• Ei tuloksia

Kohdekuvaus: TUU-13-149: Laitilanvaara (Tornio). Liite julkaisuun Valtakunnallisesti arvokkaat tuuli- ja rantamuodostumat. Suomen ympäristö 32/2011

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Kohdekuvaus: TUU-13-149: Laitilanvaara (Tornio). Liite julkaisuun Valtakunnallisesti arvokkaat tuuli- ja rantamuodostumat. Suomen ympäristö 32/2011"

Copied!
3
0
0

Kokoteksti

(1)

TUU-13-149

2516000

2516000

2517000

2517000

2518000

2518000

7335000 7335000

7336000 7336000

7337000 7337000

7338000 7338000

7339000 7339000

Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus

ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT

Natura 2000 -alue Tuura -alue

0 500m

(2)

LAITILANVAARA

Tietokantatunnus: TUU-13-149

Pinta-ala: 150,1

Korkeus: 88

Alueen suhteellinen korkeus: 33

Geologia

Laitilanvaara peittyi mannerjäätikön reunan peräännyttyä alueelta viimeisen sulamisvaiheen yhteydessä noin 10 100 vuotta sitten muinaisen Itämeren Ancylusjärveksi nimetyn vaiheen peittoon (Johansson ym. 2005). Maankohoamisen seurauksena vaaran 88 metrin korkeustasolla sijaitseva laki paljastui muinaisen Itämeren peitosta noin 7 800 vuotta sitten Ancylusjärvivaiheen päättyessä ja Litorinamerivaiheen alkaessa. Laitilanvaara sijaitsi laajan ulapan

pohjoisreunalla alttiina myrskyjen synnyttämän aallokon huuhtomiselle. Aallokon kulutus oli voimakkainta vaaran laella ja loivahkolla ylärinteellä, jonne muodostui rantakivikkoja. Yhtenäisin kehittynyt rantakivikko sijaitsee vaaran laella ja lounaisrinteellä. Vaaran koillis- ja pohjoisrinteellä on heikosti kehittyneitä hajanaisempia

huuhtoutumiskivikoita vaaran laen ja 75 metrin korkeustason välisellä korkeusvyöhykkeellä. Vaaran itä- ja etelärinteellä on aallokon paljaaksi huuhtomia kvartsiittikallioita (Perttunen 1972) 60-85 metrin välisellä korkeusvyöhykkeellä. Sora ja hiekka kerrostuivat kivikon alapuolelle loivasti rinteenmyötäisesti viettäviksi kerroksiksi.

Aallokko kasasi huuhtomaansa ainesta vaaran ylärinteille mataliksi rannan suuntaisiksi selänteiksi eli rantavalleiksi, joita talven jäät kohottivat työntämällä niitä vaaran rinnettä vasten. Kehittyneimmät rantavallit ovat suuntautuneet vaaran laen ja rinteen suuntauksen mukaisesti lounaasta koilliseen. Ylärinteen rantavallit koostuvat aallokon pyöristämistä kivistä ja muutamista lohkareista, mutta alempana rinteellä on myös sorasta muodostuneita matalia kasvillisuuden peittämiä valleja. Rantavallien korkeus on tavallisesti noin 0,5-1,0 metriä. Niiden vaaran puoleiset rinteet ovat yleensä matalampia ja loivempia kuin ulapan puoleiset länsiluoteiset rinteet. Koska rantakivikot ovat huuhtoutuneet pääasiassa mannerjäätikön kuljettamasta moreenista, alueella on myös muita kivilajeja kuin vain paikallista kvartsiittia.

Biologia

Laitilanvaara on kasvillisuudeltaan varsin vaatimaton alue, jonka kvartsiittikallioilla ja laajoissa

kivikoissa–lohkareikoissa vallitsevat tavalliset karun alustan lajit. Harva puustoisilla kalliopinnoilla ja kivikoissa kasvavat runsaimpina karttajäkälät, napajäkälät, kaarrekarve sekä paikoin myös sysiruskokarve. Laakeilla pinnoilla on jonkin verran kulunutta poronjäkälikköä ja variksenmarja-puolukkavarvikoita. Lohkareikoissa, kivien väleissä on sammalikkoja, joita muodostavat mm. metsänpohjan sammalet, isokorallisammal ja kangaskarhunsammal.

