• Ei tuloksia

Kohdekuvaus: TUU-13-158: Lempainen (Pello). Liite julkaisuun Valtakunnallisesti arvokkaat tuuli- ja rantamuodostumat. Suomen ympäristö 32/2011

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Kohdekuvaus: TUU-13-158: Lempainen (Pello). Liite julkaisuun Valtakunnallisesti arvokkaat tuuli- ja rantamuodostumat. Suomen ympäristö 32/2011"

Copied!
2
0
0

Kokoteksti

(1)

TUU-13-158

Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus

ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT

Natura 2000 -alue Tuura -alue

0 500m

2499000

2499000

2500000

2500000

2501000

2501000

7382000 7382000

7383000 7383000

7384000 7384000

7385000 7385000

7386000 7386000

(2)

LEMPAINEN

Tietokantatunnus: TUU-13-158

Pinta-ala: 34,3

Korkeus: 213

Alueen suhteellinen korkeus: 89

Geologia

Lempaisen muodostuma on heikosti kehittyneen kalottivaaran kaakkoisrinteelle kerrostunut rantakerrostuma.

Mannerjäätikön reunan peräännyttyä Pellon alueelta noin 10 100 vuotta sitten (Johansson ym. 2005) alue jäi Itämeren Ancylusjärveksi nimetyn vaiheen peittoon. Ancylusjärven ylin ranta sijaitsee Juoksengin alueella noin 205 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella (Saarnisto 1981). Lempaisen laesta (275 m mpy.) muodostui Ancylusjärveen noin 85 hehtaarin suuruinen saari, jonka kallioperää peitti huuhtoutumaton moreenikerros. Saari sijaitsi laajan, aina Saksan pohjoisosiin ulottuvan ulapan pohjoisreunalla, mutta sen edessä oli laaja suojaava saaristo. Lempaiselle syntyi ylimmän rannan tasoon vain hajanaisten huuhtoutumiskivikoiden vyöhyke, joka on parhaiten kehittynyt vaaran kaakkoisrinteellä, koska aallokko pääsi kaakkoistuulilla huuhtomaan voimakkaimmin vaaran rinteitä.

Kaakkoisrinteen yläosan jyrkimmillä kohdin on myös pienialaisia kalliopaljastumia. Huuhtoutumiskivikoiden kivet ja lohkareet ovat melko kulmikkaita, terävimmät särmät ovat kuitenkin pyöristyneitä, kivilajiltaan pääosin paikallista graniittia (DigiKP 200). Maankohoamisen seurauksena vaara kohosi vähitellen vedestä ja aallokon voima laantui. Se kuitenkin huuhtoi vaaran rinteiden moreenipeitettä ja kerrosti irrottamansa soran ja hiekan vaaran alemmille rinteille.

Muodostuman yläosan rinne on kohtalaisen jyrkkä ja sille on syntynyt sarja heikosti kehittyneitä rantatörmiä, jotka näkyvät vaaran rinteellä hyvin heikkoina portaina. Muodostuman alaosassa noin 150 metrin korkeustason alapuolella rinne loivenee ja se muodostaa loivahkosti alarinteeseen viettävän tasanteen, jossa aines on soraista hiekkaa ja hiekkaa. Lisäksi muodostuman alarinteeseen suolle on kerrostunut hiekkainen niemeke.

Biologia

Alueella ei ole tehty kasvillisuusinventointia. Itärinteen kallio on puuston varjostama ja metsät palstoittain hakattuja harvapuustoisia männiköitä ja puolittain vanhempia männiköitä (Suomen maanpeite 2006, ilmakuva). Sekapuuna kasvaa kuusta ja koivua.

