TUU-13-147
2524000
2524000
2525000
2525000
2526000
2526000
2527000
2527000
2528000
2528000
7348000 7348000
7349000 7349000
7350000 7350000
Tuura -alue Natura 2000 -alue ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
0 500 m
SORVASVAARA
Tietokantatunnus: TUU-13-147
Pinta-ala: 476,7
Korkeus: 186
Alueen suhteellinen korkeus: 98
Geologia
Sorvasvaaran rantakerrostuma syntyi mannerjäätikön reunan peräännyttyä alueelta viimeisen sulamisvaiheen
yhteydessä noin 10 200 vuotta sitten, kun alue peittyi Itämeren Ancylusjärveksi nimetyn vaiheen peittoon (Johansson
& el. 2005). Ancylusjärven ylin ranta sijaitsee Tervolan luoteisosassa noin 215 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella (Saarnisto 1981), joten Sorvasvaaran laki (186 m mpy.) oli tuolloin noin 30 metrin syvyydessä (Saarnisto 2005). Maankohoamisen seurauksena vaaran laki paljastui Ancylusjärven peitosta noin 9 900 vuotta sitten (Saarnisto 2005) ja siitä muodostui saari. Se sijaitsi laajan aina Saksan pohjoisosiin ulottuneen ulapan pohjoisreunalla alttiina kovien myrskyjen synnyttämän aallokon huuhtomiselle. Aallokon kulutus oli voimakkainta vaaran laella ja loivalla moreenin peittämällä ylärinteellä, jolle muodostui laajoja rantakivikkoja vaaran laen ja 140 metrin väliselle korkeusvyöhykkeelle. Hajanaisia pienempiä rantakivikoita on alarinteessä vielä noin 120 metrin korkeustasolle saakka. Aallokon ylärinteeltä huuhtoma sora ja hiekka kerrostuivat kivikon alapuolelle ohueksi kerrokseksi.
Aallokko kasasi huuhtomaansa ainesta vaaran rinteille mataliksi rannan suuntaisiksi selänteiksi eli rantavalleiksi, joita talven jäät kohottivat työntämällä niitä vaaran rinnettä vasten. Rantavallit kiertävät lähes koko lakialueen ympäri.
Yhtenäisimmät rantavallialueet sijaitsevat vaaran etelä- ja länsirinteillä, joille syntyi maankohoamisen seurauksena sarja allekkaisia rantavalleja. Niiden vaaran puoleiset rinteet ovat yleensä matalampia ja loivempia kuin ulapan puoleiset kaakkois-, etelä- ja lounaisrinteet. Osa rantavalleista on terassimaisia loivasti alarinteeseen viettäviä, hieman rinteestä kohoavia tasanteita, jotka laskevat portaittain alarinteeseen. Rantavallien korkeus on tavallisesti noin 0,4-1,4 metriä. Rantavallien kivet ja lohkareet ovat halkaisijaltaan tavallisesti 0,1-0,4 metriä, mutta paikoin on kookkaampiakin lohkareita. Korkeampien vallien välissä on myös matalampia valleja, joissa aines on paikoin soraa.
Korkeammat vallit koostuvat yleensä hieman isommista kivistä kuin matalammat vallit. Samoin korkeampien rantavallien vaaranpuoleisilla rinteille on paikoin kerrostunut pienempiä kiviä tai soraa. Rantakivikot koostuvat pääasiassa muodostuman alla olevasta paikallisesta kivilajista eli kvartsiitista, jossa on muodostuman pohjoisreunalla paikoion myös dolomiittia kapeina välikerroksina (Perttunen 2002). Kvartsiitille tyypillisesti rantakivikolla on runsaasti laattamaisia kiviä. Koska osa kivistä on peräisin jäätikön kuljettamasta moreenista, kivien joukossa on myös jäätikön länsiluoteesta paikalle kuljettamaa kiviainesta (mm. kalkkipitoisia kiviä). Rantakivikon ja kalliopaljastumien alapuolella on soraisia ja hiekkaisia rantavalleja, jotka ovat kasvillisuuden peittämiä.
Biologia
Etelä- ja itärinteiden kvartsiitisissa kivikoissa valtalajeina ovat keltaiset karttajäkälät ja pohjoisessa yleinen
paasisuolikarve. Kivien välissä on niukasti kivitierasammalta tai ne ovat kasvittomia. Jäkälälajisto on monipuolinen mm. kalliokarvajäkälä, okahirvenjäkälä, louhikkotorvijäkälä ja melko runsaasti muita torvijäkäliä. Kivikon keskellä ja reunoilla on kilpikaarnaisia käkkärämäntyjä ja keloja sekä yksittäisiä koivuja ja kuusia. Kivikossa on myös
sianpuolasaarekkeita, joissa kasvaa matalaa katajapensasta. Pohjoisosan kivikot ovat metsäisempiä, harvakseltaan mäntyä ja koivua kasvavia, ja kivien välissä on tavallisia metsäsammalia.
