TUU-13-031
3489000
3489000
3490000
3490000
3491000
3491000
3492000
3492000
3493000
3493000
3494000
3494000
7691000 7691000
7692000 7692000
7693000 7693000
7694000 7694000
Tuura -alue Natura 2000 -alue ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
0 500 m
KIELANIEMI
Tietokantatunnus: TUU-13-031
Pinta-ala: 835,0
Korkeus: 217,5
Alueen suhteellinen korkeus: 27,5
Geologia
Kielaniemen tuulikerrostumat ovat syntyneet mannerjäätikön reunalle, Kaamasjoen jääjärveen noin 10 700 vuotta sitten (Johansson ym. 2005) kerrostuneelle deltalle ja sen lähiympäristöön. Muodostuma sijaitsee Kielajoen ja Kaamasjoen yhtymäkohdassa Kirkopuoldšan harjun itäpuolella. Deltan pintaosat koostuvat hiekkaisesta karkeasta hiedasta. Kun jääjärvi purkautui alemmalle tasolle ja deltan pinta paljastui ja kuivui, se joutui alttiiksi länsiluoteesta puhaltaneille voimakkaille tuulille. Tuulet kuluttivat ja kuljettivat irrottamaansa ainesta kerrostaen sen
dyynikummuiksi ja U:n muotoisiksi paraabelidyyneiksi. Paraabelidyynien kaaret avautuvat tuulen tulosuuntaan. Myös Kaamasjoen laaksosta mitattujen 130 dyyniakselin suunnat osoittavat tuulen puhaltaneen länsiluoteesta (Seppälä 1971). Dyynien kaaret vaihtelevat kapeista U:n muotoisista selänteistä laajakaarisiin lähes tuulen suunnan suhteen poikittaisiin selänteisiin. Dyynit ovat kerrostuneet loivasti itäkaakkoon viettävään maastoon noin 190-210 metrin korkeustasolle. Dyyniselänteiden väliset painanteet ovat soistuneet tai niissä on runsaasti pieniä järviä.
Dyynit ovat kohtalaisen hyvin ja hyvin kehittyneitä paraabelidyynejä lähes koko muodostuman alueella. Niiden välisillä alueilla on paikoin myös matalia, suuntautumattomia tai heikosti suuntautuneita dyynikumpuja ja heikosti kehittyneitä paraabelidyynejä. Dyynien länsiluoteiset vastasivut ovat paikoin huomattavasti suojasivun rinteitä loivempia. Seppälän (1971) mittausten mukaan vastasivujen vietto vaihtelee 1 ja 20 asteen välillä ja suojasivujen vietto 12 ja 35 asteen välillä. Dyynien korkeudet vaihtelevat tavallisesti neljästä kuuteen metriin, mutta korkeimmat ovat lähes 12 metrin korkuisia. Paraabelidyynit ovat yleensä alle kilometrin pituisia ja niiden kylkien välinen etäisyys 400-500 metriä (Seppälä 1971). Pisin dyynikaari on noin 1 300 metrin mittainen. Suurin dyynin leveys on noin 150 metriä. Dyynien aineksen raekoko vaihtelee 0,06 ja 0,6 mm välillä eli niihin kerrostunut aines on karkeaa hietaa ja hienoa hiekkaa.
Dyyniselänteiden lakialueilla ja vastasivurinteillä on tuulen synnyttämiä kulutuspainanteita (deflaatioaltaita) koko muodostuman alueella. Alueella on dyynien syntyvaiheen aikana syntyneiden kasvillisuuden peittämien
deflaatiopainanteiden lisäksi runsaasti ovaalin muotoisia paljaita deflaatiopainanteita, jotka ovat syntyneet
metsäpalojen, eläinten (mm. porojen), ihmisen tai tuulen aiheuttaman kasvillisuuden rikkoontumisen seurauksena.
Laajimman deflaatiopainanteen halkaisija on noin 90 metriä. Laakeilla alueilla painanteiden syvyys on yleensä muutamasta desimetristä kahteen metriin. Alueilla, joissa tuulen kulutus on edennyt dyyniselänteisiin, voi
deflaatiopainanteen pohjan ja viereisen dyynin laen välinen korkeusero olla jopa lähes 10 metriä. Selvimmin tuulen kulutustyö on näkyvissä muodostuman korkeimmilla dyyniselänteillä. Paikoin tuulen kulutus on synnyttänyt
dyyniselänteen poikki tuulipurtoja ja paikoin tuuli on synnyttänyt dyyniselänteiden suuntaisia pitkiä tuulipurtoja siten, että selänteistä on jäljellä vain dyynin reunaosat. Tuulen kuljetus on osittain alkanut uudelleen näillä paljastuneilla alueilla. Alueella suoritettujen mittausten (Seppälä 1971) mukaan tuuli on kuljettanut uudelleenkerrostunutta dyyniainesta länsilounaasta itäkoilliseen.
