MOR-Y13-050
2528000
2528000
2529000
2529000
2530000
2530000
7343000 7343000
7344000 7344000
7345000 7345000
7346000 7346000
7347000 7347000
Mormi -alue Natura 2000 -alue
ARVOKKAAT MOREENIMUODOSTUMAT
0 500 m
Reunamoreenivalli
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus
Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 197/MYY/2005 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
SIHTUUNA TERVOLA
Tietokantatunnus: MOR-Y13-050 Muodostumatyyppi: Kumpumoreeni
Arvoluokka: 1 Karttalehti:2631 07 ja 2631 10 Alueen pinta-ala: 301,2 ha
Korkeus: 78 m mpy Alueen suhteellinen korkeus: 19 m Muodon suhteellinen korkeus: 8 m Moreenimuodostuman sijainti: Sihtuunan kumpumoreenikenttä sijaitsee Tervolan Lapinniemen
kylässä noin puolitoista kilometriä Sihtuunasta pohjoiseen.
Geologia
Sihtuunan kumpumoreenialue on Sihtuuna-moreenin tyyppipaikka (Aario et al. 1995). Alue sijaitsee
Sorvasvaaran eteläpuolella kaakkoon viettävässä maastossa, jonka pohjoisreuna sijaitsee 75 metrin ja eteläreuna noin 60 metrin korkeudella (mpy.). Koko kumpumoreenialue on noin kymmenen neliökilometrin laajuinen. Siitä on rajattu kohdealueeksi noin 2 x 2 kilometrin laajuinen alue. Alueella on hyvin kehittyneitä selänteitä ja kumpuja, jotka vaihtelevat lähes suuntautumattomista kummuista aina hyvin suuntautuneisiin lounas-koillinen suuntaisiin selänteisiin. Kumpumoreenit ovat syntyneet viimeisen jäätiköitymisvaiheen sulamisvaiheessa ja selänteiden suuntaus lounaasta koilliseen kuvastaa jäätikön reunan suuntaa alueella jäätikön
perääntymisvaiheessa. Moreenimuodostumat vaihtelevat matalista ja loivapiirteisistä kummuista hieman korkeampiin kumpareisiin ja selänteisiin. Niiden korkeus vaihtelee yleensä kolmesta viiteen metriin.
Korkeimmat kummut ja selänteet ovat noin kahdeksan metrin korkuisia. Selänteiden ja kumpujen rinteiden jyrkkyys vaihtelee runsaasti, mutta pääsääntöisesti rinteet ovat melko jyrkkiä. Monien kumpujen ja selänteiden alarinteet ovat paikoin hyvin jyrkkiä. Selänteiden pituus on yleensä useita satoja metrejä ja leveys muutamia kymmeniä metrejä (Aario et al. 1997). Pintalohkareisuus on laajoilla alueilla varsinkin rajatun alueen itäosassa runsas ja länsipäässä paikoin kohtalainen. Vaikkakin moreeniselänteiden ja -kumpareiden pinta on paikoin hyvin lohkareinen, niin niiden ydinosissa moreenikerrosten välissä on monin paikoin hiekkaa ja hietaa (Sarala 2005).
Mannerjäätikön reunan peräännyttyä alueelta viimeisen deglasiaation yhteydessä alue peittyi Itämeren Ancylusjärveksi nimetyn vaiheen peittoon. Ancylusjärvivaiheen ylin ranta sijaitsee Tervolan Vammavaaralla noin 219 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella, joten kumpumoreenialueen eteläosan moreenikumpujen laet olivat noin 154 metrin syvyydessä. Maankohoamisen seurauksena maasto kohosi vähitellen Itämeren
Litorinavaiheessa meren peitosta ja noin 7 100 vuotta sitten Sihtuunan kumpumoreenien laet paljastui Itämeren peitosta.
Biologia
Moreenialueella ei ole tehty kasvillisuusinventointia. Alueen keskellä on lähinnä harvapuustoista kangasta ja reunamilla sekametsiä (Syke:CLC2000-maankäyttö/maanpeite (25m)-aineisto). Puusto on männikköä, jossa kasvaa sekapuuna myös koivua. Suurimmat kumpareet ja selänteet on aurattu.
Maisema ja muut arvot
Alueen mataluudesta johtuen moreenikummut ja –selänteet hahmottuvat vain lähiympäristöstään metsäisinä kumpareina ja selänteinä. Vain alueen eteläreunassa avautuu kohtalainen suomaisema ympäröivälle suolle.
Alueen itäosista ei juurikaan avaudu minkäänlaista maisemaa lukuun ottamatta aivan korkeampia lakia, koska alue on sankan mäntytaimikon peitossa eikä harvennushakkuita ole suoritettu. Sisäinen maisema vaihtelee kumpareiden ja selänteiden vaihtelun mukaan, mikäli tiheä mäntytaimikko ei estä sen näkymistä. Alue on säilynyt kohtalaisen luonnonmukaisena maantien varressa olevia kuoppia ja suurimpien kumpareiden ja selänteiden aurausta lukuun ottamatta.
Kirjallisuutta
Aario, R., Peuraniemi, V. & Sarala, P. 1995. Sihtuuna moraine of Tervola, southern Lapland. Julkaisussa:
Klostermann, J. (toim.) International Union for Quaternary Research XIV International Congress, August 3-10, 1995, Freie Universität Berlin : abstracts. Terra nostra. Schriften der Alfred-Wegener-Stiftung 2/95, 3.
Aario, R., Peuraniemi, V. & Sarala, P. 1997. The Sihtuuna moraine at Tervola, southern Lapland. Sedimentary Geology 111. 135-145.
Sarala, P. 2005. Glacial morphology and dynamics with till geochemical exploration in the ribbed moraine area of Peräpohjola, Finnish Lapland. Espoo: Geological Survey of Finland. 141 p.