Varsinaisten kalliojyrkänteiden puuttuessa kalliokasvillisuus jää varsin yksipuoliseksi. Kivikoissa on joitakin yksittäisiä dolomiittilohkareita. Alueen metsät ovat miltei kokonaan tuoreen ja kuivahkon kankaan mäntytaimikoita.

Alarinteet ovat melko avaraa hiekkapohjaista männikkökangasta. Kivikossa on useita, ilmeisesti muinaishistoriallisia enimmillään 1,5 m syviä ja 3 m leveitä kuoppia.

Maisema ja muut arvot

Laitilanvaara hahmottuu lähiympäristöstä metsäisenä vaarana ja rantakivikot jäävät puuston peittoon. Vaaran laelta ja ylärinteen avoimilta rantakivikoilta avautuu länteen kohtalainen metsämaisema. Laitilanvaaran rinteiden rantavallit sekä sora-, hiekka- ja moreenialueiden vaihtelu lisäävät muodostuman sisäisen maiseman monimuotoisuutta.

Valtakunnallisesti arvokas Laitilanvaaran kallioalue (KAO120007) sijaitsee muodostuman alueella. Noin 600 metriä muodostuman eteläpuolella on Sattavuoman Natura-alue (FI1301902) ja soidensuojelualue (SSO120493).

Sijainti: Laitilanvaaran muodostuma sijaitsee Tornion koillisosassa, noin viisi kilometriä Sattajärveltä luoteeseen.

ha

m m mpy.

Muodostuma: Rantakerrostuma

Arvoluokka: 4

Muodon suhteellinen korkeus: 33 m

Karttalehti:

Kirjallisuus:

Tornio

2542 06

Johansson, P. (ed.) & Kujansuu, R. (ed.); Eriksson, B., Grönlund, T., Kejonen, A., Maunu, M., Mäkinen, K., Saarnisto, M., Virtanen, K. & Väisänen, U. 2005. Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1:400 000 selitys.

Summary: Quaternary deposits of northern Finland - explanation to the maps of Quaternary deposits 1:400 000.

Geologian tukimuskeskus. Espoo. 236 p.

Perttunen, V. 1972. Karunki. Kallioperäkartta 1 : 100 000, 2542+2524. Geologian tutkimuskeskus.

(3)

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Ensin kerrostuivat vaaran ylärinteelle lohkareet ja kivet, sitten niiden alapuolelle sora ja viimeisenä vaaran alarinteeseen hiekat.. Aallokko kasasi ainesta mataliksi

Ancylusjärven ylin ranta sijaitsee Ranuan luoteisosassa noin 215 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella (Saarnisto 1981), joten Rahaselän laki (185 m mpy.) oli tuolloin noin 30

Lempaisen rantakerrostumat hahmottuvat puuston ollessa hakattuna kohtalaisesti naapurivaaroilta, mutta puuston kasvaessa täysmittaan rantakerrostumat peittyvät

Vallien vaaran ylärinteen puoleiset rinteet ovat matalia ja loivia, joten paikoin rantavallit muodostavatkin matalia terassimaisia portaita vaaran rinteelle.. Rantavallien alarinteen

Muut alueen lohkareikot ovat puustoisia ja niiden kivien välissä on tavallisesti metsäsammalia tai kivitierasammalta sekä reunoilla sianpuolaa.. Pieskänjupukan itäpuolella

Ancylusjärven ylin ranta sijaitsee Rovaniemen alueella noin 215 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella (Saarnisto 1981), joten Kampsavaaran laki (198 m mpy.) oli tuolloin noin

Rantavallit ovat heikosti tai kohtalaisen kehittyneitä, noin 0,5-1,5 metrin korkuisia ja kohoavat loivasti muodostuman lounaisosasta koilliseen.. Rantavallien aines on

Sen alapuolella vaaran pohjoisrinteellä on noin 199 metrin korkeustasolla matala, osittain kasvillisuuden peittämä alle puolen metrin korkuinen rantavalli, jossa kiviaines