TUU-11-099
3504000
3504000
3505000
3505000
3506000
3506000
7268000 7268000
7269000 7269000
7270000 7270000
7271000 7271000
7272000 7272000
0 500 m
Karttatuloste © Geologian tutkimuskeskus Pohjakartta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/10 Suojelualueet © Suomen Ympäristökeskus
ARVOKKAAT TUULI- JA RANTAKERROSTUMAT
Natura 2000 -alue Tuura -alue
TULUSKANGAS
Tietokantatunnus: TUU-11-099
Pinta-ala: 166,5
Korkeus: 165
Alueen suhteellinen korkeus: 25
Geologia
Tuluskangas on nelilakisen vaaran lakialueelle syntyneiden tuuli- ja rantakerrostumien yhdistelmämuodostuma.
Mannerjäätikön reunan perääntyessä alueelta noin 10 600 vuotta sitten (Johansson ym. 2005) muodostuma peittyi muinaisen Itämeren Ancylusjärveksi kutsutun vaiheen peittoon. Maankohoamisen seurauksena muodostuman lakialueet paljastuivat veden peitosta noin 9 700 vuotta sitten (Saarnisto 2005). Länsilounaasta puhaltaneiden tuulten nostattama aallokko huuhtoi muodostuman lakea ja lajitteli irrottamaansa ainesta. Moreenista peräisin olevat kivet ja lohkareet aallokko kerrosti muodostuman lakialueille ja ylärinteille neljäksi erilliseksi rantakivikoksi. Hienomman aineksen, soran, hiekan ja hiedan, aallokko kuljetti ja kerrosti vaaran alarinteille ja lakialueiden välisiin painanteisiin.
Yhtenäisimmät rantakivikot sijaitsevat noin 155-165 metrin korkeustasolla.
Maankohoamisen seurauksena rantakivikoille ja vaaran rinteelle syntyi sarja allekkaisia rantavalleja, joita talviset jääpeitteet työnsivät vasten rinnettä. Muodostuman pohjoisimman laen luoteisrinteellä on neljä kohtalaisen kehittynyttä, matalaa, kivistä ja lohkareista muodostunutta rantavallia, joiden korkeus on 0,5-1,5 metriä. Niiden rannanpuoleiset rinteet ovat korkeampia kuin vaaran laen puoleiset rinteet. Laen itärinteellä on havaittavissa vain yksi heikosti kehittynyt rantavalli muuten suhteellisen loivasti viettävällä kivikkoisella rinteellä. Kivet ja lohkareet ovat kohtuullisen hyvin pyöristyneitä. Muodostuman eteläisimmän vaaran laella on hajanaista huuhtoutumiskivikkoa sekä muutamia osittain kasvillisuuden peittämiä matalia rantavalleja. Muodostuman itäisimmän laen itäreunalla on kaksi heikosti kehittynyttä rantavallia, joilla kivet ja lohkareet ovat heikosti pyöristyneitä ja osittain särmikkäitä.
Rantavallien alapuolella on loivasti itäkoilliseen viettävä terassimainen rantakerrostuma, joka koostuu todennäköisesti ohuista sora- ja hiekkakerrostumista. Rantakivikot koostuvat pääasiassa halkaisijaltaan 20-50 cm kivistä ja
lohkareista, mutta niissä on myös muutamia isompia lohkareita. Alimpien vallien kivet ovat hieman pienempiä. Koska rantakivikot ovat huuhtoutuneet pääasiassa mannerjäätikön kuljettamasta moreenista, alueella on paikallisten
graniittigneissien (tonaliittia, DigiKP 200) lisäksi myös hieman muitakin kivilajeja kuten kvartsiitteja. Kivikoon pieneneminen kivikon laen lohkareista ja isoista kivistä alarinteen pienempiin kiviin osoittaa aallokon kulutuksen olleen voimakkaampaa rannan ollessa kivikon yläosassa. Tämä selittyy sillä, että maankohoamisen seurauksena rannan edusta mataloitui, ja aallot murtuivat jo ennen rantaa, jolloin alempiin rantatasoihin vaikuttanut kulutusvoima väheni. Muodostuman eteläisimmän, itäisimmän ja keskimmäisen kohouman väliin rantavoimat ovat kerrostaneet hiekasta loivasti kaakkoon viettävän, terassimaisen rantakerrostuman.
