• Ei tuloksia

Kohdekuvaus: TUU-13-091: Suomukangas (Kemijärvi). Liite julkaisuun Valtakunnallisesti arvokkaat tuuli- ja rantakerrostumat. Suomen ympäristö 32/2011

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Kohdekuvaus: TUU-13-091: Suomukangas (Kemijärvi). Liite julkaisuun Valtakunnallisesti arvokkaat tuuli- ja rantakerrostumat. Suomen ympäristö 32/2011"

Copied!
2
0
0

Kokoteksti

(1)

TUU-13-091

3544000

3544000

3545000

3545000

3546000

3546000

7385000 7385000

7386000 7386000

7387000 7387000

7388000 7388000

7389000 7389000

Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus

ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT

Natura 2000 -alue Tuura -alue

0 500m

(2)

SUOMUKANGAS

Tietokantatunnus: TUU-13-091

Pinta-ala: 132,6

Korkeus: 181

Alueen suhteellinen korkeus: 21

Geologia

Suomukankaan muodostuma on tuulikerrostuma, joka on syntynyt hiekasta koostuvan deltamaiselle harjulaajentumalle. Muodostuma sijaitsee Kemijärveltä ja Ailangista tulevien harjujen yhtymäkohdassa.

Mannerjäätikön peräännyttyä alueelta noin 10 600 vuotta sitten alue jäi 255 metrin korkeustasolle ulottuneen Sallan jääjärven peittoon (Johansson 1995). Jäänreunan peräännyttyä kauemmas länsiluoteeseen jääjärven pinta laski noin 210 metrin tasolle ja Juujärven alueelle muodostui salmiyhteys muinaisen Itämeren Ancylusjärveen noin 10 500 vuotta sitten (Johansson 2005). Maankohoamisen seurauksena Suomukankaan laki kohosi Ancylusjärven peitosta noin 9 800 vuotta sitten. Ennen kuin kasvillisuus ehti peittämään harjulaajentuman pintaosan, niin länsilounaiset tuulet kuluttivat ja kuljettivat hiekkaista ainesta ja kerrostivat sitä paraabelidyyneiksi. Dyyniselänteet ovat muodoiltaan laajoja kaarimaisia selänteitä, jotka avautuvat tuulta vastaan eli kohti länttä. Selänteiden tuulen puoleiset vastasivut ovat loivempia ja hieman matalampia kuin dyynien suojasivut. Dyynit ovat kohtuullisen hyvin kehittyneitä ja niiden korkeus vaihtelee hieman yli metristä aina seitsemään metriin. Suomukankaan itäosassa matalien dyyniselänteiden välisellä moreenialueella on pintalohkareita.

Biologia

Alueella ei ole tehty kasvillisuusinventointia. Alueen puusto muodostuu eri aikoina hakatuista männikköistä. Dyynien kosteilla alarinteillä on myös muutamia kuusia. Aluskasvillisuutta vallitsee laidunnettu poronjäkälikkö. Sen seurana kasvaa hieman puolukkaa ja variksenmarjaa. Alarinteillä on paikoin myös kanervaa.

Maisema ja muut arvot

Alueen mataluudesta ja puuston tiheydestä johtuen Suomukankaan tuulikerrostumat hahmottuvat heikosti

lähiympäristöä etäämmäksi. Samasta syystä dyyneiltä aukeaa maisema vain lähialueelle. Dyyniselänteiden koon ja korkeuden vaihtelu sekä lohkareiset kulutuspinnat muodostavat hieman vaihtelua muodostuman sisäiseen maisemaan.

Sijainti: Suomukangas sijaitsee Kemijärven kaupungin kaakkoisosassa, noin 2,5 kilometriä Suomutunturilta pohjoiseen.

ha

m m mpy.

Muodostuma: Tuulikerrostuma

Arvoluokka: 3

Muodon suhteellinen korkeus: 7 m

Karttalehti:

Kirjallisuus:

Kemijärvi

3634 02

Johansson, P. (toim.) & Kujansuu, R. (toim.); Eriksson, B., Grönlund, T., Kejonen, A., Maunu, M., Mäkinen, K., Saarnisto, M., Virtanen, K. & Väisänen, U. 2005. Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1:400 000 selitys.

Summary: Quaternary deposits of northern Finland - explanation to the maps of Quaternary deposits 1:400 000.

Geologian tukimuskeskus. Espoo. 236 p.

Johansson, P. 1995 The deglaciation in the eastern part of the Weichselian ice divide in Finnish Lapland Geological Survey of Finland. Bulletin 383. 72 p.

Johansson, P. 2005. Jääjärvet. Teoksessa: Johansson, P. (toim.) & Kujansuu, R. (toim.); Eriksson, B., Grönlund, T., Kejonen, A., Maunu, M., Mäkinen, K., Saarnisto, M., Virtanen, K. & Väisänen, U. 2005. Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1:400 000 selitys. Geologian tutkimuskeskus. Espoo. 127-149.

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Kasvipeitteen rikkoonnuttua poluilta tuuli on päässyt pureutumaan korkeimpien dyynien lakialueille sekä vähitellen myös vastasivuille, jolloin kasvittomat alueet ovat

Aitavaaran rantakerrostuma edustaa Inarijärven merellisen vaiheen ylintä rantaa, joka sijaitsee Ivalon alueella 151,6 metrin ja Virtaniemessä Paatsjoen suulla 131 metrin

Kasvipeitteen rikkoonnuttua poluilta tuuli on päässyt pureutumaan korkeimpien dyynien lakialueille sekä vähitellen myös vastasivuille, jolloin kasvittomat alueet ovat

Siikavaarat (Tuore-Siikavaara ja Palo-Siikavaara) ovat kalottivaaroja, joiden rantakerrostumat ovat syntyneet mannerjäätikön reunan peräännyttyä Kolarin alueelta

Rantavallit koostuvat pääasiassa aallokon pyöristämistä kivistä, mutta lähellä ylimmän rannan tasoa rantavallit koostuvat suurista kivistä ja paikoin myös lohkareista..

Laen tuntumassa vallit koostuvat kivistä ja muutamista lohkareista, mutta 170 metrin korkeustasolla olevat vallit koostuvat pääasiassa pienemmistä kivistä (ø 5 - 10 cm) ja

Yhtenäisimmät kivikot ulottuvat vaaran laelta etelärinteellä aina noin 80 metrin korkeustasolle saakka ja länsirinteellä 75 metrin korkeustasolle saakka.. Aallokon

Yhtenäisimmät rantakivikot ulottuvat vaaran laelta pohjoisrinteen 175 metrin korkeustasolle, joskin senkin alapuolella on vielä muutamia pieniä kivikoita.. Muodostuman eteläosassa