TUU-13-148
2521000
2521000
2522000
2522000
2523000
2523000
2524000
2524000
2525000
2525000
7342000 7342000
7343000 7343000
7344000 7344000
Tuura -alue Natura 2000 -alue ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
0 500 m
KAISAVAARA
Tietokantatunnus: TUU-13-148
Pinta-ala: 377,8
Korkeus: 150
Alueen suhteellinen korkeus: 79
Geologia
Kaisavaaran rantakerrostuma syntyi mannerjäätikön reunan peräännyttyä alueelta viimeisen sulamisvaiheen yhteydessä noin 10 200 vuotta sitten (Johansson ym. 2005), kun alue peittyi Itämeren Ancylusjärveksi nimetyn vaiheen peittoon. Ancylusjärven ylin ranta sijaitsee Tervolan länsiosassa noin 215 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella (Saarnisto 1981), joten Kaisavaaran laki (148 m mpy.) oli tuolloin noin 67 metrin syvyydessä.
Maankohoamisen seurauksena vaaran laki paljastui Ancylusjärven peitosta noin 9 500 vuotta sitten. Se sijaitsi laajan aina Saksan pohjoisosiin ulottuvan ulottuneen ulapan pohjoisreunalla alttiina kovien myrskyjen synnyttämän aallokon huuhtomiselle. Aallokon kulutus oli voimakkainta vaaran laella ja loivahkolla ylärinteellä, jonne muodostui laajoja rantakivikkoja. Yhtenäisimmät rantakivikot ulottuvat vaaran laelta aina 115 metrin korkeustasolle, joskin senkin alapuolella on vielä muutamia pieniä kivikoita. Vaaran itä- ja etelärinteellä on aallokon paljaaksi huuhtomia kallioita 100-120 metrin välisellä korkeusvyöhykkeellä. Sora ja hiekka kerrostuivat kivikon alapuolelle loivasti
rinteenmyötäisesti viettäviksi kerroksiksi.
Aallokko kasasi huuhtomaansa ainesta vaaran ylärinteille mataliksi rannan suuntaisiksi selänteiksi eli rantavalleiksi, joita talven jäät kohottivat työntämällä niitä vaaran rinnettä vasten. Rantavallit ovat suuntautuneet rinteen suuntauksen mukaisesti lounaasta koilliseen. Laen tuntumassa vallit koostuvat isoista kivistä ja lohkareista, joiden koko on noin 20–60 cm, laella on paikoin lähes parimetrisiäkin. Alempana vallit koostuvat noin 10-40 cm kokoisista kivistä ja lohkareista. Rantavallien korkeus on tavallisesti noin 0,5-1,5 metriä. Niiden vaaran puoleiset rinteet ovat yleensä matalampia ja loivempia kuin ulapan puoleiset kaakkoisrinteet. Korkeampien vallien välissä on myös matalampia valleja. Rantakivikot koostuvat pääasiassa muodostuman alla olevasta paikallisesta kivilajista eli kvartsiitista (Perttunen 2002). Koska osa kivistä on peräisin jäätikön kuljettamasta moreenista, kivien joukossa on myös jäätikön kauempaa länsiluoteesta paikalle kuljettamaa kiviainesta.
Biologia
Kaisavaaran kvartsiittikivikkoa vallitsevat keltaiset karttajäkälät ja kaarrekarve. Kivien välissä on kivitierasammalta ja tinajäkäliä tai kasvitonta. Suurimmilla lohkareilla on pohjoisessa yleistä paasisuolikarvetta. Tummaröyhelö on melko runsas. Muutamilla väriltään poikkeavilla lohkareilla on mm. kalliokehräjäkälää. Alueen kalliot ovat kivilajiltaan kvartsiittia ja lajistoltaan karuja. Kallio on paljastuneena laajemmin etelärinteen alaosassa.
Laella ja muuallakin kivikon reunalla on kilpikaarnamäntyjä. Itäpuolen kivikon alapuolinen metsä on nuorta, melko tiheää kuusi-mänty-kasvatusmetsää, jossa on mm. kultapiiskua, oravanmarjaa ja kurjenpolvea. Länsiosan puusto on mänty-kuusi-koivutaimikkoa, varpuina on kanervaa ja variksenmarjaa. Katajaa ja pieniä haavan taimia on myös melko runsaasti. Maapuukeloja on jonkin verran koko alueella. Kallioiset ja kivikkoiset rinteet rajautuvat alarinteillä loiviin hiekkaisiin kankaisiin.
Maisema ja muut arvot
Kaisavaara hahmottuu lähiympäristöstä metsäisenä vaarana, ja rantakivikot jäävät puuston peittoon. Vaaran laelta ja ylärinteen avoimilta rantakivikoilta avautuu itään ja kaakkoon kohtalainen metsämaisema. Idässä noin 12 kilometrin päässä näkyy Törmävaara. Kaisavaaran rinteiden rantavallit sekä sora-, hiekka- ja moreenialueiden vaihtelu lisäävät muodostuman sisäisen maiseman monimuotoisuutta. Valtakunnallisesti arvokas Kaisavaaran kallioalue (KAO120135) sijaitsee muodostuman alueella.
Sijainti: Kaisavaaran muodostuma sijaitsee Tervolan ja Tornion rajalla, noin kahdeksan kilometriä Sihtuunasta länteen ha
m m mpy.
Muodostuma: Rantakerrostuma
Arvoluokka: 3
Muodon suhteellinen korkeus: 79 m
Karttalehti:
Kirjallisuus:
Tervola Tornio
2631 07
Johansson, P. (ed.) & Kujansuu, R. (ed.); Eriksson, B., Grönlund, T., Kejonen, A., Maunu, M., Mäkinen, K., Saarnisto, M., Virtanen, K. & Väisänen, U. 2005. Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1:400 000 selitys.
Summary: Quaternary deposits of northern Finland - explanation to the maps of Quaternary deposits 1:400 000.
Geologian tukimuskeskus. Espoo. 236 p.
Perttunen, V. 2002. Törmäsjärvi. Kallioperäkartta 1 : 100 000, 2631. Geologian tutkimuskeskus.
Saarnisto, M. 1981 Holocene emergence history and stratigraphy in the area north of the Gulf of Bothnia. Annales Academiae Scientiarum Fennicae. Series A. III. Geologica - Geographica 130. 42 p.