Alueen paljastuttua maankohoamisen seurauksena veden peitosta rantakerrostumat joutuivat alttiiksi
länsilounaistuulille, jotka kuljettivat ainesta itäkaakkoon kerrostaen siitä suuntautumattomia dyynikumpuja ja laajakaarisia, heikosti U:n muotoisia dyynejä. Dyynit ovat heikosti kehittyneitä, ja niiden korkeus on 0,5-1,5 metriä.
Biologia
Alueella on muutamia avoimia ja laajoja muinaisrantakivikoita. Laajin, 60 x 100 m, on pohjoisosassa, toinen itäniemessä ja kolmas hyvin pieni eteläisimmän mäen laella. Näitä kiertävät vielä metsäiset rantakivikot, jotka alaosasta peittyvät jo osittain metsäkasvillisuuden alle. Kivet ovat kauttaaltaan vihreiden ja mustien karttajäkälien värittämiä. Paikoin myös kaarrekarve pääsee vallalle. Kivillä on myös runsaahkona kivitierasammalta,
tinajäkäläpaakkuja ja kosteammissa onkaloissa maksasammalta. Ympäröivä puusto on kasvatusmännikköä.
Alueen keskellä, mäkien väliin jää pieni ja matala dyynijono. Puusto on kokonaan harvaa ja valoisaa kasvatusmännikköä. Varvuista kanerva on vallitsevana ja avointa jäkälä-sammalikkoa on yli puolet rinteistä.
Varjoisimmissa kohdissa on vähän enemmän puolukkaa ja variksenmarjaa, matalimmilla kohdin mustikkaa. Maassa makaa joitain järeitä harsintahakkuissa säästyneitä kelomaisia maapuita. Joistakin kohdin porot ovat kuluttaneet maapohjan puhki, hiekalle. Tien vieressä on yksi isompi sekundäärinen, kasviton dyynikumpu. Muut metsät ovat joko kuivahkon kankaan kasvatusmänniköitä tai mäntytaimikoita. Etenkin taimikoissa on runsaasti kanervaa äestetyn maapohjan palteilla. Parissa kohtaa on hehtaarin kokoisia varttuneita, erirakenteisia, kuusettuvia mäntymetsiä.
Aluskasvillisuus on puolukka- ja variksenmarjavaltaista. Seassa kasvaa kanervaa, mustikkaa ja suopursua.
Sijainti: Teerikankaan tuuli- ja rantakerrostumat sijaitsevat Pudasjärven kaupungin pohjoisosassa noin seitsemän kilometriä Livolta itäkaakkoon.
ha m
m mpy.
Muodostuma: Tuuli- ja rantakerrostuma
Arvoluokka: 4
Muodon suhteellinen korkeus: 25 m
Karttalehti:
Pudasjärvi
3532 02 3532 03
Maisema ja muut arvot
Tuluskangas hahmottuu metsäisenä kohoumana, mutta rantakivikot ja dyynit hahmottuvat vasta muodostuman reuna- alueilta. Vaaran kivikoilta ja hakatuilta alueilta avautuu kaunis metsä- ja suomaisema ympäristöön, erityisesti länteen.
Muodostuman sisäiseen maisemaan tuovat vaihtelua lakialueiden paljaat rantakivikot rantavalleineen sekä niiden väliset dyyni- ja suoalueet. Muodostumalla on pari pientä maa-aineksenottoaluetta.
Kirjallisuus:
DigiKP 200 Bedrock of Finland - DigiKP 200. GTK. Version 1,0. Accessed 16.03.2010 http://www.geo.fi/en/bedrock.html.
Johansson, P. (ed.) & Kujansuu, R. (ed.); Eriksson, B., Grönlund, T., Kejonen, A., Maunu, M., Mäkinen, K., Saarnisto, M., Virtanen, K. & Väisänen, U. 2005. Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1:400 000 selitys.
Summary: Quaternary deposits of northern Finland - explanation to the maps of Quaternary deposits 1:400 000.
Geologian tukimuskeskus. Espoo. 236 p.
Saarnisto, M. 2005. Rannansiirtyminen ja maankohoaminen, Itämeren vaiheet ja jokien kehitys. Teoksessa:
Johansson, P. & Kujansuu, R. (Toim.). Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1:400 000 selitys. Geologian tutkimuskeskus, Espoo. 164-171.
