TUU-13-036
3533000
3533000
3534000
3534000
3535000
3535000
3536000
3536000
7676000 7676000
7677000 7677000
7678000 7678000
7679000 7679000
7680000 7680000
7681000 7681000
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT
Natura 2000 -alue Tuura -alue
0 500 m
PARTAKKO
Tietokantatunnus: TUU-13-036
Pinta-ala: 347,7
Korkeus: 146
Alueen suhteellinen korkeus: 17
Geologia
Partakon tuulikerrostumat ovat syntyneet Partakon länsipuolelle Inarinjärveä edeltäneeseen jääjärveen kerrostuneen deltan pinnalle. Delta syntyi noin 10 700 vuotta sitten (Johansson ym. 2005) mannerjäätikön reunan perääntyessä lounaaseen, jolloin Muotkatuntureiden pohjoispuolella sijainneen Kaamasjoen jääjärven vedet purkaantuivat Syysjärven eteläpuolitse itään Siuttajoen laaksoon. Kaamasjoen jääjärven purkautuminen oli äkillinen tapahtuma, jossa suuret vesimassat kuljettivat runsaasti hiekkaa ja hietaa, jotka kerrostuivat Siuttajoen suulle jääjärven deltaan.
Deltan pohjoisosan pinta viettää lounaisosan 135 metristä koillisreunan noin 130 metrin korkeustasolle. Kun Inarinjärven jääjärven pinta laski, niin deltan pinta paljastui ja joutui alttiiksi lännestä ja lounaasta puhaltaneille voimakkaille tuulille. Tuulet kuluttivat ja kuljettivat irrottamaansa ainesta, joka kerrostui dyynikummuiksi ja U:n muotoisiksi paraabelidyyneiksi. Niiden kaaret avautuvat tuulen tulosuuntaan kohti länttä ja lounasta. Dyynien kaaret vaihtelevat kapeista U:n muotoisista selänteistä laajakaarisiin, lähes tuulen suunnan suhteen poikittaisiin selänteisiin.
Muodostuman länsipäässä on matalia, suuntautumattomia tai heikosti suuntautuneita dyynikumpuja ja heikosti kehittyneitä paraabelidyynejä. Kohtalaisen hyvin ja hyvin kehittyneitä paraabelidyynejä on muodostuman keskiosassa sekä itä- ja pohjoisosissa. Dyynien lännen, lounaan ja luoteen puoleiset vastasivut ovat paikoin huomattavasti
suojasivun rinteitä loivempia. Dyynien korkeus vaihtelee yleensä kolmesta viiteen metriin. Kookkain dyyniselänne on lähes kahdeksan metrin korkuinen. Se sijaitsee muodostuman eteläosassa Sotkajärven pohjoispuolella.
Dyyniselänteiden välisissä painanteissa on paikoin soita tai pieniä järviä.
Biologia
Alueen mäntymetsiä on laajalti käsitelty. Puusto koostuu kasvatusmänniköistä, siemenpuunhakatuista mäntytaimikoita ja vähemmässä määrin harvennetuista varttuneista männiköistä. Maapuina on lähinnä hakkuutähteitä. Alavilla mailla sekapuuna on jonkin verran hieskoivua. Kuivien kankaiden aluskasvillisuus on varpu-jäkälälaikuista, ja dyyneillä jäkälikköä on ½ - ⅔ maapinta-alasta. Varvikko muodostuu enimmäkseen variksenmarja- ja osin sianpuolalaikuista.
Puolukkaa on enemmän suojarinteellä ja paikoin se tunkee heikkona varvustona jäkälikön lävitse. Kasvatusmänniköt ovat siemenpuuhakkuualoja varpuisempia. Jäkälikkö koostuu sängelle syödyistä poronjäkälistä ja vähemmän lapalumijäkälästä, tinajäkälistä, karhunsammalista ja isokorallisammaleesta. Tiheimpien varvikoiden alla on seinäsammaleinen pohjakerros. Dyynejä pitkin menee paikoin heikohkoja polkuja, jotka ovat toisinaan kuluneet puhki, hiekalle.
Maisema ja muut arvot
Alueen mataluudesta ja tunturikoivikosta johtuen muodostuma hahmottuu vain lähialueen soille ja järville.
Muodostumalta avautuu maisema lähialueen soille ja järville. Puuston salliessa avautuu näkymä myös koilliseen Pyhävaaran suuntaan. Dyynikumpujen ja -selänteiden muotojen vaihtelut ja niiden väliset järvet ja suopainanteet luovat vaihtelua sisäiseen maisemaan. Muodostuman itäosat kuuluvat Inarin rantojensuojelualuetta (RSO120124) ja muodostuman itäpuolella on Inarinjärven Natura-alue (FI1300212) ja Vätsärin erämaa-alue (FI1300204).
Sijainti: Muodostuma sijaitsee Inarin pohjoisosassa ja rajoittuu Partakon kylään.
ha
m m mpy.
Muodostuma: Tuulikerrostuma
Arvoluokka: 3
Muodon suhteellinen korkeus: 7,5 m
Karttalehti:
Kirjallisuus:
Inari
3842 10
Johansson, P. (toim.) & Kujansuu, R. (toim.); Eriksson, B., Grönlund, T., Kejonen, A., Maunu, M., Mäkinen, K., Saarnisto, M., Virtanen, K. & Väisänen, U. 2005. Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1:400 000 selitys.
Summary: Quaternary deposits of northern Finland - explanation to the maps of Quaternary deposits 1:400 000.
Geologian tukimuskeskus. Espoo. 236 p.
