TUU-13-044 TUU-13-043
TUU-13-045
3485000
3485000
3486000
3486000
3487000
3487000
3488000
3488000
3489000
3489000
3490000
3490000
3491000
3491000
7644000 7644000
7645000 7645000
7646000 7646000
7647000 7647000
7648000 7648000
7649000 7649000
7650000 7650000
7651000 7651000
7652000 7652000
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT
Natura 2000 -alue Tuura -alue
0 500m
TIRRON DYYNIT
Tietokantatunnus: TUU-13-044
Pinta-ala: 1341,4
Korkeus: 157,5
Alueen suhteellinen korkeus: 10
Geologia
Tirron muodostuma on Lemmenjoen laaksosta tulevan harjujakson deltamaiselle harjulaajentumalle syntynyt tuulikerrostuma. Se syntyi noin 10 600 vuotta sitten (Johansson ym. 2005) mannerjäätikön reunalla sijainneen Muddusjärven ja Paadarin jääjärven (Tanner 1930; Mikkola 1932) purkauduttua alemmalle tasolle. Jääjärven pohjalle kerrostuneet hietaiset ja hiekkaiset kerrostumat joutuivat alttiiksi länsilounaisten tuulten aiheuttamalle kulutukselle.
Tuuli kuljetti irrottamaansa ainesta deltan pintaa myöten ja kerrosti ainesta dyynikummuiksi ja -selänteiksi. Kotilaisen (2004) TL/OSL-menetelmillä ajoitetut iät osoittavat dyynien kerrostumisen alkaneen noin 10 700 vuotta sitten eli jääjärven pohjasedimenttien pinnan kuivuttua. Dyyniselänteet ovat tyypiltään laajakaarisen U:n muotoisia
paraabelidyynejä. Niiden kaaret avautuvat dyynien kerrostumisvaiheessa vallinneiden tuulien tulosuuntaan eli kohti länsilounasta. Muodostuman länsi- ja lounaisosissa, kapealla vyöhykkeellä, tuulikerrostumat koostuvat pääasiassa suuntautumattomista tai heikosti suuntautuneista dyynikummuista sekä heikosti kehittyneistä ja suuntautuneista dyyniselänteistä, joiden korkeus on noin 0,5 - 2 metriä. Siitä itään muodostuma koostuu pääasiassa kehittyneistä dyyneistä ja muodostuman koillisreunalla hyvin kehittyneistä dyyniselänteistä. Muodostuman keski- ja itäosien hyvin suuntautuneet kaaridyynit ovat yleensä 1,5 - 3,5 metriä korkeita. Muodostuman kookkaimmat dyynit ovat noin 5-6 metriä korkeita. Dyyniselänteiden lounaisrinteet ovat pidempiä ja loivempia kuin dyynien lyhyet koillisen puoleiset suojasivurinteet, jotka ovat paikoin melko jyrkkiä. Dyynikummuissa ja -selänteissä aines on karkeaa hietaa, mutta niiden välissä, dyynikentän pohjatasossa aines on hieman karkeampaa hietaista hiekkaa.
Muodostumalla on lukuisa määrä dyyniselänteitä ja lounaasta koilliseen laskettuna yli kaksikymmentä peräkkäistä dyynien muodostamaa selännejonoa, joiden väliset etäisyydet toisistaan vaihtelevat 80 metristä 200 metriin.
Dyyniselänteiden välisillä kulutuspainanteilla on paikoin matalia suuntautumattomia dyynikumpuja. Muodostuman etelä- ja keskiosa koostuu Kotkanjärveä lukuun ottamatta yhtenäisestä hieta ja hiekka-alueesta, mutta muodostuman pohjoisosassa dyyniselänteiden väliset kulutuspainanteet ovat lampien ja soiden peitossa. Tästä syntyy kaunis verkkomainen kuviointi. Muodostuma on geologialtaan yksi maamme kauneimmista ja arvokkaimmista tuulikerrostumakohteista.
Biologia
Alueen varttuneet männiköt ovat erirakenteisia, ja metsiköissä on jonkin verran lahopuita ja keloja. Osa lahopuista on kerätty pois. Lehtipuita ei ole. Siellä täällä on nuorempia mäntyryhmiä vanhojen mäntyjen lomassa. Männyissä ei ole näkyviä palokoroja, mutta vanhimmat kilpikaarnaiset puut saattavat kätkeä palojäljet kaarnan alle.
