TUU-13-043
3483000
3483000
3484000
3484000
3485000
3485000
3486000
3486000
3487000
3487000
7651000 7651000
7652000 7652000
7653000 7653000
Tuura -alue Natura 2000 -alue ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
0 500 m
VASKOJOEN DYYNIT
Tietokantatunnus: TUU-13-043
Pinta-ala: 290,8
Korkeus: 160
Alueen suhteellinen korkeus: 12,5
Geologia
Muodostuma on tuulikerrostuma, joka syntyi muinaiseen Muddusjärven ja Paadarin jääjärveen (Tanner 1930;
Mikkola 1932) laskeneen Vaskojoen deltalle. Se syntyi noin 10 600 vuotta sitten mannerjäätikön reunan peräännyttyä Inarin alueelta länsilounaaseen. Delta muodostuu kahdesta osasta ja sen pinta viettää loivasti lännestä itään. Delta pintaosan hietaiset ja hiekkaiset kerrostumat joutuivat alttiiksi länsilounaisten tuulten aiheuttamalle kulutukselle. Tuuli kuljetti irrottamaansa ainesta deltan pintaa myöten ja kerrosti ainesta dyynikummuiksi ja –selänteiksi. Dyyniselänteet ovat tyypiltään laajakaarisen U:n muotoisia paraabelidyynejä. Niiden kaaret avautuvat dyynien kerrostumisvaiheessa vallinneiden tuulien tulosuuntaan eli kohti länttä. Muodostuman läntisellä osa-alueella tuulikerrostumat koostuvat pääasiassa suuntautumattomista tai heikosti suuntautuneista dyynikummuista ja heikosti suuntautuneista
dyyniselänteistä, joiden korkeus on noin 0,5-2 metriä. Poikkeuksen muodostaa osa-alueen itäreunan kohtalaisen hyvin kehittynyt dyyniselänne, jonka korkeus on suurimmillaan 5-6 metriä. Itäisen osa-alueen länsiosassa dyyniselänteet ovat heikosti kehittyneitä, mutta Riutumukanlampien kohdalta itää kohtalaisen kehittyneitä ja osa-alueen itäosassa hyvin kehittyneitä. Muodostumalla on itä-länsisuunnassa yli kaksikymmentä peräkkäistä dyyniselännettä ja niiden väliset etäisyydet vaihtelevat 60 metristä 200 metriin. Dyyniselänteiden välisillä kulutuspainanteilla on matalia suuntautumattomia dyynikumpuja. Osa-alueen länsiosan suuntautumattomien dyynikumpujen ja heikosti suuntautuneiden dyyniselänteiden korkeus on yleensä 0,5-2,0 metriä ja osa-alueen keski- ja itäosien hyvin
suuntautuneet paraabelidyynit ovat yleensä 2,0-4,0 metriä korkeita. Muodostuman itäreunalla sijaitsevat kookkaimmat dyynit ovat noin 7-8 metriä korkeita. Dyyniselänteiden länsirinteet ovat pidempiä ja loivempia kuin dyynien lyhyet idänpuoleiset suojasivun rinteet, jotka ovat paikoin varsinkin muodostuman itäosassa melko jyrkkiä. Dyynikummuissa ja –selänteissä aines on karkeaa hietaa, mutta niiden välissä, dyynikentän pohjatasossa aines on hietaista hiekkaa.
Biologia
Alueen puusto on harvakasvuista, vanhempaa mäntytaimikkoa. Paikoin on jätetty siemenpuiksi aihkimäntyjä. Joitakin keloja on jätetty pystyyn ja hakkuutähteiksi on jäänyt järeähköjä maapuita. Varttunutta vanhaa metsää on vain jäljellä aivan itäpäässä, tien itäpuolella. Tästä metsiköstä osa keloista ja maapuista on korjattu pois, mutta niitä on vielä jäljellä kohtalaisen paljon. Yksittäin kasvaa joitakin koivuja.
Suurimmaksi osaksi alue on porojen vapaasti laidunnettavissa. Alueen keskellä, valtatien eteläpuolella on aidattu alue, jonka jäkälikkö on luonnontilaista ja koostuu lähinnä palleroporonjäkälästä. Seassa ei ole juurikaan sammalia.
Jäkälikköä laikuttavat variksenmarja- ja puolukkakasvustot. Muualla jäkälikkö on syöty sängelle ja pohjakerroksessa on jonkin verran sammalta kuten karhunsammalia ja isokorallisammallaikkuja. Jäkälikön osuus pohjakerroksesta on noin1/2–2/3. Varvikko on samanlaista kuin edellä. Vanhan metsikön aluskasvillisuus poikkeaa edellisestä ollen varpuisempi. Poronjäkälikön osuus on 1/3–1/2. Mustikkaa on joissakin kosteissa painanteissa ja juolukkaa harvakseltaan.
Maisema ja muut arvot
Muodostuman hahmottuu mataluudestaan ja sitä peittävästä harvahkosta mäntymetsästä huolimatta Vaskojoelle ja lähialueiden lammille kohtalaisen hyvin. Dyynit hahmottuvat hyvin muodostuman poikki kulkevalle tielle poikittaisina selänteinä. Muodostumalta avautuu puuston niin salliessa vaaramaisema Vaskojoen pohjoispuolelle ja muodostuman eteläpuolelle. Muodostuman reunoilta avautuu paikoin kaunis jokimaisema Vaskojoelle. Dyynien muotojen vaihtelut sekä dyyniselänteiden välissä olevat kulutuspainanteet ja lammet luovat vaihtelua muodostuman sisäiseen maisemaan.
Muodostuman itäreuna rajautuu Kettujoen-Vaskojoen Natura-alueeseen (FI1300210) ja Kettujoen-Vaskojoen lintuvesiensuojelukohteeseen (LVO120267).
Sijainti: Muodostuma sijaitsee Inarin kunnan keskiosassa Vaskojoen laaksossa noin seitsemän kilometriä Riutulasta länteen.
ha
m m mpy.
Muodostuma: Tuulikerrostuma
Arvoluokka: 3
Muodon suhteellinen korkeus: 8 m
Karttalehti:
Kirjallisuus:
Inari
3823 08
Johansson, P. (toim.) & Kujansuu, R. (toim.); Eriksson, B., Grönlund, T., Kejonen, A., Maunu, M., Mäkinen, K., Saarnisto, M., Virtanen, K. & Väisänen, U. 2005. Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1:400 000 selitys.
Summary: Quaternary deposits of northern Finland - explanation to the maps of Quaternary deposits 1:400 000.
Geologian tukimuskeskus. Espoo. 236 p.
Mikkola, E. 1932. On the Physiography of Late-Glacial Deposits in Northern Lapland. Fennia 57 (1), 1-88.
Tanner, V. 1930. The problems of an esker II. Bulletin de la Commission Géologique de Finlande 92, 33-39. Helsinki
