• Ei tuloksia

Kohdekuvaus: TUU-13-085: Kyrövaara (Kemijärvi). Liite julkaisuun Valtakunnallisesti arvokkaat tuuli- ja rantakerrostumat. Suomen ympäristö 32/2011

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Kohdekuvaus: TUU-13-085: Kyrövaara (Kemijärvi). Liite julkaisuun Valtakunnallisesti arvokkaat tuuli- ja rantakerrostumat. Suomen ympäristö 32/2011"

Copied!
2
0
0

Kokoteksti

(1)

TUU-13-085

3528000

3528000

3529000

3529000

3530000

3530000

3531000

3531000

7402000 7402000

7403000 7403000

7404000 7404000

7405000 7405000

7406000 7406000

Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus

ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT

Natura 2000 -alue Tuura -alue

0 500m

(2)

KYRÖVAARA

Tietokantatunnus: TUU-13-085

Pinta-ala: 201,9

Korkeus: 273

Alueen suhteellinen korkeus: 113

Geologia

Kyrövaara (273 m mpy.) on kalottivaara, jonka laki ulottui mannerjäätikön perääntymisvaiheessa Sallan ja Kemijärven alueelle muodostuneen Sallan jääjärven pinnan yläpuolelle (Johansson 1995). Vaaran lakea peittää huuhtoutumaton tiheäpuustoinen moreenikalotti. Ylin huuhtoutumisraja sijaitsee Kyrövaaran etelärinteellä 260-262 metrin korkeustasolla (Johansson 2005). Se on kohtalaisen heikosti kehittynyt, mutta vaaran rinteellä selvästi erottuva graniittisten kalliopintojen ja lohkareikon muodostama vyöhyke. Huuhtoutumisrajan vaatimattomuus johtuu siitä, että Kyrövaara paljastui mannerjäätikön peitosta vain vähän aikaisemmin kuin Sallan jääjärven pinta laski alemmalle tasolle eikä aallokko ehtinyt muokkaamaan vaaran ylimmän rannan tasoon kehittyneempiä rantakerrostumia. Vaaran rinteellä on noin 230-220 metrin korkeusvyöhykkeellä kallioinen ja lohkareinen huuhtoutumisvyöhyke, joka edustanee jotain nuorempaa Sallan jääjärven vedenpinnan korkeustasoa. Kemijoen laakson avautuessa jääjärven vedet pääsivät purkautumaan muinaisen Itämeren Ancylusjärvivaiheen aikana noin 10 500 vuotta sitten (Johansson 2005).

Jääjärven vedenpinta laski Ancylusjärven tasoon noin 210-205 metrin korkeustasolle, jolle syntyi vähitellen alin huuhtoutumisvyöhyke. Sen alapuolelle on kerrostunut rantakerrostumia, jotka koostuvat hiekasta ja sorasta.

Biologia

Pohjoisrinteen alarinne on joko nuorempaa tai vanhempaa kuivahkon kankaan kasvatusmännikköä tai mäntytaimikkoa, jonka maapohjaa on hakkuiden yhteydessä pinta-aurattu. Aluskasvillisuus on tiheän variksenmarjavarvikon peittämä. Seassa kasvaa puolukkaa, mustikkaa, jonkin verran suopursua, juolukkaa ja metsälauhaa. Rinteen taipeesta ylöspäin kasvillisuus muuttuu vähitellen tuoreemmaksi kankaaksi ja pohjakerros kunttaiseksi. Sammalikkoa vallitsee kerrossammal ja myös sulkasammal on runsas. Varvikossa on runsaammin mustikkaa ja suopursua sekä juolukkaa. Jyrkänteen yläpuolelta puusto muuttuu vähitellen varttuneeksi männiköksi, jossa on paikoin runsaasti aluspuina vesarunkoisia koivuja ja jonkin verran kuusta. Lahopuutakin, tuoreita

tuulenkaatoja, vanhempaa maapuuta ja keloja on jonkin verran. Järeimmät männyt ovat 40 cm paksuja.

Aluskasvillisuus on kutakuinkin samanlaista kuin jyrkällä alarinteellä. Varvikkoon tunkee lisäksi enemmän mm.

pohjankorvajäkälää ja yövilkkaa. Aivan laki on varttunutta, erirakenteista tuoreen kankaan kuusikkoa. Joitakin kuusia koristavat luppotuppaat. Ylispuina on joitakin mäntyjä ja aluspuuna edelleen jonkin verran koivuja. Varvikossa runsastuvat metsälauha, kangasmaitikka ja ilmaantuvat oravanmarja sekä metsätähti. Kuusikon reunalla on yksittäinen palokanto. Loivemmat itä-, etelä- ja länsirinteet on aikoinaan hakattu kuusikkorajalle asti ollen nyt

kasvatusmännikköä tai siemenpuutaimikkoa.

