• Ei tuloksia

Kohdekuvaus: TUU-13-037: Lahdenperän dyynit (Inari). Liite julkaisuun Valtakunnallisesti arvokkaat tuuli- ja rantakerrostumat. Suomen ympäristö 32/2011

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Kohdekuvaus: TUU-13-037: Lahdenperän dyynit (Inari). Liite julkaisuun Valtakunnallisesti arvokkaat tuuli- ja rantakerrostumat. Suomen ympäristö 32/2011"

Copied!
2
0
0

Kokoteksti

(1)

TUU-13-037

3531000

3531000

3532000

3532000

3533000

3533000

7673000 7673000

7674000 7674000

7675000 7675000

7676000 7676000

7677000 7677000

Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus

ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT

Natura 2000 -alue Tuura -alue

0 500m

(2)

LAHDENPERÄN DYYNIT

Tietokantatunnus: TUU-13-037

Pinta-ala: 73,0

Korkeus: 133

Alueen suhteellinen korkeus: 13

Geologia

Lahdenperän tuulikerrostumat ovat syntyneet Partakon länsipuolelle Inarinjärveä edeltäneeseen jääjärveen

kerrostuneen deltan pinnalle. Delta syntyi noin 10 700 vuotta sitten (Johansson ym. 2005), kun mannerjäätikön reuna perääntyi lounaaseen ja Muotkatuntureiden pohjoispuolella sijainneen Kaamasjoen jääjärven vedet pääsivät

purkaantumaan Syysjärven eteläpuolitse itään ja edelleen Siuttajoen laaksoon. Kaamasjoen jääjärven purkautuminen oli äkillinen tapahtuma, jossa suuret vesimassat kuljettivat runsaasti hiekkaa ja hietaa ja kerrostivat ne Siuttajoen suulle Inarinjärveä edeltäneen jääjärven länsireunalle deltaksi. Deltan eteläosan pinta viettää luoteisosan 130 metristä kaakkoisreunan noin 125 metrin korkeustasolle. Kun Inarinjärven jääjärven pinta laski, deltan pinta paljastui. Se joutui alttiiksi lännestä ja lounaasta puhaltaneille voimakkaille tuulille. Tuulet kuluttivat ja kuljettivat irrottamaansa ainesta kerrostaen sen etäämmälle dyynikummuiksi ja U:n muotoisiksi paraabelidyyneiksi. Paraabelidyynien kaaret avautuvat tuulen tulosuuntaan eli kohti länttä ja lounasta. Dyynien kaaret vaihtelevat U:n muotoisista selänteistä laajakaarisiin, lähes vallinneiden tuulensuuntien suhteen poikittaisiin selänteisiin. Muodostuman länsipäässä on matalia suuntautumattomia tai heikosti suuntautuneita dyynikumpuja ja heikosti kehittyneitä paraabelidyynejä.

Kohtalaisen hyvin ja hyvin kehittyneitä paraabelidyynejä on muodostuman koillisreunalla. Dyynien lännen ja lounaan puoleiset vastasivut ovat paikoin huomattavasti suojasivun rinteitä loivempia. Dyynien korkeudet vaihtelevat yleensä puolestatoista metristä runsaaseen kolmeen metriin. Dyyniselänteiden välisissä painanteissa on soita tai lampia.

Biologia

Puusto on laajalti kasvatusmännikköä, ja varttunutta metsää on lähinnä edustavimmilla dyyneillä alueen eteläosan koillisnurkassa. Kasvatusmännikkö on suhteellisen tiheää eteläisimmällä alueella. Koivuja on jonkin verran sekapuina, ja ne ovat ennemmin hieskoivuja kuin tunturikoivuja. Maapuina on lähinnä hakkuutähteitä. Eteläisen koillisnurkan puusto on osin kilpikaarnaista ja niiden välissä on nuorempia mäntyjä. Aluskasvillisuus on varpuvaltaista, vähän yli puolet maa-alasta ja pohjakerroslaikutkin ovat monin paikoin harvakseltaan varpuisia.

