TUU-13-030
3481000
3481000
3482000
3482000
3483000
3483000
3484000
3484000
7694000 7694000
7695000 7695000
7696000 7696000
7697000 7697000
7698000 7698000
7699000 7699000
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT
Natura 2000 -alue Tuura -alue
0 500 m
KAAMASMUKAN DYYNIT
Tietokantatunnus: TUU-13-030
Pinta-ala: 323,0
Korkeus: 245
Alueen suhteellinen korkeus: 30
Geologia
Kaamasmukan tuulikerrostumat ovat syntyneet Kaamasjoen jääjärven länsipäähän noin 10 700 vuotta sitten (Johansson ym. 2005) kerrostuneelle deltalle ja sen lähiympäristöön. Deltan pintaosat koostuvat hiekkaisesta
karkeasta hiedasta. Kun kerrostuman pinta paljastui ja kuivui jääjärven purkauduttua alemmalle tasolle, niin se joutui alttiiksi länsiluoteesta puhaltaneille voimakkaille tuulille. Tuulet kuluttivat ja kuljettivat irrottamaansa ainesta kerrostaen sen etäämmälle dyynikummuiksi ja U-muotoisiksi paraabelidyyneiksi. Niiden kaaret avautuvat tuulen tulosuuntaan eli kohti länsiluodetta. Dyynien kaaret vaihtelevat kapeista U-muotoisista selänteistä laajakaarisiin, lähes tuulen suunnan suhteen poikittaisiin selänteisiin. Dyynit ovat kerrostuneet muodostuman Kaamasjoen pohjoispuolisen osan länsipäässä noin 235-245 metrin korkeustasolle ja itäpäässä noin 223 metrin tasolle. Kaamasjoen eteläpuolisen osan länsipäässä dyynit ovat kerrostuneet 228 metrin korkeustasolle ja itäpäässä noin 215 metrin tasolle. Dyynien korkeudet vaihtelevat yleensä kahdesta viiteen metriin. Kookkaimmat seitsemän, kahdeksan metrin korkuiset dyynit sijaitsevat muodostuman pohjoisosan itäpäässä. Muodostuman länsipäässä on matalia, suuntautumattomia tai heikosti suuntautuneita dyynikumpuja ja heikosti kehittyneitä paraabelidyynejä. Kohtalaisen hyvin kehittyneitä
paraabelidyynejä on muodostuman itäosissa. Dyynien vastasivut ovat paikoin huomattavasti suojasivun rinteitä loivempia. Muodostuman pohjois- ja itäosissa dyynien välisissä painanteissa on lampia ja soistumia. Tuulen synnyttämiä pieniä kulutuspainanteita (deflaatioaltaita) on dyyniselänteillä kohtalaisen tasaisesti koko muodostuman alueella. Parhaiten tuulen kulutustyö näkyy muodostuman itäosan korkeilla dyyniselänteillä.
Biologia
Etelärinteillä on paikoin suhteellisen tiheää tunturikoivikkoa. Katajaa on kohtalaisesti. Mäntyjä kasvaa yksittäin tai pieninä ryhminä. Aluskasvillisuus on näillä kodin varpuista eikä jäkälälaikkuja juuri ole. Varvikko koostuu puolukasta, variksenmarjasta, jossain määrin mustikasta ja juolukasta. Näiden seassa kasvaa lisäksi metsälauhaa, riidenliekoa, metsätähteä, niukasti nuokkuhelmikkää ja vanamoa. Pohjakerros on seinäsammalvaltaista. Sammalikossa on myös kerrossammalta ja kangaskarhunsammalta. Jäkälistä kasvaa niukasti pohjankorvajäkälää ja poronjäkäliä.
Muilla rinteillä ja laella koivikko harventuu ja aluskasvillisuus on enimmäkseen varpu-jäkälälaikkuista. Varvikkoa on vähän yli puolet, ja sitä vallitsee variksenmarja seuranaan puolukka ja juolukka. Paikoin on metsälauhatuppaita, keltaliekoa, niukasti kultapiiskua, metsätähteä ja tunturivihvilää. Jäkälikkö on syöty sängelle, ja näissä kohdin kasvaa runsaasti tinajäkäliä, poronjäkäliä ja kangaskarhunsammalta. Etenkin dyynien laella on pieniä tuulipurtoja. Joissakin isommissa deflaatiopainanteissa on pieniä varpuvaltaisia eroosiomättäitä. Kosteissa painanteissa on enemmän vaivaiskoivua.
Kaamasmukan alueella on lisäksi tunturikoivikon ympäröimiä puuttomia dyynejä. Dyyneillä kasvaa vain joitakin tunturikoivuja, katajia ja mäntyjä. Kasvillisuus on jäkälä-varvikkolaikkuista ja paikoin on pieniä deflaatiolaikkuja.
Varvikkoa vallitsee variksenmarja seuranaan sianpuolukka, puolukka ja jonkin verran juolukka. Jäkälikkö koostuu tinajäkälistä, lapalumijäkälästä, poronjäkälistä ja karhunsammalista. Näiden lisäksi dyyneillä kasvaa niukasti mm.
lampaannataa, kultapiiskua, kurjenkanervaa, tunturivihvilää, tunturisaraa ja tunturiliekoa.
Maisema ja muut arvot
Alueen mataluudesta ja tunturikoivikosta johtuen muodostuma hahmottuu lähialueen vaaroille, Kaamasjoelle ja Karigasniemelle johtavalle tielle. Muodostumalta avautuu maisema lähialueen vaaroille, soille, järville ja
Kaamasjoelle. Puuston salliessa avautuu tunturimaisema myös Muotkatuntureille. Dyynikumpujen ja -selänteiden muotojen vaihtelut ja niiden väliset lammet ja suopainanteet luovat vaihtelua sisäiseen maisemaan. Myös puustoiset ja pelkästään aluskasvillisuuden peitossa olevat alueet luovat vaihtelua sisäiseen maisemaan. Muodostuman
pohjoispuolella hieman yli kilometrin päässä alkaa Paistunturin erämaa- ja Natura-alue (FI1302003).
Sijainti: Muodostuma sijaitsee Utsjoen kunnan lounaisosassa, noin 29 kilometriä Karigasniemeltä itäkaakkoon.
ha
m m mpy.
Muodostuma: Tuulikerrostuma
Arvoluokka: 3
Muodon suhteellinen korkeus: 7,5 m
Karttalehti:
Kirjallisuus:
Utsjoki
3824 09
Johansson, P. (toim.) & Kujansuu, R. (toim.); Eriksson, B., Grönlund, T., Kejonen, A., Maunu, M., Mäkinen, K., Saarnisto, M., Virtanen, K. & Väisänen, U. 2005. Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1:400 000 selitys.
Summary: Quaternary deposits of northern Finland - explanation to the maps of Quaternary deposits 1:400 000.
Geologian tukimuskeskus. Espoo. 236 p.