Pohjoisrinteen alaosassa on pieniä ja aika vaatimattomia jyrkänteitä, 3 m korkeita ja 5 m leveitä. Näissä kasvaa metsäsammalten ohella mm. pohjankorvajäkälää, jauhejäkäliä, isokorallisammalta, kallio-omenasammalta,

kalliokarstasammalta, nuokkuvarstasammalta, maksasammalia, hohtovarstasammalta ja pikkutorasammalta. Rinteellä on myös vaatimattomia kivikkovöitä ja osa rantakivistä on täysin hautautunut sammalikon ja varvikon peittoon.

Isompia kiviä kirjoo kaarrekarve, karttajäkälät ja sammalista mm. louhisammal ja kalliokarstasammal.

Maisema ja muut arvot

Kyrövaara hahmottuu hyvin ympäristön lähivaaroilta ja järviltä, mutta muinaisrantojen kulutusmuodot ja

rantakerrostumat peittävästä puustosta johtuen vasta lähietäisyydeltä. Vaaran laelta ja ylärinteiltä avautuu puuston niin salliessa lähiympäristöön vaara- ja järvimaisema. Sisäiseen maisemaan luovat vaihtelua moreenikalotin lisäksi ylempien rinnealueiden selvät huuhtoutumisvyöhykkeet ja alarinteiden soraiset ja hiekkaiset rantakerrostumat.

Muodostumalla on pari pientä maa-ainestenottoaluetta.

Sijainti: Kyrövaara sijaitsee Kemijärven kaupungin Isokylän kaupunginosassa, noin 10 kilometriä keskustasta itään.

ha

m m mpy.

Muodostuma: Rantakerrostuma

Arvoluokka: 4

Muodon suhteellinen korkeus: 113 m

Karttalehti:

Kirjallisuus:

Kemijärvi

3641 07 3641 10

Johansson, P. 1995 The deglaciation in the eastern part of the Weichselian ice divide in Finnish Lapland Geological Survey of Finland. Bulletin 383. 72 p.

Johansson, P. 2005. Jääjärvet. Teoksessa: Johansson, P. (toim.) & Kujansuu, R. (toim.) 2005. Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1:400 000 selitys. Geologian tutkimuskeskus. Espoo. 127-149.

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Kasvipeitteen rikkoonnuttua poluilta tuuli on päässyt pureutumaan korkeimpien dyynien lakialueille sekä vähitellen myös vastasivuille, jolloin kasvittomat alueet ovat

Aitavaaran rantakerrostuma edustaa Inarijärven merellisen vaiheen ylintä rantaa, joka sijaitsee Ivalon alueella 151,6 metrin ja Virtaniemessä Paatsjoen suulla 131 metrin

Kasvipeitteen rikkoonnuttua poluilta tuuli on päässyt pureutumaan korkeimpien dyynien lakialueille sekä vähitellen myös vastasivuille, jolloin kasvittomat alueet ovat

Siikavaarat (Tuore-Siikavaara ja Palo-Siikavaara) ovat kalottivaaroja, joiden rantakerrostumat ovat syntyneet mannerjäätikön reunan peräännyttyä Kolarin alueelta

Rantavallit koostuvat pääasiassa aallokon pyöristämistä kivistä, mutta lähellä ylimmän rannan tasoa rantavallit koostuvat suurista kivistä ja paikoin myös lohkareista..

Laen tuntumassa vallit koostuvat kivistä ja muutamista lohkareista, mutta 170 metrin korkeustasolla olevat vallit koostuvat pääasiassa pienemmistä kivistä (ø 5 - 10 cm) ja

Yhtenäisimmät kivikot ulottuvat vaaran laelta etelärinteellä aina noin 80 metrin korkeustasolle saakka ja länsirinteellä 75 metrin korkeustasolle saakka.. Aallokon

Yhtenäisimmät rantakivikot ulottuvat vaaran laelta pohjoisrinteen 175 metrin korkeustasolle, joskin senkin alapuolella on vielä muutamia pieniä kivikoita.. Muodostuman eteläosassa