TUU-11-107
3524000
3524000
3525000
3525000
3526000
3526000
3527000
3527000
7312000 7312000
7313000 7313000
7314000 7314000
7315000 7315000
0 500 m
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT
Natura 2000 -alue Tuura -alue
ISONKIVENKANGAS
Tietokantatunnus: TUU-11-107
Pinta-ala: 15,6
Korkeus: 228
Alueen suhteellinen korkeus: 25
Geologia
Muodostuma on Kilsinkankaan deltalle kerrostunut tuulikerrostuma. Mannerjäätikön reunan peräännyttyä Kilsinkankaan alueelta noin 10 550 vuotta sitten (Johansson ym. 2005) alue peittyi muinaisen Itämeren
Ancylusjärveksi kutsutun vaiheen peittoon. Ylin ranta on alueella nykyään 205 metrin korkeustasolla. Jäänreunan perääntymisvaiheessa alueella kohti länttä virtasivat Korouomasta jäätikön sulamisvesiä Iisakinuomaan myöten Kilsinkankaalla Ancylusjärveen. Hieman myöhemmin Sallan jääjärvestä avautui jäänreunaa myöten yhteys Korouomaan korkeustasolla 225 metrin. Jääjärven vedet laskivat tuolloin Korouoman länsipuolista uomaa myöten Kilsinkankaalle. Kummankin vaiheen aikana joet kuljettivat hietaista hiekkaa ja kerrostivat sen Kilsinkankaalle deltaksi, jonka pinta on nykyään 203 metrin korkeustasolla. Maankohoamisen seurauksena deltan pinta paljastuivat veden peitosta pian jäänreunan peräännyttyä alueelta. Deltan pinnan kuivuessa sen hietaiset hiekkakerrostumat joutuivat alttiiksi mannerjäätiköltä puhaltaneiden länsituulen kulutukselle. Tuuli kerrosti kuljettamaansa ainesta deltan pinnalle sekä sen eteläpuolella olevan vaaran pohjoisrinteelle. Muodostumassa on useita pieniä suuntautumattomia dyynikumpuja sekä kaksi laajakaarista U-muotoista paraabelidyyniä. Dyyniselänteiden kaaret avautuvat kohti länttä.
Pohjoisen puoleinen dyyni on kerrostunut kokonaisuudessaan deltan pinnalle. Loivakaarisen eteläisemmän dyynin pohjoispää on 208 metrin korkeustasolla ja lounaispää 225 metrin korkeustasolla. Molempien dyynien korkeus vaihtelee kolmen ja neljän metrin välillä. Dyynien läntiset vastasivut ovat pitkiä ja loivia. Idänpuoleiset tuulen suhteen suojaisat rinteet ovat jyrkkiä.
Biologia
Dyynimetsä on kasvatusmännikköä, jossa on myös harvakseltaan yksittäisiä aliskuusia. Rinteet ovat kasvillisuuden suhteen aika samanlaisia puolukkavaltaista ja variksenmarjalaikkuista varvikkoa, jossa on vähän mustikkaa.
Pohjakerros on seinäsammalvaltaista, mutta varvuttomissa kohdin kynsisammalet ovat runsaampia. Näissä laikuissa on myös vähän sängelle syötyjä poronjäkäliä. Paikoin on myös korallisammallaikkuja. Yksittäin kasvaa metsälauhaa.
Maisema ja muut arvot
Alueen loivapiirteisyydestä ja muodostumaa peittävästä puustosta johtuen muodostuma hahmottuu vain muodostuman lähiympäristöön. Samoista syistä muodostumalta ei avaudu avointa maisemaa ympäristöön. Dyynikumpujen ja –selänteiden muotojen vaihtelu monipuolistaa hieman alueen sisäistä maisemaa.
Sijainti: Muodostuma sijaitsee Pudasjärven pohjoiosassa, Kouvasta 11 kilometriä luoteeseen ja Posion Mäntyjärveltä noin yhdeksän kilometriä etelään.
ha
m m mpy.
Muodostuma: Tuulikerrostuma
Arvoluokka: 4
Muodon suhteellinen korkeus: 4 m
Karttalehti:
Kirjallisuus:
Pudasjärvi
3542 07
Johansson, P. (ed.) & Kujansuu, R. (ed.); Eriksson, B., Grönlund, T., Kejonen, A., Maunu, M., Mäkinen, K., Saarnisto, M., Virtanen, K. & Väisänen, U. 2005. Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1:400 000 selitys.
Summary: Quaternary deposits of northern Finland - explanation to the maps of Quaternary deposits 1:400 000.
Geologian tukimuskeskus. Espoo. 236 p.
