TUU-13-086
3525000
3525000
3526000
3526000
3527000
3527000
7400000 7400000
7401000 7401000
7402000 7402000
7403000 7403000
7404000 7404000
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT
Natura 2000 -alue Tuura -alue
0 500m
KOTAVAARA
Tietokantatunnus: TUU-13-086
Pinta-ala: 60,1
Korkeus: 247,8
Alueen suhteellinen korkeus: 77,8
Geologia
Kotavaaran (noin 248 m mpy.) laki jäi mannerjäätikön perääntymisvaiheessa Sallan ja Kemijärven alueelle
muodostuneen Sallan jääjärven peittoon (Johansson 1995). Vaaran laki sijaitsi runsaan kymmenen metrin syvyydessä.
Jäätikön reunan perääntymisen jälkeen jääjärven pinta laski alemmalle tasolle. Vaaran rinteellä on noin 220 metrin korkeustasolla heikosti kehittynyt huuhtoutunut graniittikivistä ja -lohkareista muodostunut rantakivikko, joka edustanee jotain nuorempaa Sallan jääjärven vedenpinnan korkeustasoa. Kemijoen laakson avautuessa jääjärven vedet pääsivät purkautumaan muinaisen Itämeren Ancylusjärvivaiheen aikana noin 10 500 vuotta sitten (Johansson 2005).
Jääjärven pinta laski Ancylusjärven tasoon noin 210-205 metrin korkeustasolle, jolle syntyi vähitellen alin
huuhtoutumisvyöhyke. Sen alapuolelle on kerrostunut Ancylusjärvivaiheen aikana rantakerrostumia, jotka koostuvat hiekasta ja sorasta. Vaaran itärinteellä on 210 metrin korkeustason alapuolella hiekkaisessa rantakerrostumassa matala noin metrin syvyinen leikkaus, jonka pohjalta on tullut vastaan moreenille tyypillisiä särmikkäitä lohkareita, joiden kivilaji on graniitti. Vaaran etelä-, länsi- ja pohjoisrinteillä on laajoja aallokon paljaaksi huuhtomia kalllioita.
Biologia
Kotavaara on lähes kokonaan vanhempaa, kuivahkon kankaan, tasaikäistä kasvatusmännikköä, joka on rakenteeltaan vähän eripituista ja -järeää. Laella mäntyjen seassa kasvaa harvakseltaan kuusia ja suhteellisen paljon katajaa.
Aluskasvillisuus laella ja ylärinteillä on mustikkavaltaista ja seassa kasvaa runsaasti puolukkaa, variksenmarjaa ja vähemmän kanervaa ja juolukkaa sekä jonkin verran metsälauhaa ja vanamoa. Pohjakerros on seinäsammalvaltainen, jossa on aivan niukasti poronjäkälää sekä kerrossammalta. Alarinnettä kohden variksenmarjan, puolukan ja kanervan osuus kasvaa ja mustikan vähenee. Poronjäkälät runsastuvat ja myös kaluttuja jäkälälaikkuja ilmaantuu varvikon sekaan etenkin alimman kivikkovyön alapuolella.
Ylärinteiden kivikko on epäyhtenäistä ja täysin puuston varjostamia Alarinteellä on yhtenäisempiä kapeita
kivikkovalleja, mutta yksittäisten kivien väliin tunkee edelleen sammalia ja varvikkoa sekä mäntyjä. Graniittiset kivet ovat aika isoja, puoli metriä kanttiinsa. Osa kivistä on vielä isompia lohkareita. Lajisto on karua ja aika tavanomaista.
Kiviä kirjovat kaarrekarve, karttajäkälät ja vähemmässä määrin mm. napajäkälät, kivitierasammal,
kalliokarstasammal, korallisammal, tinajäkälät ja useat rupijäkälät. Länsirinteellä on laakeita, karuja kallioita.
Maisema ja muut arvot
Kotavaara hahmottuu hyvin ympäristön lähivaaroilta ja järviltä, mutta muinaisrantojen kulutusmuodot ja
rantakerrostumat peittävästä puustosta johtuen vasta lähietäisyydeltä. Vaaran laelta ja ylärinteiltä avautuu puuston niin salliessa lähiympäristöön vaara- ja järvimaisema. Sisäiseen maisemaan luovat vaihtelua ylempien rinnealueiden selvät huuhtoutumisvyöhykkeet ja alarinteiden soraiset ja hiekkaiset rantakerrostumat. Muodostuman eteläreunalla on louhos ja muodostuman alarinteillä pari pientä maa-ainestenottoaluetta.
Sijainti: Kotavaara sijaitsee Kemijärven kaupungin Isokylän kaupunginosassa, noin 7 kilometriä keskustasta itään.
ha
m m mpy.
Muodostuma: Rantakerrostuma
Arvoluokka: 4
Muodon suhteellinen korkeus: 77,8 m
Karttalehti:
Kirjallisuus:
Kemijärvi
3641 07
Johansson, P. 1995 The deglaciation in the eastern part of the Weichselian ice divide in Finnish Lapland Geological Survey of Finland. Bulletin 383. 72 p.
Johansson, P. 2005. Jääjärvet. Teoksessa: Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1:400 000 selitys. Geologian tutkimuskeskus. Espoo. 127-149.