Pohjois- ja etelärinteen kalliopaljastumilla on matalia kallioseinämiä. Niiden kasvillisuus on kvartsiittikallioilla karua ja muodostuu enimmäkseen kaarrekarpeesta ja karttajäkälistä. Pohjoisrinteen ravinteisilla paikoilla kasvaa vähän kalkkikiertosammalta.
Ympäröivät metsät ovat enimmäkseen nuoria koivun sekaisia kasvatusmännikköjä. Laella kasvaa harvaa ja matalaa männikköä, jonka seassa on koivua. Latvasta kelottuneita kilpikaarnamäntyjä, katajapensaita ja pieniä pihlajia on monin paikoin. Kenttäkerroksessa sianpuolukka vallitsee. Hiekkaisilla alarinteillä kasvaa enimmäkseen nuorta, tiheäoksaista, kuivahkon kankaan männikköä. Etelärinteen liepeillä on myös lehtomaisia metsiä, jossa kasvaa neidonkenkä (VU) ja kyyhkyvahakas (NT/RT), letoilla tai lähdepuroilla tai lähdejuoteissa sirppihuurresammalta (NT), haaraliuskasammalta (NT) ja tunturikinnassammalta (NT/RT) (Hertta 2010). Lahopuulta samoilta seuduilta on löydetty myös pikkuliuskasammal (NT) (Hertta 2010). Sorvasvaaran länsiosan männikkömaastossa on pieni
kalliopohjainen lampi, Lapin lampi.
Sijainti: Sorvasvaaran muodostuma sijaitsee Tervolan ja Tornion rajalla, noin seitsemän kilometriä Sihtuunasta pohjoiseen.
ha m
m mpy.
Muodostuma: Rantakerrostuma
Arvoluokka: 2
Muodon suhteellinen korkeus: 98 m
Karttalehti:
Tervola Tornio
2631 07
Maisema ja muut arvot
Sorvasvaara rantakerrostumineen hahmottuu lähiympäristön muilta vaaroilta sekä vaara-aluetta ympäröivältä alavalta metsäalueelta. Vaaran laelta ja ylärinteen avoimilta kallioilta ja rantakivikoilta avautuu kohtalainen vaaramaisema itään Valkiavaaralle ja Luppovaaralle, kaakkoon Törmävaaralle sekä lounaaseen Kaisavaaralle. Lisäksi vaaralta avautuu alava metsämaisema etelään, länteen ja pohjoiseen. Sorvasvaaran rinteiden rantavallit ja kalliopaljastumat sekä sora-, hiekka- ja moreenialueiden vaihtelu yhdessä länsirinteen Lapinlammen kanssa lisäävät muodostuman sisäisen maiseman monimuotoisuutta. Valtakunnallisesti arvokas Sorvasvaaran kallioalue (KAO120028) sijaitsee muodostuman alueella.
Kirjallisuus:
Johansson, P. (ed.) & Kujansuu, R. (ed.); Eriksson, B., Grönlund, T., Kejonen, A., Maunu, M., Mäkinen, K., Saarnisto, M., Virtanen, K. & Väisänen, U. 2005. Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1:400 000 selitys.
Summary: Quaternary deposits of northern Finland - explanation to the maps of Quaternary deposits 1:400 000.
Geologian tukimuskeskus. Espoo. 236 p.
Perttunen, V. 2002. Törmäsjärvi. Kallioperäkartta 1 : 100 000, 2631. Geologian tutkimuskeskus.
Saarnisto, M. 1981 Holocene emergence history and stratigraphy in the area north of the Gulf of Bothnia. Annales Academiae Scientiarum Fennicae. Series A. III. Geologica - Geographica 130. 42 p.
Saarnisto, M. 2005. Rannansiirtyminen ja maankohoaminen, Itämeren vaiheet ja jokien kehitys. Teoksessa:
Johansson, P. & Kujansuu, R. (Toim.). Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1:400 000 selitys. Geologian tutkimuskeskus, Espoo. 164-171.
Ympäristöhallinnon eliötietojärjestelmä (Hertta). 2010. Suomen ympäristökeskus, Helsinki.
