TUU-13-029
3465000
3465000
3466000
3466000
3467000
3467000
3468000
3468000
3469000
3469000
7697000 7697000
7698000 7698000
7699000 7699000
7700000 7700000
Tuura -alue Natura 2000 -alue ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
0 500 m
KARIGASJOEN DYYNIT
Tietokantatunnus: TUU-13-029
Pinta-ala: 147,1
Korkeus: 292
Alueen suhteellinen korkeus: 18
Geologia
Karigasjoen tuulikerrostumat ovat syntyneet Karigasjoen laakson pohjoisrinteelle kerrostuneelle Luomusjoen deltalle.
Sen pintaosassa aines on hiekkaista karkeaa hietaa. Mannerjäätiköltä lännestä ja länsiluoteesta puhaltaneet
voimakkaat tuulet kuluttivat harjuun liittyvän hiekkakerrostuman pintaosaa. Tuulet kuljettivat irrottamaansa ainesta kerrostaen sen etäämmälle deltan pohjois- ja itäosiin dyynikummuiksi ja paraabelidyyneiksi. Dyynien välisissä painanteissa tuulen aiheuttama kulutus on paikoin paljastanut deltan karkeammat kerrostumat, joka näkyy
pintakivisyytenä. Kohtalaisen hyvin kehittyneet paraabelidyynit ovat kerrostuneet deltan pohjoisosaan noin 280 ja 290 metrin korkeustasolle. Paraabelidyynit ovat hieman epäsymmetrisiä, koska ne ovat vaeltaneet viistosti vasten
muodostuman pohjoisreunaa, joka rajautuu soistumaan. Tämän johdosta vaeltaneiden dyynien pohjoiskaaret ovat kytkeytyneet yhteen ja muodostavat lyhyistä katkoista huolimatta noin neljän kilometrin mittaisen reunadyynin. Siihen kytkeytyvät paraabelidyynit ovat yleensä laajakaarisia ja niiden eteläkaarten taipuminen on vähäistä. Tämä saattaa myös johtua vallitsevien tuulten suunnan kääntymisestä kohti lounasta. Dyyniselänteiden välissä on soistuneita painanteita, lampia sekä myös suuntautumattomia tai heikosti suuntautuneita dyynikumpuja. Dyyniselänteiden läntiset ja eteläiset vastasivut ovat pitempiä ja loivempia kuin niiden itään ja pohjoiseen viettävät suojasivut. Dyynien korkeus vaihtelee pääsääntöisesti metristä kolmeen metriin. Vain itäisen reunadyynin korkein kohta sekä muodostuman keskiosassa, rinnakkaisten järvien eteläpuolella oleva poikittainen paraabelidyyni ovat yli viiden metrin korkuisia.
Porolaiduntamisen aiheuttama kulutus kenttäkerroksessa on rikkonut dyynien pintaa sitovan kasvillisuuden muutamissa kohdin. Tämän johdosta tuuli on paikoitellen päässyt pureutumaan dyynien lakialueisiin ja kuljettanut dyyniainesta pois selänteiltä. Vauriot ovat jääneet kohtalaisen vähäisiksi ja osassa kulutuspainanteista on kasvillisuus sitonut lentohiekan uudelleen paikoilleen. Osa näistä pienistä painanteista saattaa olla vanhoja metsästyksessä käytettyjä peurakuoppia.
Biologia
Puusto on enimmäkseen harvaa vesasyntyistä tunturikoivikkoa. Seassa on jokunen yksittäinen mänty. Puiden alla on harvaan vaivaiskoivuja ja hyvin harvakseltaan katajaa. Aluskasvillisuus on variksenmarja-jäkälälaikkuista. Puuston tihentymissä varvikon osuus hieman kasvaa. Kasvillisuuden seassa on paikoin kultapiiskua, lampaannataa,
pohjankeltaliekoa, pohjanriidenliekoa, puolukkaa, sianpuolaa, tunturisaraa, tähkäpiippoa, niukasti metsälauhaa, metsätähteä ja riekonmarjaa. Jäkälikköä on noin puolet pinta-alasta ja se on syöty sängelle. Jäkälikkö koostuu enimmäkseen tinajäkälistä, vähemmän lapalumijäkälästä, poronjäkälistä ja karhunsammalista. Seinäsammalta ja isokorallisammalta on lähinnä puiden tyvillä. Muita jäkäliä on vähemmän kuten poronkuppijäkälää. Kulosammalta on joidenkin tuulipuurtojen reunoilla. Dyynien päällä on joitakin pieniä korkeuskäyrien mukaisia deflaatiokovertumia.
Rinteiden alaosissa on hieman tiheämpää tunturikoivikkoa ja paikoin niiden alla on runsaasti vaivaiskoivua, hieman juolukkaa, tunturivihvilää, kurjenkanervaa ja niukasti sielikköä. Alueen reunamilla on myös hyvin harvaa
tunturikoivikkoa tai vain vaivaiskoivuvaltaista routanummea. Jäkälikköä on noin ⅔ maa-alasta. Varvikko koostuu variksenmarjasta, jonkin verran juolukasta, riekonmarjasta ja niiden lisänä on tunturivihvilää.
Maisema ja muut arvot
Muodostuman mataluudesta ja harvahkosta puustosta johtuen se hahmottuu lähialueen soilta sekä Karigasjoen eteläpuolella sijaitsevalta Vudnjosskáidilta ja Oađatgielakselta. Muodostuman korkeimmilta kohdilta avautuu kaunis tunturimaisema sekä etelään Muotkatuntureille että luoteeseen Ailikakselle. Lähialueelle avautuu maisema vain muodostuman pohjoisreunan soille. Muualla lähialueilla näkyy vain tunturikoivikkoa. Dyynikumpujen ja -selänteiden muotojen vaihtelut ja dyynien väliset lammet ja soistuneet painanteet luovat jonkun verran vaihtelua sisäiseen maisemaan. Myös puustoiset ja kasvittomat, tuulen kuluttamat alueet luovat vaihtelua sisäiseen maisemaan. Noin puoli kilometriä muodostumasta pohjoiseen ja länteen alkaa Piessuon ja Luomusjoen soidensuojelualue
(SSA120134), joka kuuluu Paistunturin erämaa- ja Natura-alueeseen (FI1302003). Muodostuman eteläpuolella noin kilometrin päässä alkaa Muotkatunturin erämaa- ja Natura-alue (FI1300202).
Sijainti: Muodostuma sijaitsee Utsjoen lounaisosassa, Karigasniemeltä noin 12 kilometriä itäkaakkoon ja Luomusjärviltä noin seitsemän kilometriä etelään.
ha
m m mpy.
Muodostuma: Tuulikerrostuma
Arvoluokka: 3
Muodon suhteellinen korkeus: 5 m
Karttalehti:
Kirjallisuus:
Utsjoki
3824 03