Varvikkoa vallitsee puolukka, ja variksenmarja on runsas. Muita varpuja eli mustikkaa, juolukkaa ja suopursua on vähän. Jälkimmäistä on tosin joillakin matalilla dyyneillä runsaasti. Sianpuolaa on jonkin verran eteläosan koillisnurkassa. Keltaliekoa on monin paikoin. Etenkin eteläosassa varpujen alla on kunttaista seinäsammalikkoa lukuun ottamatta koillisnurkkaa. Pohjakerroslaikut ovat poronjäkälävaltaisia ja ne on syöty sängelle, mutta kulutus on ollut kohtuullista. Poronjäkälien seassa on sammalia ja muita jäkäliä kuten kynsisammalta, karhunsammalia,

isokorallisammalta. Kasvillisuuden suhteen rinteiden välillä ei ole eroa.

Maisema ja muut arvot

Alueen mataluudesta ja tunturikoivikosta johtuen muodostuma hahmottuu vain lähialueen soille ja järville.

Muodostumalta avautuu maisema lähialueen soille ja järville. Dyynikumpujen ja -selänteiden muotojen vaihtelut ja niiden väliset lammet ja suopainanteet luovat vaihtelua sisäiseen maisemaan. Muodostuman itäosat kuuluvat Inarin rantojensuojelualueeseen (RSO120124). Muodostuman itäpuolella sijaitsevat Inarinjärven Natura-alue (FI1300212) ja Vätsärin erämaa- ja Natura-alue (FI1300204).

Sijainti: Muodostuma sijaitseen Inarin kunnan pohjoisosassa, noin viisi kilometriä Partakosta lounaaseen.

ha

m m mpy.

Muodostuma: Tuulikerrostuma

Arvoluokka: 4

Muodon suhteellinen korkeus: 5 m

Karttalehti:

Kirjallisuus:

Inari

3842 10

Johansson, P. (toim.) & Kujansuu, R. (toim.); Eriksson, B., Grönlund, T., Kejonen, A., Maunu, M., Mäkinen, K., Saarnisto, M., Virtanen, K. & Väisänen, U. 2005. Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1:400 000 selitys.

Summary: Quaternary deposits of northern Finland - explanation to the maps of Quaternary deposits 1:400 000.

Geologian tukimuskeskus. Espoo. 236 p.

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Samasta syystä johtuen muodostumalta ei aukene erityistä maisemaa ympäristöön lukuun ottamatta Ivalojoen puoleista reunaa, josta noin 17,5 metrin korkuisen jokitörmän

Mannerjäätikön peräännyttyä alueelta noin 10 400 vuotta sitten (Johansson ym. 2005) deltan pinta peittyi 210 metrin korkeustasolle ulottuneen muinaisen Itämeren..

Muodostuman länsi- ja lounaisosissa, kapealla vyöhykkeellä, tuulikerrostumat koostuvat pääasiassa suuntautumattomista tai heikosti suuntautuneista dyynikummuista sekä

Dyynit ovat kerrostuneet Kuikkavaarasta Livojärvelle viettävälle rinteelle siten, että dyynien koillispäät ovat kerrostuneet noin metrin Livojärven yläpuolelle eli 245

Tämän johdosta vaeltaneiden dyynien pohjoiskaaret ovat kytkeytyneet yhteen ja muodostavat lyhyistä katkoista huolimatta noin neljän kilometrin mittaisen reunadyynin..

Syväkuopanvaaran muodostuma on Ivalojoen suualueelle noin 145 metrin korkeustasolle muinais-Inarijärveen kerrostuneelle deltalle noin 10 500 vuotta sitten syntynyt dyynialue..

Dyynit ovat kohtalaisen hyvin ja hyvin kehittyneitä paraabelidyynejä lähes koko muodostuman alueella.. Niiden välisillä alueilla on paikoin myös matalia, suuntautumattomia tai

Petsimjärven tuulikerrostumat ovat syntyneet mannerjäätikön reunalle, Kaamasjoen jääjärveen noin 10 700 vuotta sitten (Johansson ym. 2005) kerrostuneelle deltalle ja