TUU-13-149
2516000
2516000
2517000
2517000
2518000
2518000
7335000 7335000
7336000 7336000
7337000 7337000
7338000 7338000
7339000 7339000
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT
Natura 2000 -alue Tuura -alue
0 500m
LAITILANVAARA
Tietokantatunnus: TUU-13-149
Pinta-ala: 150,1
Korkeus: 88
Alueen suhteellinen korkeus: 33
Geologia
Laitilanvaara peittyi mannerjäätikön reunan peräännyttyä alueelta viimeisen sulamisvaiheen yhteydessä noin 10 100 vuotta sitten muinaisen Itämeren Ancylusjärveksi nimetyn vaiheen peittoon (Johansson ym. 2005). Maankohoamisen seurauksena vaaran 88 metrin korkeustasolla sijaitseva laki paljastui muinaisen Itämeren peitosta noin 7 800 vuotta sitten Ancylusjärvivaiheen päättyessä ja Litorinamerivaiheen alkaessa. Laitilanvaara sijaitsi laajan ulapan
pohjoisreunalla alttiina myrskyjen synnyttämän aallokon huuhtomiselle. Aallokon kulutus oli voimakkainta vaaran laella ja loivahkolla ylärinteellä, jonne muodostui rantakivikkoja. Yhtenäisin kehittynyt rantakivikko sijaitsee vaaran laella ja lounaisrinteellä. Vaaran koillis- ja pohjoisrinteellä on heikosti kehittyneitä hajanaisempia
huuhtoutumiskivikoita vaaran laen ja 75 metrin korkeustason välisellä korkeusvyöhykkeellä. Vaaran itä- ja etelärinteellä on aallokon paljaaksi huuhtomia kvartsiittikallioita (Perttunen 1972) 60-85 metrin välisellä korkeusvyöhykkeellä. Sora ja hiekka kerrostuivat kivikon alapuolelle loivasti rinteenmyötäisesti viettäviksi kerroksiksi.
Aallokko kasasi huuhtomaansa ainesta vaaran ylärinteille mataliksi rannan suuntaisiksi selänteiksi eli rantavalleiksi, joita talven jäät kohottivat työntämällä niitä vaaran rinnettä vasten. Kehittyneimmät rantavallit ovat suuntautuneet vaaran laen ja rinteen suuntauksen mukaisesti lounaasta koilliseen. Ylärinteen rantavallit koostuvat aallokon pyöristämistä kivistä ja muutamista lohkareista, mutta alempana rinteellä on myös sorasta muodostuneita matalia kasvillisuuden peittämiä valleja. Rantavallien korkeus on tavallisesti noin 0,5-1,0 metriä. Niiden vaaran puoleiset rinteet ovat yleensä matalampia ja loivempia kuin ulapan puoleiset länsiluoteiset rinteet. Koska rantakivikot ovat huuhtoutuneet pääasiassa mannerjäätikön kuljettamasta moreenista, alueella on myös muita kivilajeja kuin vain paikallista kvartsiittia.
Biologia
Laitilanvaara on kasvillisuudeltaan varsin vaatimaton alue, jonka kvartsiittikallioilla ja laajoissa
kivikoissa–lohkareikoissa vallitsevat tavalliset karun alustan lajit. Harva puustoisilla kalliopinnoilla ja kivikoissa kasvavat runsaimpina karttajäkälät, napajäkälät, kaarrekarve sekä paikoin myös sysiruskokarve. Laakeilla pinnoilla on jonkin verran kulunutta poronjäkälikköä ja variksenmarja-puolukkavarvikoita. Lohkareikoissa, kivien väleissä on sammalikkoja, joita muodostavat mm. metsänpohjan sammalet, isokorallisammal ja kangaskarhunsammal.
Varsinaisten kalliojyrkänteiden puuttuessa kalliokasvillisuus jää varsin yksipuoliseksi. Kivikoissa on joitakin yksittäisiä dolomiittilohkareita. Alueen metsät ovat miltei kokonaan tuoreen ja kuivahkon kankaan mäntytaimikoita.
Alarinteet ovat melko avaraa hiekkapohjaista männikkökangasta. Kivikossa on useita, ilmeisesti muinaishistoriallisia enimmillään 1,5 m syviä ja 3 m leveitä kuoppia.
Maisema ja muut arvot
Laitilanvaara hahmottuu lähiympäristöstä metsäisenä vaarana ja rantakivikot jäävät puuston peittoon. Vaaran laelta ja ylärinteen avoimilta rantakivikoilta avautuu länteen kohtalainen metsämaisema. Laitilanvaaran rinteiden rantavallit sekä sora-, hiekka- ja moreenialueiden vaihtelu lisäävät muodostuman sisäisen maiseman monimuotoisuutta.
Valtakunnallisesti arvokas Laitilanvaaran kallioalue (KAO120007) sijaitsee muodostuman alueella. Noin 600 metriä muodostuman eteläpuolella on Sattavuoman Natura-alue (FI1301902) ja soidensuojelualue (SSO120493).
Sijainti: Laitilanvaaran muodostuma sijaitsee Tornion koillisosassa, noin viisi kilometriä Sattajärveltä luoteeseen.
ha
m m mpy.
Muodostuma: Rantakerrostuma
Arvoluokka: 4
Muodon suhteellinen korkeus: 33 m
Karttalehti:
Kirjallisuus:
Tornio
2542 06
Johansson, P. (ed.) & Kujansuu, R. (ed.); Eriksson, B., Grönlund, T., Kejonen, A., Maunu, M., Mäkinen, K., Saarnisto, M., Virtanen, K. & Väisänen, U. 2005. Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1:400 000 selitys.
Summary: Quaternary deposits of northern Finland - explanation to the maps of Quaternary deposits 1:400 000.
Geologian tukimuskeskus. Espoo. 236 p.
Perttunen, V. 1972. Karunki. Kallioperäkartta 1 : 100 000, 2542+2524. Geologian tutkimuskeskus.
