TUU-13-124
3465000
3465000
3466000
3466000
3467000
3467000
7358000 7358000
7359000 7359000
7360000 7360000
7361000 7361000
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT
Natura 2000 -alue Tuura -alue
0 500m
KAMPSAVAARA
Tietokantatunnus: TUU-13-124
Pinta-ala: 93,8
Korkeus: 198
Alueen suhteellinen korkeus: 48
Geologia
Kampsavaaran rantakerrostuma syntyi mannerjäätikön reunan peräännyttyä alueelta viimeisen sulamisvaiheen yhteydessä noin 10 400 vuotta sitten (Johansson ym. 2005), kun alue peittyi Itämeren Ancylusjärveksi nimetyn vaiheen peittoon. Ancylusjärven ylin ranta sijaitsee Rovaniemen alueella noin 215 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella (Saarnisto 1981), joten Kampsavaaran laki (198 m mpy.) oli tuolloin noin 20 metrin syvyydessä.
Maankohoamisen seurauksena vaaran laki paljastui Ancylusjärven peitosta noin 10 000 vuotta sitten (Saarnisto 2005).
Kampsavaara sijaitsi laajan aina Saksan pohjoisosiin ulottuneen ulapan pohjoisreunalla alttiina kovien myrskyjen synnyttämän aallokon huuhtomiselle. Aallokon kulutus oli voimakkainta vaaran lounaisrinteen yläosassa, ja loivahkolle ylärinteelle muodostui yhtenäisiä rantakivikkoja 170-190 metrin korkeustasolle. Vaaran lounaisrinteellä on aallokon paljaaksi huuhtomia kallioita 175-190 metrin välisellä korkeusvyöhykkeellä.
Aallokko kasasi huuhtomaansa ainesta vaaran ylärinteille mataliksi rannan suuntaisiksi selänteiksi eli rantavalleiksi, joita talven jäät kohottivat työntämällä niitä vaaran rinnettä vasten. Rantavallit ovat suuntautuneet rinteen suuntauksen mukaisesti, lounaisrinteen laajemmilla rantakivikoilla kaakosta luoteeseen. Laen tuntumassa vallit koostuvat
halkaisijaltaan pääosin alle puolen metrin kokoisista lohkareista, mutta alempana vallit koostuvat noin 10-30 cm kokoisista kivistä ja lohkareista. Vaaran ylärinteen rantavallit ovat heikosti kehittyneitä johtuen niiden isosta kivikoosta, mutta alemmilla rinteillä ne ovat kehittyneitä. Rantavallien korkeus on tavallisesti noin 0,5-1,0 metriä.
Niiden vaaran puoleiset rinteet ovat yleensä matalampia ja loivempia kuin ulapan puoleiset kaakkoisrinteet.
Korkeampien vallien välissä on myös matalampia valleja. Rantakivikot koostuvat pääasiassa muodostuman alla olevasta paikallisesta kivilajista eli kvartsiitista. Koska osa kivistä on peräisin jäätikön kuljettamasta moreenista, on muodostumassa myös jäätikön kauempaa länsiluoteesta paikalle kuljettamaa kiviainesta. Alimmat rantavallit ovat kasvillisuuden peittämiä.
Biologia
Alueella ei ole tehty kasvillisuusinventointia. Laen avointa kivikkoa reunustavat harvapuustoiset kalliometsät ja laajalti männiköt. Alueella on myös puuston varjostamia kivikoita ja pieniä jyrkänteitä. (Suomen maanpeite 2006, ilmakuva). Männiköissä kasvaa myös jonkin verran koivua ja jokunen kuusi. Kalliopaljastuma-alueilla ja
rantakivikolla on lähinnä yksittäisiä puita. Rantakivikon alapuolella olevilla rantahiekoilla ja moreenialueilla kasvaa tuoretta kangasmetsää.
Maisema ja muut arvot
Kampsavaara hahmottuu lähiympäristöstä metsäisenä vaarana, mutta rantakivikot jäävät puuston peittoon. Vaaran laelta ja ylärinteen avoimilta rantakivikoilta avautuu länteen ja lounaaseen kohtalainen metsämaisema. Lumivaaran rinteiden rantavallit sekä sora-, hiekka- ja moreenialueiden vaihtelu lisäävät muodostuman sisäisen maiseman monimuotoisuutta. Muodostuman eteläpuolella on Narkauksen-Katiskon lehtojen Natura-alueita (FI1301313).
Sijainti: Kampsavaaran muodostuma sijaitsee Rovaniemen kaakkoisosassa, noin seitsemän kilometriä Narkauksesta koilliseen.
ha
m m mpy.
Muodostuma: Rantakerrostuma
Arvoluokka: 4
Muodon suhteellinen korkeus: 48 m
Karttalehti:
Kirjallisuus:
Rovaniemi
3613 02 3613 03
Johansson, P. (toim.) & Kujansuu, R. (toim.); Eriksson, B., Grönlund, T., Kejonen, A., Maunu, M., Mäkinen, K., Saarnisto, M., Virtanen, K. & Väisänen, U. 2005. Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1:400 000 selitys.
Summary: Quaternary deposits of northern Finland - explanation to the maps of Quaternary deposits 1:400 000.
Geologian tukimuskeskus. Espoo. 236 p.
Saarnisto, M. 1981 Holocene emergence history and stratigraphy in the area north of the Gulf of Bothnia. Annales Academiae Scientiarum Fennicae. Series A. III. Geologica - Geographica 130. 42 p.
Saarnisto, M. 2005. Rannansiirtyminen ja maankohoaminen, Itämeren vaiheet ja jokien kehitys. Teoksessa:
Johansson, P. & Kujansuu, R. (toim.). Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1:400 000 selitys. Geologian tutkimuskeskus, Espoo. 164-171.
Suomen maanpeite 2006. CLC2006 maankäyttö/maanpeite - tulkittu sateliittikuva-aineisto. Suomen ympäristökeskus.
