TUU-13-117
3484000
3484000
3485000
3485000
3486000
3486000
7310000 7310000
7311000 7311000
7312000 7312000
7313000 7313000
7314000 7314000
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT
Natura 2000 -alue Tuura -alue
0 500m
KUIVA LUOLAVAARA
Tietokantatunnus: TUU-13-117
Pinta-ala: 88,6
Korkeus: 196
Alueen suhteellinen korkeus: 36
Geologia
Kuiva Luolavaaran rantakerrostuma syntyi mannerjäätikön reunan peräännyttyä alueelta viimeisen sulamisvaiheen yhteydessä noin 10 500 vuotta sitten (Johansson ym. 2005), kun alue jäi Itämeren Ancylusjärveksi nimetyn vaiheen peittoon. Ancylusjärven ylin ranta sijaitsee Ranuan keskiosassa noin 215 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella (Eronen 1992), joten Kuiva Luolavaaran laki (196 m mpy.) oli tuolloin noin 20 metrin syvyydessä. Maankohoamisen seurauksena vaaran laki paljastui Ancylusjärven peitosta noin 10 000 vuotta sitten. Se sijaitsi laajan aina Saksan pohjoisosiin ulottuneen ulapan pohjoisreunalla alttiina kovien myrskyjen synnyttämän aallokon huuhtomiselle.
Aallokon kulutus oli voimakkainta vaaran laella, josta se huuhtoi lakea peittäneen ohuen moreenikerroksen lähes kokonaan pois. Vaaran laen keski- ja länsiosat ovat pääasiassa kalliopaljastuma-aluetta. Vaaran itäreunalla
sijaitsevalle laen korkeimmalle kohdalle ja itärinteen yläosaan 185 metrin korkeustason yläpuolelle aallokko kerrosti rantakivikkoa. Sen alapuolelle kerrostui soraista hiekkaa ja alarinteille hiekkaa ja paikoin hietaa.
Aallokko kasasi huuhtomaansa vaaran laen kivikkoa mataliksi rannan suuntaisiksi selänteiksi eli rantavalleiksi, joita talven jäät kohottivat työntämällä niitä vaaran rinnettä vasten. Muodostumalla on kymmenkunta rantavallia, jotka ovat suuntautuneet laen ja rinteen suuntauksen mukaisesti lounaasta kaarenmuotoisesti pohjoiseen. Maankohoamisen seurauksena vaaran rinteeseen syntyi porrasmainen sarja allekkaisia loivasti viettäviä terassimaisia tasanteita, joiden ulkoreunalla on yleensä matala rantavalli. Rantavallit koostuvat halkaisijaltaan pääasiassa noin 20-40 cm kokoisista kivistä ja lohkareista, joiden kivilaji on paikallista graniittigneissiä (tonaliittista migmatiittia, DigiKP 200). Paikoin rantavalleissa on myös pienempiä kiviä. Kivet ja lohkareet ovat melko pyöristyneitä. Koska osa kivistä on peräisin jäätikön kuljettamasta moreenista, on muodostumassa myös jäätikön kauempaa länsiluoteesta paikalle kuljettamaa kiviainesta. Kivikon alapuolella on muutamia terassimaisia soraisesta hiekasta kerrostunutta rantavalleja, jotka ovat kasvillisuuden peittämiä.
Biologia
Itärinteen avoin muinaisrantakivikko on karttajäkälävaltainen. Kivien koloissa kasvaa kivitierasammalta,
louhikkosammalta, poronjäkäliä, torvijäkäliä, isohirvenjäkälää, tinajäkäliä ja niukasti lapalumijäkälää. Sivupinnoilla ja päällä kasvaa rupijäkälien ohella napajäkäliä ja kulmia kirjoo jonkin verran kaarrekarve. Metsäreunassa kivikkoon tunkee puolivarjolajeja kuten karhunsammalia, kivikynsisammalta ja korallisammalta. Kivikkoa ympäröi joka puolelta kasvatusmännikkö ja kivikossa on myös muutama parin vanhemman koivun, männyn tai pihlajapensaan muodostama puusaareke. Itäosassa kivikoon on kasattu muutamia kekoja ja tehty myös pieniä monttuja rantavalleihin.
Kalliopaljastumia luonnehtivat karttajäkälät, napajäkälät, matalaksi kalutut poronjäkäliköt sekä kivitierasammal, kalliokarstasammal, karhunsammalet ja lampaannata. Kallioiden kulmia kirjoo kaarrekarve. Matalilla pystypinnoilla on myös karun alustan lajistoa, kuten torasammalia. Kallioiden reunoilla on puolukka-mustikka-
variksenmarjavarvikoita, paikoin myös kanervikoita ja rahkasammallaikkuja, joissa kasvaa juolukkaa ja vähän suopursua. Kalliopuusto on harvennettua kasvatusmännikköä. Alarinteillä männyn sekaan tulee jokin verran kuusta ja koivua.
Maisema ja muut arvot
Vaaran matalasta ja loivapiirteisestä muodosta johtuen se hahmottuu metsäisenä kohoumana lähimaastoon.
Rantakivikot hahmottuvat vasta muodostumalle saavuttaessa. Vaaran laen avoimilta rantakivikoilta avautuu ympäristöön metsämaisema mataline maastokohoumineen. Alueen rantakivikko ja sillä olevat rantavallit sekä sora-, hiekka- ja moreenialueiden vaihtelu lisäävät muodostuman sisäisen maiseman monimuotoisuutta. Muodostuma on valtakunnallisesti arvokas kalllioalue (KAO120153).
Sijainti: Kuiva Luolavaaran muodostuma sijaitsee Ranuan keskiosassa, noin kahdeksan kilometriä Ranuan keskustasta kaakkoon.
ha
m m mpy.
Muodostuma: Rantakerrostuma
Arvoluokka: 4
Muodon suhteellinen korkeus: 36 m
Karttalehti:
Kirjallisuus:
Ranua
3542 07 3542 10
DigiKP 200 Bedrock of Finland - DigiKP 200. GTK. Version 1,0. Accessed 16.03.2010 http://www.geo.fi/en/bedrock.html.
Eronen, M. 1992. Geologinen kehitys jääkauden lopussa ja sen jälkeen. Teoksessa: Suomen kartasto = Atlas över Finland = Atlas of Finland : vihko = häfte = folio 123-126 : geologia = geologi = geology. Helsinki:
Maanmittaushallitus : Suomen Maantieteellinen Seura, 14-18.
Johansson, P. (toim.) & Kujansuu, R. (toim.); Eriksson, B., Grönlund, T., Kejonen, A., Maunu, M., Mäkinen, K., Saarnisto, M., Virtanen, K. & Väisänen, U. 2005. Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1:400 000 selitys.
Summary: Quaternary deposits of northern Finland - explanation to the maps of Quaternary deposits 1:400 000.
Geologian tukimuskeskus. Espoo. 236 p.
