TUU-13-034
3512000
3512000
3513000
3513000
3514000
3514000
7675000 7675000
7676000 7676000
7677000 7677000
7678000 7678000
7679000 7679000
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT
Natura 2000 -alue Tuura -alue
0 500m
TUURUHARJUN DYYNIT
Tietokantatunnus: TUU-13-034
Pinta-ala: 121,7
Korkeus: 175
Alueen suhteellinen korkeus: 10
Geologia
Tuuruharjun muodostuman tuulikerrostumat ovat syntyneet mannerjäätikön peräännyttyä ja Tuuruharjun
lievehiekkakerrostumien pinnan kuivuttua. Kerrostumien pintaosassa aines on hiekkaista karkeaa hietaa. Lännestä puhaltaneet voimakkaat tuulet kuluttivat harjun ja sen lievehiekkakerrostumien pintaosaa ja kuljettivat irrottamaansa ainesta kerrostaen sen etäämmälle dyynikummuiksi ja paraabelidyyneiksi. Muodostuman alueella on kolme erittäin hyvin kehittynyttä, laajan U-kirjaimen muotoista paraabelidyyniä. Niiden kovera vastasivu osoittaa kohti länttä.
Lähimpänä Tuuruharjua olevan paraabelidyynin selänteen pituus on noin 1500 metriä ja halkaisija noin 700 metriä.
Keskimmäisen paraabelidyynin selänteen pituus on myös noin 1500 metriä ja halkaisija noin kilometri. Itäisimmän dyyniselänteen kokonaispituus on noin 1400 metriä ja halkaisija noin kilometrin. Paraabelidyynien vastasivut ovat pitkiä ja loivia, suojasivut ovat lyhyitä ja jyrkkiä. Dyyniselänteiden korkeus vaihtelee puolentoista ja kolmen metrin välillä, korkeimmat kohdat ovat hieman yli viiden metrin korkuisia. Porolaiduntamisen aiheuttama kulutus
kenttäkerroksessa on osittain rikkonut korkeimpien dyynien vastasivuilta ja laelta pintaa sitovan kasvillisuuden. Näiltä kasvittomilta hiekka-alueilta on tuuli kuljettanut dyyniainesta pois selänteiltä. Porojen kiertämät, jyrkemmät
suojasivut ovat säilyttäneet vaikeakulkuisina kasvillisuutensa. Dyyniselänteiden välisissä on paikoin moreenialueita sekä myös joitakin suuntautumattomia tai heikosti suuntautuneita, pienialaisia ja matalia dyynikumpuja ja -selänteitä.
Metsäautoteiden varressa on muutamia pieniä maa-ainesten ottopaikkoja.
Biologia
Suurin osa alueesta on (4/5) on 2–5 m pituista mäntytaimikkoa. Keskimmäisen dyynin häntä on lisäksi avohakattu talvena 2007–08 ja osalta dyyneistä on samalla haettu siemenpuut pois. Mäntyjen seassa kasvaa vain yksittäisiä tunturikoivuja, ja järeistä, vanhoista männyistä on jätetty nimeksi joitakin yksittäisiä petäjiä. Aluskasvillisuus on variksenmarjan ja poronjäkälien laikuttama lähes kauttaaltaan. Poronjäkäliköt on syöty sängelle. Puolukkaa on hieman enemmän varjosivuilla, joissa myös varvikkoa on hieman yhtenäisempää. Poronjäkälälaikuissa on myös runsaasti karvakarhunsammalta, tinajäkäliä ja lapalumijäkälää. Muita jäkäliä ja sammalia on vähemmän.
Deflaatiolaikut ovat laella tai osin loivalla länsirinteellä. Sianpuolaa ja keltaliekoa kasvaa vain muutamissa kohdin ja riekonmarjaa vielä niitä harvemmassa. Dyynien soistuneilla reunoilla kasvaa jonkin verran mustikkaa, suopursua.
metsälauhaa ja vaivaiskoivua.
Itäisemmällä dyynihännällä on varttunutta erirakenteista männikköä, jossa on myös järeitä kelottuneita pysty- ja maapuita. Osa männyistä on kilpikaarnaisia. Länsirinne on normaalin loiva ja itärinne paikoin hyvin jyrkkä. Etenkin länsirinne ja laki ovat variksenmarjan ja poronjäkälien laikuttama. Laella on myös deflaatiolaikkuja. Itärinne on yhtenäisempää puolukkavaltaista varvikkoa, ja sen pohjakerrosta vallitsevat poronjäkälien lisäksi kynsisammalet ja paikoin myös seinäsammal. Muutamassa kohtaa on pohjankorvajäkälää ja enemmän tunturikoivua kuin laella tai länsirinteellä. Muuten metsikön aluskasvillisuus on samanlaista kuin alueen muilla dyyneillä. Dyynin itäpuolella on laaja aapasuo. Länsipuolella on harvaa mäntytaimikkoa, joka ulottuu länsirinteen alaosaan.
Dyynien välissä on moreenipohjaista, pienkivistä mäntytaimikkoa tai soita, joiden liepeet ovat isovarpurämeisiä ja keskemmältä ne ovat hyvin allikkomaisia, karuja ja avoimia aapasoita. Maapohja on ehjä lukuun ottamatta lähinnä porojen tekemiä deflaatiopainanteita. Jotkut deflaatiopinnat ovat saattaneet syntyä metsäkoneiden aiheuttamina.
Metsätiet menevät parissa kohtaa dyynien poikki. Eläimistä havaittiin tyypillisten lintujen lisäksi sisilisko.
Maisema ja muut arvot
Alueen mataluudesta ja harvahkosta puustosta johtuen muodostuma hahmottuu ympäröiviltä soilta, paikoin harjulta sekä muodostuman alueella kulkevilta teiltä. Muodostumalta avautuu järvi- ja suomaisema sekä loivapiirteinen harjumaisema kohti länttä. Dyynikumpujen ja -selänteiden muotojen vaihtelut ja niiden väliset lammet ja
suopainanteet luovat vaihtelua sisäiseen maisemaan. Myös puustoiset ja tuulen kuluttamat kasvittomat alueet luovat vaihtelua sisäiseen maisemaan. Muodostuman länsipuolella oleva Tuuruharju on osa Tuuruharju-Iijärven
Sijainti: Tuuruharjun muodostuma sijaitseen Inarin kunnan pohjoisosassa, Kaamasesta noin kymmenen kilometriä koilliseen.
ha m
m mpy.
Muodostuma: Tuulikerrostuma
Arvoluokka: 4
Muodon suhteellinen korkeus: 5 m
Karttalehti:
Inari
3842 04
harjujensuojelualuetta (HSO120143).
Kirjallisuus:
