimitaltaan noin 10-60 cm ja muodoltaan kuutiomaisia ja vähän pyöristyneitä. Rantavallien pituus on yleensä 50 metristä lähes 200 metriin ja korkeus vaihtelee 0,5-1,5 metriä. Sora ja hiekka ovat kerrostuneet vaaran alarinteille loivasti

rinteensuuntaisesti viettäviksi kerroksiksi. Lehtilaen moreenikalotti erottuu ravinteikasta ja kosteaa kasvualustaa vaativan tuuhean kasvillisuuden perusteella hyvin alarinteistä, joiden kasvillisuus ilmentää vähäravinteisempaa ja kuivempaa kasvualustaa.

Biologia

Lehtilaki on luonnontilaisuudeltaan suhteellisen edustava moreenikalottivaara. Pohjoisrinteen muinaisrantakivikko on laajalti puuton. Kiviä kirjoo kaarrekarve ja niillä esiintyy paikoin louhikkotorvijäkälää. Pohjoisessa yleistä

tummaröyhelöä ja paasisuolikarvetta on melko runsaasti. Kivien välissä on kivitierasammalta sekä torvi- ja

tinajäkäliä. Kivikon reunalla on kilpikaarnamäntyjä. Kalliokasvillisuus on yksipuolista ja tavanomaista, sillä vaara on kivilajiltaan karua graniittia eikä varsinaisia jyrkänteitä ole. Rantakivikon yläpuolella on matala pystyseinämä, joka on karu ja paisteinen. Silokallioita luonnehtivat kanerva- ja sianpuolukkalaikut, kivitierasammalen ja

kangaskarhunsammalen muodostamat peitteet sekä katajapensaat. Lehtilaen moreenipohjaisella laella on järeää, kuivahkon kankaan männikköä, jossa on myös keloja sekä hieman kuusta ja koivua sekapuuna. Kalotin alapuolisilla kallioilla on harvaa, 10–15 m korkeaa kalliomännikköä, jossa on runsaasti keloja ja tykkyvaurioisia mäntyjä. Vaaran liepeillä on enemmän nuorempia metsiä ja hiekkaisia kankaita.

Maisema ja muut arvot

Lehtilaki ja sen rantakerrostumat hahmottuvat lähiympäristön muilta kalottivaaroilta. Muun muassa Sompaselta länsiluoteeseen katsottaessa Lehtilaen huuhtoutumisraja moreenikalotteineen hahmottuu erittäin hyvin. Lehtilaen ylärinteen avoimilta kallioilta ja rantakivikoilta avautuu luoteeseen kaunis järvimaisema Miekojärven suuntaan sekä muihin ilmansuuntiin kohtuullisen kaunis vaaramaisema lähialueiden vaaroille. Lehtilaen laen kalotti, rinteiden rantavallien ja kalliopaljastumavyöhykkeiden sekä sora-, hiekka- ja moreenialueiden vaihtelu lisäävät muodostuman sisäisen maiseman monimuotoisuutta. Lehtilaen eteläisellä ja kaakkoisella rinteen kautta kulkee

Miekojärven–Vietoisen merkitty patikkareitti. Valtakunnallisesti arvokas Lehtilaen kallioalue (KAO120084) sijaitsee muodostuman alueella.

Sijainti: Lehtilaki sijaitsee Ylitornion koillisosassa Meltosjärveltä kymmenen kilometriä luoteeseen.

ha

m m mpy.

Muodostuma: Rantakerrostuma

Arvoluokka: 2

Muodon suhteellinen korkeus: 88 m

Karttalehti:

Kirjallisuus:

Ylitornio

2632 08 2632 09

Johansson, P. (ed.) & Kujansuu, R. (ed.); Eriksson, B., Grönlund, T., Kejonen, A., Maunu, M., Mäkinen, K., Saarnisto, M., Virtanen, K. & Väisänen, U. 2005. Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1:400 000 selitys.

Summary: Quaternary deposits of northern Finland - explanation to the maps of Quaternary deposits 1:400 000.

Geologian tukimuskeskus. Espoo. 236 p.

(3)

Saarnisto, M. 1981 Holocene emergence history and stratigraphy in the area north of the Gulf of Bothnia. Annales Academiae Scientiarum Fennicae. Series A. III. Geologica - Geographica 130. 42 p.

(4)

Lehtivaaran (TUU-13-161) ylin ranta, joka näkyy kuvassa matalana huuhtoutumis- kivikkona ja rantavallina. Yhtenäinen rantalohkareikko ja -kivikko alkaa kapean moreenikaistaleen alapuolelta. Kuva: K. Mäkinen, GTK.

TUU-13-161 Lehtivaara. Näkymä vaaran ylärinteeltä pohjoiseen kohti takana vasemmalla olevaa Meltosjärveä ja oikealla olevaa Vähä Vietosta. Kuva: K.

Mäkinen, GTK.

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Kallioalue kapenee sekä vaaran länsi- että itäreunalla käsittämään vain vaaran ylärinteet.. Sompasen länsi-, pohjois- ja itärinteille kalliopaljastuma-alueen alapuolelle

Pallistaja on kalottivaara, jonka rantakerrostumat ovat syntyneet mannerjäätikön reunan peräännyttyä Pellon alueelta viimeisen sulamisvaiheen yhteydessä noin 10 100 vuotta

Tänä aikana aallokko huuhtoi drumliinin rinteitä ja kuljetti irrottamaansa ainesta sekä selänteen alarinteille että selänteen rinteitä myöten sen

Ancylusjärven ylin ranta sijaitsee Ranuan luoteisosassa noin 215 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella (Saarnisto 1981), joten Rahaselän laki (185 m mpy.) oli tuolloin noin 30

Lempaisen rantakerrostumat hahmottuvat puuston ollessa hakattuna kohtalaisesti naapurivaaroilta, mutta puuston kasvaessa täysmittaan rantakerrostumat peittyvät

Vallien vaaran ylärinteen puoleiset rinteet ovat matalia ja loivia, joten paikoin rantavallit muodostavatkin matalia terassimaisia portaita vaaran rinteelle.. Rantavallien alarinteen

Muut alueen lohkareikot ovat puustoisia ja niiden kivien välissä on tavallisesti metsäsammalia tai kivitierasammalta sekä reunoilla sianpuolaa.. Pieskänjupukan itäpuolella

Ancylusjärven ylin ranta sijaitsee Rovaniemen alueella noin 215 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella (Saarnisto 1981), joten Kampsavaaran laki (198 m mpy.) oli tuolloin noin