TUU-13-048
3519000
3519000
3520000
3520000
3521000
3521000
7616000 7616000
7617000 7617000
7618000 7618000
7619000 7619000
7620000 7620000
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT
Natura 2000 -alue Tuura -alue
0 500m
JUURIKANGAS
Tietokantatunnus: TUU-13-048
Pinta-ala: 120,9
Korkeus: 148
Alueen suhteellinen korkeus: 11
Geologia
Juurikankaan muodostuma on Ivalojoen laaksoon, noin 140 metrin korkeustasolle muinais-Inarijärveen kerrostuneelle deltalle noin 10 500 vuotta sitten syntynyt dyynialue. Deltan pinta viettää loivasti lounaasta koilliseen. Deltan
pintaosaan kerrostunut aines on hiekkaista hietaa. Deltan pinnan paljastuttua ja kuivuttua se joutui alttiiksi lounaasta puhaltaneille voimakkaille tuulille. Tuulet kuluttivat ja kuljettivat irrottamaansa ainesta kerrostaen sen etäämmälle dyynikummuiksi ja U:n muotoisiksi paraabelidyyneiksi. Niiden kaaret avautuvat tuulen tulosuuntaan eli kohti lounasta. Dyynien kaaret vaihtelevat U:n muotoisista selänteistä laajakaarisiin selänteisiin. Dyynien vaeltamisen johdosta osa alueen paraabelidyyneistä on tuulen kulutuksen osittain hävittämiä ja usein niistä on vain idänpuoleinen kylkiselänne jäljellä. Muodostuman lounaispäässä on jonkin verran matalia suuntautumattomia ja heikosti
suuntautuneita dyynikumpuja ja heikosti kehittyneitä paraabelidyynejä. Muualla dyynit ovat kohtalaisen hyvin ja hyvin kehittyneitä paraabelidyynejä. Dyynien lounaan puoleiset vastasivut ovat paikoin huomattavasti suojasivun rinteitä loivempia. Dyynien korkeudet vaihtelevat yleensä puolestatoista metristä runsaaseen kolmeen metriin, mutta korkeimmat selänteet ovat yli viisi metriä korkeita. Dyynialue rajoittuu idässä Ivalonjoen lähes 20 metriä korkeaan jyrkkään törmään sekä jokilaaksossa oleviin vanhoihin kuivuneisiin mutkitteleviin joenuomiin eli meandereihin, joissa on myös muutamia juoluajärviä. Kuivuneiden meanderiuomien jyrkät törmät, mellat ovat noin 15 metriä korkeita.
Biologia
Koko alue on vanhempaa kasvatusmännikköä. Paikoin männikön seassa on joitakin siemenpuuhakkuista jääneitä ylismäntyjä. Sekapuita ei juuri ole. Maapuut ovat jäänteitä harvennushakkuista. Aluskasvillisuus on heikosti laikuittaista ja maapohja on ½-⅔ varpuvaltaista. Varvikko on variksenmarjavaltaista, ja puolukkaa on runsaasti.
Paikoin on juolukkalaikkuja. Jäkäliköt ovat kohtuullisessa kunnossa, pidemmällä sängellä. Pohjakerros ja jäkälälaikut koostuvat enimmäkseen poronjäkälistä ja niiden seurana on seinäsammalta, kivikynsisammalta, tinajäkäliä ja
isokorallisammalta. Dyynirinteiden välillä ei ole eroa kasvillisuuden suhteen.
Maisema ja muut arvot
Alueen tasaisuudesta ja tiheästä mäntymetsästä johtuen muodostuma hahmottuu vain reunoiltaan läheiselle tielle ja Ivalonjoelle. Samasta syystä johtuen muodostumalta ei aukene erityistä maisemaa ympäristöön lukuun ottamatta Ivalojoen puoleista reunaa, josta noin 17,5 metrin korkuisen jokitörmän päältä avautuu maisema meanderoivalle joelle sekä muualle lähiympäristöön. Dyynikumpujen ja -selänteiden muotojen vaihtelut ja niiden väliset kulutuspainanteet luovat hieman vaihtelua sisäiseen maisemaan.
Sijainti: Muodostuma sijaitsee Inarinkunnassa Ivalojoen alajuoksulla noin kolme kilometriä Ivalosta lounaaseen.
ha
m m mpy.
Muodostuma: Tuulikerrostuma
Arvoluokka: 4
Muodon suhteellinen korkeus: 5 m
Karttalehti:
Kirjallisuus:
Inari
3832 04 3832 07
