TUU-13-158
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT
Natura 2000 -alue Tuura -alue
0 500m
2499000
2499000
2500000
2500000
2501000
2501000
7382000 7382000
7383000 7383000
7384000 7384000
7385000 7385000
7386000 7386000
LEMPAINEN
Tietokantatunnus: TUU-13-158
Pinta-ala: 34,3
Korkeus: 213
Alueen suhteellinen korkeus: 89
Geologia
Lempaisen muodostuma on heikosti kehittyneen kalottivaaran kaakkoisrinteelle kerrostunut rantakerrostuma.
Mannerjäätikön reunan peräännyttyä Pellon alueelta noin 10 100 vuotta sitten (Johansson ym. 2005) alue jäi Itämeren Ancylusjärveksi nimetyn vaiheen peittoon. Ancylusjärven ylin ranta sijaitsee Juoksengin alueella noin 205 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella (Saarnisto 1981). Lempaisen laesta (275 m mpy.) muodostui Ancylusjärveen noin 85 hehtaarin suuruinen saari, jonka kallioperää peitti huuhtoutumaton moreenikerros. Saari sijaitsi laajan, aina Saksan pohjoisosiin ulottuvan ulapan pohjoisreunalla, mutta sen edessä oli laaja suojaava saaristo. Lempaiselle syntyi ylimmän rannan tasoon vain hajanaisten huuhtoutumiskivikoiden vyöhyke, joka on parhaiten kehittynyt vaaran kaakkoisrinteellä, koska aallokko pääsi kaakkoistuulilla huuhtomaan voimakkaimmin vaaran rinteitä.
Kaakkoisrinteen yläosan jyrkimmillä kohdin on myös pienialaisia kalliopaljastumia. Huuhtoutumiskivikoiden kivet ja lohkareet ovat melko kulmikkaita, terävimmät särmät ovat kuitenkin pyöristyneitä, kivilajiltaan pääosin paikallista graniittia (DigiKP 200). Maankohoamisen seurauksena vaara kohosi vähitellen vedestä ja aallokon voima laantui. Se kuitenkin huuhtoi vaaran rinteiden moreenipeitettä ja kerrosti irrottamansa soran ja hiekan vaaran alemmille rinteille.
Muodostuman yläosan rinne on kohtalaisen jyrkkä ja sille on syntynyt sarja heikosti kehittyneitä rantatörmiä, jotka näkyvät vaaran rinteellä hyvin heikkoina portaina. Muodostuman alaosassa noin 150 metrin korkeustason alapuolella rinne loivenee ja se muodostaa loivahkosti alarinteeseen viettävän tasanteen, jossa aines on soraista hiekkaa ja hiekkaa. Lisäksi muodostuman alarinteeseen suolle on kerrostunut hiekkainen niemeke.
Biologia
Alueella ei ole tehty kasvillisuusinventointia. Itärinteen kallio on puuston varjostama ja metsät palstoittain hakattuja harvapuustoisia männiköitä ja puolittain vanhempia männiköitä (Suomen maanpeite 2006, ilmakuva). Sekapuuna kasvaa kuusta ja koivua.
Maisema ja muut arvot
Lempaisen rantakerrostumat hahmottuvat puuston ollessa hakattuna kohtalaisesti naapurivaaroilta, mutta puuston kasvaessa täysmittaan rantakerrostumat peittyvät näkymättömiin. Muodostuman yläosasta avautuu hakattuna kaunis mutta puuston kasvaessa peittyvä vaaramaisema itään ja eteläkaakkoon. Kaakkoon avautuu laaksonäkymä, joskin kaukana taustalla näkyy vaaroja. Ylimmän rannan tasossa olevat kalliopaljastumat ja huuhtoutumiskivikko yhdessä ylärinteen heikon portaittaisuuden ja alarinteen loivasti viettävän soraisen hiekkatasanteen ja -ulokkeen kanssa luovat hieman monimuotoisuutta muodostuman sisäiseen maisemaan. Muodostuma sijaitsee Tornionjoen ja Muonionjoen vesistön Natura-alueella (FI1301912).
Sijainti: Lempaisen muodostuma sijaitsee Pellon kunnan eteläosassa noin kuusi kilometriä Juoksengista kaakkoon.
ha
m m mpy.
Muodostuma: Rantakerrostuma
Arvoluokka: 4
Muodon suhteellinen korkeus: 89 m
Karttalehti:
Kirjallisuus:
Pello
2614 11 2632 02
DigiKP 200 Bedrock of Finland - DigiKP 200. GTK. Version 1,0. Accessed 16.03.2010 http://www.geo.fi/en/bedrock.html.
Johansson, P. (ed.) & Kujansuu, R. (ed.); Eriksson, B., Grönlund, T., Kejonen, A., Maunu, M., Mäkinen, K., Saarnisto, M., Virtanen, K. & Väisänen, U. 2005. Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1:400 000 selitys.
Summary: Quaternary deposits of northern Finland - explanation to the maps of Quaternary deposits 1:400 000.
Geologian tukimuskeskus. Espoo. 236 p.
Saarnisto, M. 1981 Holocene emergence history and stratigraphy in the area north of the Gulf of Bothnia. Annales Academiae Scientiarum Fennicae. Series A. III. Geologica - Geographica 130. 42 p.
Suomen maanpeite 2006. CLC2006 maankäyttö/maanpeite - tulkittu sateliittikuva-aineisto. Suomen ympäristökeskus.
