TUU-13-050
3517000
3517000
3518000
3518000
3519000
3519000
7611000 7611000
7612000 7612000
7613000 7613000
7614000 7614000
7615000 7615000
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT
Natura 2000 -alue Tuura -alue
0 500m
SYVÄKUOPANVAARA
Tietokantatunnus: TUU-13-050
Pinta-ala: 37,9
Korkeus: 152,5
Alueen suhteellinen korkeus: 7,5
Geologia
Syväkuopanvaaran muodostuma on Ivalojoen suualueelle noin 145 metrin korkeustasolle muinais-Inarijärveen kerrostuneelle deltalle noin 10 500 vuotta sitten syntynyt dyynialue. Delta sijaitsee 188 metrin korkeudelle kohoavan vaaran itäreunassa. Deltan pintaosaan kerrostunut aines on hiekkaista hietaa. Deltan pinnan paljastuttua ja kuivuttua se joutui alttiiksi lännestä puhaltaneille voimakkaille tuulille. Tuulet kuluttivat ja kuljettivat irrottamaansa ainesta ja kerrostivat sen etäämmälle deltan pinnalle dyynikummuiksi sekä lähes poikittaisiksi paraabelidyyneiksi. Dyynien kaaret avautuvat tuulen tulosuuntaan eli kohti länttä. Muodostuman länsipäässä on matalia suuntautumattomia ja heikosti suuntautuneita dyynikumpuja ja matalia kaarevia dyyniselänteitä. Muodostuman itäosassa dyynit ovat heikosti tai kohtalaisen kehittyneitä, hieman kaarevia dyyniselänteitä. Dyynien lännenpuoleiset vastasivut ovat suojasivun rinteitä loivempia. Dyynien korkeudet vaihtelevat yleensä puolestatoista metristä runsaaseen kolmeen metriin. Muodostuman kaakkoisreunassa sijaitseva dyyniselänne on korkeimmillaan noin seitsemän metriä.
Biologia
Syväkuopanvaaran puusto on suurimmaksi osaksi molemmin puolin aitaa suhteellisen nuorta, erirakenteista ja paikoin aika tiheä kasvuista kasvatusmännikköä. Pohjoisosassa on lisäksi varttunutta, tasarakenteista, hoidettua männikköä.
Aluskasvillisuudessa ei ole juuri eroa kasvatusmetsän ja varttuneen metsän välillä. Sekapuita esim. koivuja ei alueella ole. Alueella ei ole varsinaisia deflaatiopintoja, lukuun ottamatta heikosti kuluneita polkuja ja ajouria sekä
lentokentän hiekkateitä. Lentokentän aidatulla alueella, alueen pohjoisosa, on luonnontilaista jäkälikköä ja maapohja on 4/5 jäkälikön, lähinnä palleroporonjäkälän peittämä. Aidan ulkopuolella jäkälikköä on laidunnettu, mutta
normaalia vähemmän. Poronjäkälikkö on syödyllä alueella pitkänä sänkenä. Seassa kasvaa kynsisammalia, seinäsammalta, lapalumijäkälää ja jäkälikössä on myös harvakseltaan puolukan ja variksenmarjan varsia. Aidatulla alueella varvikko on lähes samanlaista, mutta sammalet lähes puuttuvat pohjakerroksesta. Poluilla kasvaa jonkin verran isohirvenjäkälää. Varjorinteillä on enemmän varvikkoa. Erässä painanteessa, tiheän puuston alla on pieni alkava varvikkoinen soistuma, jossa on paksuhko seinäsammalkerros. Lajimäärä alueella on harvinaisen vähäinen.
Maisema ja muut arvot
Alueen tiheästä mäntymetsästä johtuen muodostuma hahmottuu vain reunoiltaan läheiselle teille. Samasta syystä johtuen muodostumalta aukenee metsäinen maisema lähes joka suuntaan ja puiden niin salliessa taustalla saattaa näkyä ympäristön vaaroja. Sisäinen maisema on yksitoikkoinen. Muodostuman pohjoisosassa aidatulla alueella on teitä.
Sijainti: Muodostuma sijaitseen Inarin kunnan eteläosassa, Ivalosta noin kahdeksan kilometriä lounaaseen ha
m m mpy.
Muodostuma: Tuulikerrostuma
Arvoluokka: 4
Muodon suhteellinen korkeus: 7 m
Karttalehti:
Kirjallisuus:
Inari
3832 04
