TUU-13-032
3493000
3493000
3494000
3494000
3495000
3495000
3496000
3496000
7687000 7687000
7688000 7688000
7689000 7689000
7690000 7690000
7691000 7691000
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT
Natura 2000 -alue Tuura -alue
0 500m
PETSIMJÄRVEN DYYNIT
Tietokantatunnus: TUU-13-032
Pinta-ala: 161,0
Korkeus: 203
Alueen suhteellinen korkeus: 13
Geologia
Petsimjärven tuulikerrostumat ovat syntyneet mannerjäätikön reunalle, Kaamasjoen jääjärveen noin 10 700 vuotta sitten (Johansson ym. 2005) kerrostuneelle deltalle ja sen lähiympäristöön. Delta sijaitsee Peltojoen ja Kielajoen harjujen yhtymäkohdassa. Sen pintaosat koostuvat hiekkaisesta karkeasta hiedasta. Kun deltan pinta paljastui ja kuivui jääjärven purkauduttua alemmalle tasolle itään, se joutui alttiiksi lännestä ja luoteesta puhaltaneille
voimakkaille tuulille. Tuulet kuluttivat ja kuljettivat irrottamaansa ainesta kerrostaen sen etäämmälle dyynikummuiksi sekä U:n muotoisiksi paraabelidyyneiksi. Niiden kaaret avautuvat tuulen tulosuuntaan kohti länsiluodetta. Dyynien kaaret vaihtelevat kapeista U:n muotoisista selänteistä laajakaarisiin lähes tuulen suunnan suhteen poikittaisiin selänteisiin. Dyynit ovat kerrostuneet loivasti pohjoiseen viettävälle maastoon noin 190-197 metrin korkeustasolle.
Dyyniselänteiden väliset painanteet ovat soistuneet tai niissä on pieniä järviä.
Muodostuman länsipäässä on matalia, suuntautumattomia tai heikosti suuntautuneita dyynikumpuja ja heikosti kehittyneitä paraabelidyynejä. Kohtalaisen hyvin ja hyvin kehittyneitä paraabelidyynejä on muodostuman itäosassa.
Dyynien korkeudet vaihtelevat tavallisesti kolmesta kuuteen metriin. Paraabelidyynit ovat yleensä alle kilometrin pituisia ja niiden kylkien välinen etäisyys on suurimmillaan 400-500 metriä. Pisin dyynikaari on lähes 1 300 metrin mittainen. Suurin dyynin leveys on noin 90 metriä. Dyynien länsiluoteiset vastasivut ovat paikoin huomattavasti suojasivun rinteitä loivempia. Seppälän (1971) Kaamasjoen-Kielajoen alueella suorittamien mittausten mukaan dyynien vastasivujen vietto vaihtelee 1 ja 20 asteen välillä ja suojasivujen vietto 12 ja 35 asteen välillä. Dyynien aineksen raekoko vaihtelee 0,06 ja 0,6 mm välillä eli niihin kerrostunut aines on karkeaa hietaa ja hienoa hiekkaa (Seppälä 1971).
Muodostuman keskellä sijaitsevan Petsimjärven eteläpuolella dyyniselänteiden lakialueilla ja vastasivuilla on laajoja tuulen synnyttämiä kulutuspainanteita (deflaatioaltaita). Suurimmat deflaatioaltaat ovat noin kahden hehtaarin kokoisia. Paikoin tuulen kulutus on ollut niin voimakasta, että dyyniselänteistä on jäljellä vain kasvillisuuden peittämät dyynien reuna-alueet (Seppälä 1971). Deflaatiopainanteissa tuuli kuljettaa edelleen lentohiekkaa, jota kerrostuu etenkin painanteiden reunoilla sijaitsevien tuulen kuluttamien dyynien vastasivuille sekä niiden
idänpuoleisille suojasivuille. Tuuli kerrostaa ainesta myös deflaatiopainanteen pohjalle mataliksi suuntautumattomiksi dyynikummuiksi ja heikosti suuntautuneiksi dyyniselänteiksi.
Biologia
Dyynipuusto on alavilla mailla varttunutta, erirakenteista männikköä. Järeimmät puut ovat 40–50 cm paksuja. Seassa kasvaa tunturikoivuja ja katajia jonkin verran. Lahopuita on yksittäin. Ylemmillä mailla on puhtaampaa
tunturikoivikkoa. Aluskasvillisuus on mänty- ja koivumetsiköissä varpu-jäkälälaikkuista. Paikoin poronjäkälälaikkuja on vain niukasti. Varvikkoa vallitsee variksenmarja, ja puolukkaa on runsaasti. Varvikossa on myös sianpuolaa ja niukasti riekonmarjaa. Laidunnettu jäkälikkö tai pohjakerros koostuu tinajäkälistä, karhunsammalista,
lapalumijäkälästä ja poronjäkäliköstä. Näiden seassa kasvaa vähän metsätähtiä, lampaannataa, pohjariidenliekoa ja pohjankeltaliekoa. Dyyneillä on myös kohtalaisen kokoisia deflaatioaltaita ja hiekkapaljastumia.
Maisema ja muut arvot
Alueen mataluudesta ja tunturikoivikosta johtuen muodostuma hahmottuu vain lähialueen soille. Muodostumalta avautuu maisema lähialueen soille, järville ja Peltojoelle, puuston salliessa paikoin myös tunturimaisema Muotkatuntureille. Dyynikumpujen ja -selänteiden muodot, deflaatiopainanteet ja niiden väliset järvet ja
suopainanteet luovat vaihtelua sisäiseen maisemaan. Kapeat kaistaleet muodostuman pohjois- ja kaakkoisreunasta kuuluvat Paistunturin erämaa- ja Natura-alueeseen (FI1302003).
Sijainti: Muodostuma sijaitsee Inarin kunnan luoteisosassa noin 24 kilometriä Kaamasesta pohjoiluoteeseen.
ha
m m mpy.
Muodostuma: Tuulikerrostuma
Arvoluokka: 3
Muodon suhteellinen korkeus: 6,5 m
Karttalehti:
Kirjallisuus:
Inari
3824 11
Johansson, P. (toim.) & Kujansuu, R. (toim.); Eriksson, B., Grönlund, T., Kejonen, A., Maunu, M., Mäkinen, K., Saarnisto, M., Virtanen, K. & Väisänen, U. 2005. Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1:400 000 selitys.
Summary: Quaternary deposits of northern Finland - explanation to the maps of Quaternary deposits 1:400 000.
Geologian tukimuskeskus. Espoo. 236 p.
Seppälä, M. 1971. Evolution of eolian relief of the Kaamasjoki-Kiellajoki river basin in Finnish Lapland. Fennia (104), 1-88.