Aluskasvillisuudesta 3/4 on sängelle laidunnettua, ei siis aivan kaluttua palleroporonjäkälikköä. Seassa kasvaa jonkin verran harmaaporonjäkälää, lapalumijäkälää ja kangaskarhunsammalta. Varvikkolaikut ovat huonosti kehittyneet ja muodostuvat enimmäkseen variksenmarjasta ja puolukasta. Deflaatiopintoja on järvenrantoja lukuun ottamatta alueella niukasti ja nekin ovat lähinnä metsäkoneiden aiheuttamia
Alueella on myös aidattuja, laiduntamattomia, varttuneita, karukko kankaan männikköjä ainakin Kotkajärven länsipuolella. Näillä alueilla puusto on samanlaista kuin edellä. Aluskasvillisuus on hyvin luonnontilaista ja yhtenäisen palleroporonjäkälikön osuus maa-alasta on 4/5. Loppuosa on heikosti kehittynyttä
variksenmarjavarvikkoa. Puolukka tunkee jonkin verran poronjäkälikön lävitse. Jäkälikössä on myös jonkin verran harmaaporonjäkälää ja niukasti valkoporonjäkälää. Käytännössä sammalet eivät pääse poronjäkälikön lävitse kun isoimpien puiden tyvillä, joita reunustaa useimmiten isokorallisammalkasvustot. Kasvillisuuden suhteen dyynien rinteiden välillä ei ole suuria eroja. Alueen mäntytaimikoista on myös osa aidattu, ainakin Kotkajärven länsipuolelta.
Näillä kohden jäkälikkö on kunnossa. Tien pohjoispuolella on myös nuorempaa metsää ja äskettäin hakattuja tai harvennettuja kuvioita, joista osa on myös aidattuja. Hakattujen, laidunnettujen alueiden aluskasvillisuus muistuttaa varttuneiden metsien kasvillisuutta.
Kotkajärven molemmin puolin on järveen rajoittuvia dyynitörmiä, joissa on avoimia hiekkapaljastumia. Näissä paljastumissa kasvaa laikuttaisesti sianpuolaa ja eräällä dyynillä heikosti kangaskortetta. Dyynitörmien välissä Sijainti: Muodostuma sijaitsee Inarin kunnan keskiosassa Vaskojoen laaksossa noin kolme kilometriä Riutulasta
länteen.
ha m
m mpy.
Muodostuma: Tuulikerrostuma
Arvoluokka: 1
Muodon suhteellinen korkeus: 6 m
Karttalehti:
Inari
3823 07 3823 08 3823 10 3823 11
metsäkasvillisuus ulottuu miltei rantaa asti. Rannalla kasvaa lisäksi harmaaleppää, koivua, harvakseltaan suopursua, juolukkaa, jokapaikansaraa ja rantavedessä ilmeisesti harvakasvuista pullosaraa. Dyynien välissä on myös joitakin pieniä aromaisia suopainanteita. Nämä ovat lähes puuttomia ja niukkavarpuisia. Näillä kasvaa mm. suokukkaa, kanervaa, juolukkaa, suopursua, luhtavillaa ja runsaasti jouhisaraa. Pohjakerros on aika avoin, vähän rahkasammalia.
Alueella on ainakin yksi pieni matalahko kotitarvekuoppa. Kuopassa kasvaa mm. sianpuolaa, variksenmarjaa, juolukkaa, nurmilauhaa, lampaannataa, maitohorsmaa, tinajäkäliä, karvakarhunsammalta ja kangaskarhunsammalta.
Maisema ja muut arvot
Muodostuma hahmottuu mataluudestaan ja sitä peittävästä harvahkosta mäntymetsästä huolimatta Vaskojoelle ja lähialueiden soille ja lammille kohtalaisen hyvin. Dyynit hahmottuvat hyvin muodostuman poikki kulkevalle teille poikittaisina selänteinä. Muodostumalta avautuu puuston niin salliessa vaaramaisema Vaskojoen pohjoispuolelle ja muodostuman länsi- ja itäpuolelle. Muodostuman reunoilta avautuu paikoin kaunis jokimaisema Vaskojoelle ja Kettujoelle. Dyynien muotojen vaihtelut sekä dyyniselänteiden välissä olevat kulutuspainanteet ja lammet luovat vaihtelua muodostuman sisäiseen maisemaan. Erityisesti muodostuman pohjoisosassa dyyniselänteet ja niiden lomassa olevat lammet ja suopainanteet luovat kauniin verkkomaisen maiseman. Muodostuma on säilynyt kohtalaisen luonnontilaisena. Muodostuman reuna-alueet rajautuvat osittain Kettujoen-Vaskojoen Natura-alueeseen (FI1300210) ja Kettujoen-Vaskojoen lintuvesiensuojelukohteeseen (LVO120267).
Kirjallisuus:
Johansson, P. (toim.) & Kujansuu, R. (toim.); Eriksson, B., Grönlund, T., Kejonen, A., Maunu, M., Mäkinen, K., Saarnisto, M., Virtanen, K. & Väisänen, U. 2005. Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1:400 000 selitys.
Summary: Quaternary deposits of northern Finland - explanation to the maps of Quaternary deposits 1:400 000.
Geologian tukimuskeskus. Espoo. 236 p.
Kotilainen, M. 2004. Dune stratigraphy as an indicator of Holocene climatic change and human impact in northern Lapland, Finland. Annales Academiae Scientiarum Fennicae. Geologica - Geographica 166. Helsinki: Suomalainen tiedeakatemia. 156 p.
Mikkola, E. 1932. On the Physiography of Late-Glacial Deposits in Northern Lapland. Fennia 57 (1), 1-88.
Tanner, V. 1930. The problems of an esker II. Bulletin de la Commission Géologique de Finlande 92, 33-39. Helsinki
