TUU-11-101
3489000
3489000
3490000
3490000
3491000
3491000
7269000 7269000
7270000 7270000
7271000 7271000
7272000 7272000
7273000 7273000
0 500 m
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT
Natura 2000 -alue Tuura -alue
SAARIVAARA
Tietokantatunnus: TUU-11-101
Pinta-ala: 78,1
Korkeus: 155
Alueen suhteellinen korkeus: 23
Geologia
Saarivaaran rantakerrostumat koostuvat kahdesta toisiinsa liittyvistä vaarasta, joista pohjoisemman laki kohoaa 155 metrin korkeustasolle ja eteläisempi 148 metrin korkeustasolle. Mannerjäätikön reunan perääntyessä alueelta noin 10 600 vuotta sitten (Johansson ym. 2005) muodostuma peittyi muinaisen Itämeren Ancylusjärveksi kutsutun vaiheen peittoon. Maankohoamisen seurauksena muodostuman lakialueet paljastuivat veden peitosta noin 9 500 vuotta sitten (Saarnisto 2005). Aallokko huuhtoi muodostuman lakea ja lajitteli irrottamaansa ainesta. Moreenista peräisin olevat kivet ja lohkareet aallokko kerrosti muodostuman lakialueille ja ylärinteille kahdeksi erilliseksi rantakivikoksi.
Hienomman aineksen, soran, hiekan ja hiedan, aallokko kuljetti ja kerrosti vaaran alarinteille ja lakialueiden väliseen painanteeseen. Laajin rantakivikko sijaitsee Saarivaaran pohjoisella laella noin 147-155 metrin korkeustasolla.
Maankohoamisen seurauksena rantakivikoille ja vaaran rinteelle syntyi sarja allekkaisia rantavalleja, joita talviset jääpeitteet työnsivät vasten rinnettä. Laajimmalla rantakivikolla on viisi matalaa, kohtalaisen hyvin kehittynyttä rantavallia, joiden korkeus on 0,5-1,5 metriä. Niiden rannanpuoleiset rinteet ovat korkeampia kuin vaaran laen puoleiset rinteet. Kolme ylintä rantavallia koostuvat halkaisijaltaan 20-50 cm kivistä ja lohkareista, mutta niissä on myös muutamia isompia lohkareita. Alimpien vallien kivet ovat pienempiä, halkaisijaltaan noin 10-30 cm. Kivikoon pieneneminen kivikon laen isoista kivistä alarinteen pieniin kiviin osoittaa aallokon kulutuksen olleen
voimakkaampaa rannan ollessa kivikon yläosassa. Tämä selittyy sillä, että maankohoamisen seurauksena rannan edusta mataloitui, ja aallot murtuivat jo ennen rantaa, jolloin niiden alempiin rantatasoihin vaikuttanut kulutusvoima väheni.
Rantakivikon ylimmät rantavallit ovat suuntautuneet lännestä itään ja alimmat lounaasta koilliseen. Kivikon
alapuolella olevat kasvillisuuden osittain peittämät sorasta ja hiekasta syntyneet rantavallit kiertävät vaaran pohjois- ja itärinnettä. Muodostuman eteläisen vaaran laella on myös yhtenäinen rantakivikko. Kivikolla on kymmenkunta matalaa, kohtalaisen hyvin kehittynyttä rantavallia, joiden korkeus on 0,5-1,0 metriä. Rantavallit koostuvat pääosin kivistä ja lohkareista, joiden halkaisija on 20-50 cm. Rantavallien suuntaus on lähes etelästä pohjoiseen. Vaaran länsirinteellä on lisäksi heikosti kehittyneitä matalia huuhtoutumiskivikoita sekä kivi- ja lohkarevalleja, joiden korkeus on 0,3-0,8 metriä.
Biologia
Alueella ei ole tehty kasvillisuusinventointia. Ilmakuvan mukaan alueella on avoimia ja puuston varjostamia kivikoita sekä kalliometsiä. Alueen muut metsät ovat lähinnä kasvatusmänniköitä, joissa kasvaa myös jonkin verran koivua.
Kenttäkerros on puolukka- ja mustikkavaltaista. Paikoin on myös enemmän variksenmarjaa, kanervaa ja jäkälikköä.
Maisema ja muut arvot
Saarivaara hahmottuu metsäisenä vaarana kauempaa lähiympäristöstä, mutta rantakivikot hahmottuvat niitä ympäröivästä puustosta johtuen vasta muodostuman reuna-alueelta. Vaaran kivikoilta näkyvyyden peittää niitä ympäröivä puusto. Muodostuman sisäiseen maisemaan tuovat vaihtelua lakialueiden paljaat rantakivikot sekä vaaran rinteillä olevat rantavallit.
Sijainti: Muodostuma sijaitsee Pudasjärven pohjoisosassa, noin kahdeksan kilometriä Ala-Livolta pohjoiseen.
ha
m m mpy.
Muodostuma: Rantakerrostuma
Arvoluokka: 3
Muodon suhteellinen korkeus: 23 m
Karttalehti:
Kirjallisuus:
Pudasjärvi
3514 09 3514 12
Johansson, P. (ed.) & Kujansuu, R. (ed.); Eriksson, B., Grönlund, T., Kejonen, A., Maunu, M., Mäkinen, K., Saarnisto, M., Virtanen, K. & Väisänen, U. 2005. Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1:400 000 selitys.
Summary: Quaternary deposits of northern Finland - explanation to the maps of Quaternary deposits 1:400 000.
Geologian tukimuskeskus. Espoo. 236 p.
Saarnisto, M. 2005. Rannansiirtyminen ja maankohoaminen, Itämeren vaiheet ja jokien kehitys. Teoksessa:
Johansson, P. & Kujansuu, R. (Toim.). Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1:400 000 selitys. Geologian tutkimuskeskus, Espoo. 164-171.