Biologia
Alavat mänty- ja mäntyiset dyynimetsät ovat erirakenteista, luonnontilaista männikköä, jossa on harvakseltaan järeitä 30–40 cm paksuja ylispuita ja myös nuorempia mäntyryhmiä. Sekapuuna on vesasyntyistä hieskoivua. Keloja on niukasti ja maapuita harvakseltaan. Aluskasvillisuus on tasavahvasti variksenmarja-jäkälälaikkuista. Varvikkoa on lähinnä puiden tyvillä, puolukkaa on myös runsaasti ja jonkin verran juolukkaa. Varvikon alla on lähinnä
seinäsammalta. Sängelle laidunnettu jäkälikkö koostuu poronjäkälistä, tinajäkälistä ja hieman vähemmän
kangaskarhunsammaleesta ja joistakin torvijäkälistä. Isokorallisammalta on lähinnä puiden tyvillä. Deflaatiopintoja on lähinnä dyyneillä. Ylempänä mäntymetsät ovat nuoremman oloisia, ehkä poimintahakattuja, ja vallitseva puusto on noin 30-vuotiasta. Kantoja ei kuitenkaan ole kuin nimeksi ja lahopuut puuttuvat. Aluskasvillisuus on samanlaista kuin edellä. Maapohja on lievästi kumpuilevaa ja maapohjassa on joitakin ilmeisesti porojen tekemiä deflaatiolaikkuja.
Mäntymetsäiset dyynit, männyn rajametsissä ovat puustoltaan aika samanlaisia kuin edellä, ehkä hieman tiheämpiä.
Tunturikoivua on vähän sekapuuna ja pensaista on katajaa. Puusto on enintään noin 12 m korkeaa. Aluskasvillisuus on varpu-jäkälälaikkuista. Varvikko koostuu variksenmarja- ja puolukkalaikuista. Jäkälikkö on samanlaista kuin edellä. Lisäksi kasvaa jonkin verran kultapiiskua ja sianpuolaa. Dyyneillä on myös pieniä jäkälöityneitä Sijainti: Muodostuma sijaitsee Inarin kunnan luoteisosassa 30 kilometriä Kaamasesta pohjoiluoteeseen.
ha m
m mpy.
Muodostuma: Tuulikerrostuma
Arvoluokka: 2
Muodon suhteellinen korkeus: 12 m
Karttalehti:
Inari
3824 09 3824 12
deflaatiokovertumia.
Tunturikoivikoiden paraabelidyynien suojapuolen rinteillä, tunturikoivujen alla on paikoin tiheitä katajapensaikkoja.
Aluskasvillisuutta peittää lähinnä variksenmarjavarvikko, ja poronjäkälälaikkuja on vain vähän. Varvikossa on myös puolukkaa, mustikkaa, metsälauhaa ja hieman vähemmän juolukkaa, niukasti kultapiiskua, lapinkastikkaa, vanamoa ja kissankäpälää (NT). Pohjakerroksessa on seinäsammalta, kerrossammallaikkuja ja pohjankorvajäkälälaikkuja.
Varvikko on vielä tiheä dyynin laella, mutta laikuttuu dyynien vastepuolella.
Tunturikoivikoiden paraabelidyynien vastasivun rinne on paikoin hyvinkin harvapuustoista ja tunturikoivikossa on isoja aukkoja. Sekapuuna on joitakin yksittäisiä mäntyjä ja katajaa. Varvikko on variksenmarjavaltaista ja
puolukkasekoitteista. Pienet jäkälälaikut koostuvat tinajäkälistä, lapalumijäkälästä, poronjäkälistä ja
karhunsammalista. Paikoin on myös sianpuolalaikkuja, lampaannataa, tunturivihvilää ja niukasti riekonmarjaa, vanamoa ja kultapiiskua. Vastapuolen rinteissä on myös isoja deflaatiokovertumia ja epämääräisiä valleja.
Deflaatiokovertumat ovat osin jäkälöityneitä ja niitä sitoo lähinnä tinajäkälät ja jossain määrin karhunsammalet.
Näiden ympärillä kasvaa vähän variksenmarjaa, sianpuolaa ja lampaannataa. Paraabelidyynien sisäpihalla on lisäksi uudelleen auenneita enintään 1,5 m syviä deflaatioaltaita, joihin on jäänyt keskelle varpuisia eroosiotyynyjä. Osa dyyneistä sijaitsee koivu- ja mäntymetsien rajalla siten että osa dyyneistä on tunturikoivikkoa ja osa mäntymetsää.
Paikoin on myös metsäisempää variksenmarja-jäkälä tunturikoivikkoa kuin edellä on kuvattu.
Maisema ja muut arvot
Alueen mataluudesta ja tunturikoivikosta johtuen muodostuma hahmottuu vain lähialueen soille, joille ja järville.
Muodostuman korkeimmilta dyyniselänteiltä avautuu laakea maisema lähialueen soille, järville ja joille. Lisäksi kauemmaksi avautuu puuston niin salliessa myös vaara- ja tunturimaisema erityisesti Muotkatuntureille.
Dyynikumpujen ja -selänteiden muotojen vaihtelut ja niiden väliset järvet ja suopainanteet luovat vaihtelua sisäiseen maisemaan. Muodostuma sijaitsee Paistunturin erämaa- ja Natura-alueella (FI1302003).
Kirjallisuus:
Johansson, P. (toim.) & Kujansuu, R. (toim.); Eriksson, B., Grönlund, T., Kejonen, A., Maunu, M., Mäkinen, K., Saarnisto, M., Virtanen, K. & Väisänen, U. 2005. Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1:400 000 selitys.
Summary: Quaternary deposits of northern Finland - explanation to the maps of Quaternary deposits 1:400 000.
Geologian tukimuskeskus. Espoo. 236 p.
Seppälä, M. 1971. Evolution of eolian relief of the Kaamasjoki-Kiellajoki river basin in Finnish Lapland. Fennia (104), 1-88.