Maisema ja muut arvot

Lempaisen rantakerrostumat hahmottuvat puuston ollessa hakattuna kohtalaisesti naapurivaaroilta, mutta puuston kasvaessa täysmittaan rantakerrostumat peittyvät näkymättömiin. Muodostuman yläosasta avautuu hakattuna kaunis mutta puuston kasvaessa peittyvä vaaramaisema itään ja eteläkaakkoon. Kaakkoon avautuu laaksonäkymä, joskin kaukana taustalla näkyy vaaroja. Ylimmän rannan tasossa olevat kalliopaljastumat ja huuhtoutumiskivikko yhdessä ylärinteen heikon portaittaisuuden ja alarinteen loivasti viettävän soraisen hiekkatasanteen ja -ulokkeen kanssa luovat hieman monimuotoisuutta muodostuman sisäiseen maisemaan. Muodostuma sijaitsee Tornionjoen ja Muonionjoen vesistön Natura-alueella (FI1301912).

Sijainti: Lempaisen muodostuma sijaitsee Pellon kunnan eteläosassa noin kuusi kilometriä Juoksengista kaakkoon.

ha

m m mpy.

Muodostuma: Rantakerrostuma

Arvoluokka: 4

Muodon suhteellinen korkeus: 89 m

Karttalehti:

Kirjallisuus:

Pello

2614 11 2632 02

DigiKP 200 Bedrock of Finland - DigiKP 200. GTK. Version 1,0. Accessed 16.03.2010 http://www.geo.fi/en/bedrock.html.

Johansson, P. (ed.) & Kujansuu, R. (ed.); Eriksson, B., Grönlund, T., Kejonen, A., Maunu, M., Mäkinen, K., Saarnisto, M., Virtanen, K. & Väisänen, U. 2005. Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1:400 000 selitys.

Summary: Quaternary deposits of northern Finland - explanation to the maps of Quaternary deposits 1:400 000.

Geologian tukimuskeskus. Espoo. 236 p.

Saarnisto, M. 1981 Holocene emergence history and stratigraphy in the area north of the Gulf of Bothnia. Annales Academiae Scientiarum Fennicae. Series A. III. Geologica - Geographica 130. 42 p.

Suomen maanpeite 2006. CLC2006 maankäyttö/maanpeite - tulkittu sateliittikuva-aineisto. Suomen ympäristökeskus.

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Kasvipeitteen rikkoonnuttua poluilta tuuli on päässyt pureutumaan korkeimpien dyynien lakialueille sekä vähitellen myös vastasivuille, jolloin kasvittomat alueet ovat

Aitavaaran rantakerrostuma edustaa Inarijärven merellisen vaiheen ylintä rantaa, joka sijaitsee Ivalon alueella 151,6 metrin ja Virtaniemessä Paatsjoen suulla 131 metrin

Kasvipeitteen rikkoonnuttua poluilta tuuli on päässyt pureutumaan korkeimpien dyynien lakialueille sekä vähitellen myös vastasivuille, jolloin kasvittomat alueet ovat

Siikavaarat (Tuore-Siikavaara ja Palo-Siikavaara) ovat kalottivaaroja, joiden rantakerrostumat ovat syntyneet mannerjäätikön reunan peräännyttyä Kolarin alueelta

Rantavallit koostuvat pääasiassa aallokon pyöristämistä kivistä, mutta lähellä ylimmän rannan tasoa rantavallit koostuvat suurista kivistä ja paikoin myös lohkareista..

Lehtoisimmat metsät jäävät kuitenkin rajauksen ulkopuolelle vaaran tyvelle Lakikuusikot ja kivikoiden väliin jäävät metsäpainanteet ovat enimmäkseen tuoreen kankaan

Laen tuntumassa vallit koostuvat kivistä ja muutamista lohkareista, mutta 170 metrin korkeustasolla olevat vallit koostuvat pääasiassa pienemmistä kivistä (ø 5 - 10 cm) ja

Yhtenäisimmät kivikot ulottuvat vaaran laelta etelärinteellä aina noin 80 metrin korkeustasolle saakka ja länsirinteellä 75 metrin korkeustasolle saakka.. Aallokon