TUU-11-100
3497000
3497000
3498000
3498000
3499000
3499000
7265000 7265000
7266000 7266000
7267000 7267000
7268000 7268000
7269000 7269000
0 500 m
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT
Natura 2000 -alue Tuura -alue
PALJAKANRAKKA
Tietokantatunnus: TUU-11-100
Pinta-ala: 231,2
Korkeus: 163
Alueen suhteellinen korkeus: 28
Geologia
Paljakanrakka on kolmilakisen vaaran lakialueelle syntyneiden tuuli- ja rantakerrostumien yhdistelmämuodostuma.
Mannnerjäätikön reunan perääntyessä alueelta noin 10 600 vuotta sitten (Johansson ym. 2005) muodostuma peittyi muinaisen Itämeren Ancylusjärveksi kutsutun vaiheen peittoon. Maankohoamisen seurauksena muodostuman lakialueet paljastuivat veden peitosta noin 9 650 vuotta sitten (Saarnisto 2005). Länsilounaasta puhaltaneiden tuulten nostattama aallokko huuhtoi muodostuman lakea ja lajitteli irrottamaansa ainesta. Kivet ja lohkareet kerrostuivat muodostuman lakialueille ja ylärinteille kolmeksi erilliseksi rantakivikoksi. Koska rantakivikot ovat huuhtoutuneet pääasiassa mannerjäätikön kuljettamasta moreenista, rantakivikoilla on paikallisten tonaliittisten gneissien (tonaliittia, DigiKP 200) lisäksi myös hieman muitakin kivilajeja kuten kvartsiitteja. Hienomman aineksen, soran, hiekan ja hiedan, aallokko kuljetti ja kerrosti vaaran alarinteille ja lakialueiden välisiin painanteisiin. Laajin rantakivikko sijaitsee Paljakanrakalla noin 155-162 metrin korkeustasolla. Maankohoamisen seurauksena rantakivikoille ja vaaran rinteelle syntyi sarja allekkaisia rantavalleja, joita talviset jääpeitteet työnsivät vasten rinnettä. Laajimmalla
rantakivikolla on kuusi matalaa rantavallia, joiden korkeus on 0,5-1,5 metriä. Niiden rannanpuoleiset rinteet ovat korkeampia kuin vaaran laen puoleiset rinteet. Kolme ylintä rantavallia koostuvat halkaisijaltaan 30-50 cm kivistä ja lohkareista, mutta niissä on myös muutamia isompia lohkareita. Alimmat vallit koostuvat pienemmistä kivistä ja karkeasta sorasta. Kivikoon pieneneminen kivikon laen isoista kivistä alarinteen pieniin kiviin osoittaa aallokon kulutuksen olleen voimakkaampaa rannan ollessa kivikon yläosassa. Tämä selittyy sillä, että maankohoamisen seurauksena rannan edusta mataloitui, ja aallot murtuivat jo ennen rantaa, jolloin alempiin rantatasoihin vaikuttanut kulutusvoima väheni.
Pikkuhaudanharjun ja muodostuman itäisimmän kohouman väliin rantavoimat ovat kerrostaneet sorasta ja hiekasta tasalakisen Katukankaan kannaksen eli tombolon. Paljakanrakan pohjoisrinteellä on sorasta kerrostuneita rantavalleja.
Hiekka ja hieta ovat kerrostuneet Paljakanrakan ja Pikkuhaudanharjun välisen notkelman pohjalle. Notkelman paljastuttua veden alta hiekkaiset ja hietaiset rantakerrostumat joutuivat alttiiksi länsituulille, jotka kuljettivat ainesta itään kerrostaen siitä suuntautumattomia dyynikumpuja ja U-muotoisia paraabelidyynejä. Dyynit ovat hyvin kehittyneitä, ja niiden korkeus on 2-6 metriä.
Biologia
Avoimia muinaisrantakivikoita on Paljakanrakalla ja Pikkuhaudanharjalla. Edellinen on toista laajempi noin 100–150 x 100 m. Näitä kiertävät vielä metsäiset rantakivikot, jotka alaosasta peittyvät jo osittain metsäkasvillisuuden alle.
Lajisto on aika tavalla samannäköistä kuin läheisellä Tuluskankaalla (TUU-11-099). Kivet ovat kauttaaltaan vihreiden ja mustien karttajäkälien värittämiä. Paikoin myös kaarrekarve pääsee vallalle. Kivillä on myös runsaahkona
kivitierasammalta ja tinajäkäläpaakkuja. Ympäröivä puusto on kapealti varttunutta männikköä ja joukossa on useita kilpikaarnaisia yksilöitä.
Paljakanlammen pohjoispuolen matalien dyynien puusto on enimmäkseen kasvatusmännikköä ja osin mäntytaimikkoa. Aluskasvillisuudesta kaksi kolmasosaa on kaluttua jäkälä-sammalikkoa. Sitä täplittävät
kanervatuppaat ja hieman myös variksenmarja ja puolukka. Suon läheisellä dyynillä kasvillisuus on paikoin kulunut puhki, hiekalle. Parissa kohtaa on hietikkotierasammalta. Muuten alueen metsät ovat laajalti käsiteltyjä
kasvatusmänniköitä ja mäntytaimikoita. Etenkin äestetyissä taimikoissa on vahvat kanervakasvustot.
Maisema ja muut arvot
Paljakanrakka hahmottuu metsäisenä vaarana, mutta rantakivikot ja dyynit hahmottuvat vasta muodostuman reuna- alueelta. Vaaran kivikoilta avautuu kaunis metsä- ja suomaisema ympäristöön. Idässä siintävät Syötteen vaarat ja tunturit. Muodostuman sisäiseen maisemaan tuovat vaihtelua lakialueiden paljaat rantakivikot sekä niiden väliset dyyni- ja suoalueet. Muodostumalla on pari pientä maa-aineksenottoaluetta.
Sijainti: Muodostuma sijaitsee Pudasjärven pohjoisosassa, noin seitsemän kilometriä Ala-Livolta koilliseen.
ha
m m mpy.
Muodostuma: Tuuli- ja rantakerrostuma
Arvoluokka: 3
Muodon suhteellinen korkeus: 28 m
Karttalehti:
Kirjallisuus:
Pudasjärvi
3514 11
Johansson, P. (ed.) & Kujansuu, R. (ed.); Eriksson, B., Grönlund, T., Kejonen, A., Maunu, M., Mäkinen, K., Saarnisto, M., Virtanen, K. & Väisänen, U. 2005. Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1:400 000 selitys.
Summary: Quaternary deposits of northern Finland - explanation to the maps of Quaternary deposits 1:400 000.
Geologian tukimuskeskus. Espoo. 236 p.
Saarnisto, M. 2005. Rannansiirtyminen ja maankohoaminen, Itämeren vaiheet ja jokien kehitys. Teoksessa:
Johansson, P. & Kujansuu, R. (Toim.). Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1:400 000 selitys. Geologian tutkimuskeskus, Espoo. 164-171.
